viimeisiä viedään..

Niin nyt on sitten viimeinen viikko alkanut. Todella hassua. Enää yksi keittiö vuoro ja kolme tallia ja sitten olenkin jo matkalla kotiin. Voi voi. Mutta niin kuulumisiin sitten kuitenkin. Viikonloppu oli oikeastaan ihan mukava. Lauantaina meillä ei ollut mikään ihan kamala kiire. Aika sellainen perus päivä. Vaikka niin.. Aamulla oli taas privat tour.... eläkeläisille... taas... Tosin tällä kertaa ne oli kylläkin tanskasta ja oikein eläväisiä kaikki. Ja verrattuna niihin perjantain Israelilaisiin ne oli kuin jostain urheilu koulusta. Lähes kaikki kipusi itse hevosen selkään ja olivat muutenkin oikein pirteitä mieleltään ja ruumiltaan. Jopa sellaiset hevoset jotka usein yrittää syödä koko matkan käyttäytyi oikein hyvin. Sanoin alussa että jos hevonen yrittää syödä niin vedätte sen vaan ohjista ylös ja sanotte no no. Ne otti sen sanotte no no oikein tosissaan ja se oli niin koomista kun ne mummut ihan todella karjas niille hepoille että no no! Ekalla kerralla kun sellainen mummu karjas ajattelin ensin että nyt se tippui tai jotain mutta ei se vaan oli kovana Gusturille kun se yritti syödä. Ja ne oli oikein suloisia muutenkin. Vain ehkä puolet puhui englantia, mutta kaikki oli oikein mukavia ja joku 10 osti T-paidan tai hupparin muistoksi ratsastuksesta. Ja kaikki kun pääsivät alas olivat ihan että mun hevonen on kaikkein paras. Ihan kuin lapset joskus. Kyllä mun hevonen vaan on niin hyvä ei sun oo ollenkaan niin hyvä. Se oli niin hauskaa. Parhaat vanhukset ikinä.
Muuten launatai sitten meni aika silleen normaalisti ei mitään ihmeitä, mutta sitten illalla mentiin Reykjavikiin, koska täällä oli kulttuuriviikonloppu ja se on suurin juhla viikonloppu näille. Siis varmaan koko Islanti oli Reykjavikissa. Se oli aivan tukossa. Tuntui vähän kuin olisi ollut Japanissa. Ihmisiä ihan sikana ja joka puolella. Mutta olihan se ihan hienoa olla siellä. Ja puoli kaksitoista oli ilotulitus ja se oli kyllä aika hieno. Nää todella osaa ilotulituksen jalon taidon. No Elinillä oli sitten vatsakramppeja, joten lähdin sen kanssa sitten kotiin, koska mun kuitenkin piti työskennellä sunnuntaina. Ei ollut sitten ihan niin helppoa päästä taksiin ja varsinkaan taksin päästä pois kaupungista. Meidän matka kotiin kesti tunnin (normaalisti 15 min). Onneksi meillä oli oikein kiva taksi kuski ja se sammutti mittarin 6000 ISK ja ilmoitti että normaalisti ette maksaisi edes sitä joten se on sitten tarpeeksi. Oikein kilttiä siltä. Annettiin sille sitten kuitenkin 7000 koska jos se ei olisi sammuttanut mittaria oltais varmaan maksettu vähintään 12000.. Oikein kiva kuski oli.
Sunnuntaina oli sitten aika hauskaa, koska Caroline ja Maria oli molemmat jonkin verran krapulassa ja Farina myös, mutta se oli keittiössä niin se ei niin haitannut. Mutta niin olihan se ihan hauskaa Janan kanssa sitten naureskella krapulaisille. Toki se tarkoitti että piti itse tehdä aika paljon enemmän, koska ne oli vähän heikkona, mutta onneksi sunnuntai ei ollut mitenkään hirveän kiire. Aamulla oli vain 25 turistia (4 oli liian krapulassa tullakseen) joten oli helppoa. Marian ei edes tarvinnut tulla ratsastamaan. Ja mä sain nopean ryhmän niin mikäs siinä. Toki sitten tauolla Carolinen piti tulla mun kanssa koska alussa mulla oli 10 ja tauolla sain sitten 7 lisää.. Mutta ihan hyvin meni koko matka kotiinkin. Ja olihan se kovin hauskaa. Ja ihmiset oli oikein tyytyväisiä.
Iltapäivällä Caroline meni sitten day tourille ja me muut kolme lavalle, jolla oli taas vain 25 ihmistä. Oikein rauhaisaa. Toki meillä oli sitten 4 keski-ikäistä suomalaista naista siellä ja ne oli ihan hilppasen ärsyttäviä, mutta onneksi mä olin jonon kärjessä ja Jana siinä sivussa niin ei tarvinnut niille sitten niin kovasti mitään sanoa. Mutta hauskaa niilläkin oli ja vaikka kaksi niistä oli kovin peloissaan ne silti aina suostui että mennään vaan hetki vähän lujempaa. Ja sitten siellä oli sellainen oikein suloinen amerikkalainen mies. Se kovasti halusi kokeilla tölttiä ja olin vähän huolissaan, koska sillä oli Orri ja Orri ei liiemmin sitten tölttäile. Mutta onneksi Orrin possu passi on niin tasaista että se oli aivan varma että meidän kaikki hevoset vaan tölttää. En sitten korjannut käsitystä, koska oli niin onnessaan "töltistä". Niin ja toisaalta possu passi voi jopa olla joillain tasaisempaa kuin niiden töltti. Ja kun kerran tasaista askellajia tullaan kokeilemaan niin onko sen sitten niin väliä, kunhan asiakas on tyytyväinen?
Mutta niin ei muuta tänään. Vietän tässä juuri viimeistä vapaa päivää täällä. Hyvä päivä!

viikko enää jäljellä....

Niin nyt on sitten viimeinen viikko menossa.. Hirveän nopeaan on mennyt varsinkin elokuu. Juurihan se vasta alkoi. Mutta niin onhan sitä tietysti tosi kiva tulla kotiin. Jotenkin tuntuu että on enemmän ja enemmän ikävä koko ajan nyt kun aikaa on enää niin vähän jäljellä. Okei sitten arkeen taas. Keksiviikkona meillä oli täällä yksityinen evening tour. Vanhuksia suurin osa sellaiselta risteily alukselta. Vähän oli sellainen olo että tästä ei tule sitten kyllä yhtään mitään. Heikkoja vanhuksia lähes jokainen... No lähteminen tietty kesti vaikka kuinka ja kauan, koska aika harva niistä pääsi itse selkään. Mutta sen jälkeen kaikki meni itseasiassa oikein hyvin. Hyvin ne siellä selässä keikkui ja jopa sellainen lähes sokea nainen pysyi hyvin mukana ja oli heti mun takana toisena jonossa. Se oli niin suloinen se nainen. Se oli ollut ihan varma että ei se sitten kuitenkaan voi ratsastaa kun se tänne tulee, vaan että me sanotaan että ei voi ja sitten kun se saikin ja kaikki meni hyvin ja hevonen (Sokki) oli niin ihana ja kaikkea. Harvoin näkee niin säteilevää ihmistä kuin se oli. Se on kuitenkin ollut lähes sokea jo 25 vuotta... Tää oli jännittävintä mitä se oli koko sinä aikana tehnyt =).
Torstaina oli sitten vapaapäivä ja mentiin Carolinen kanssa kaupungille vähän ostoksille. Oli todella hauskaa. Syöiin pizzaa ja vaan hengailtiin. Niin ja ostelin sitten vielä vähän kaikenlaista kamaa. Noin esim. sellaisen aivan ihanan suloisen pipon talven varalle!! Se on niin söötti! No näette sitten talvella kun kuljen siinä.
Perjantai olikin sitten aivan kamala. Olin jo aiemmin joskus viime viikolla luvannut olla sen töissä, mutta aivan kamalaa oli... Aamulla meillä oli sekä lava että privat tour.. No lava lähti ihan ajallaan ja sitten mä, Caroline ja Elin otettiin se privat tour, jonka oli siis tarkoitus alkaa 10.30. No ne oli sitten 25 vanhusta Israelista. Nuorimmat varmaan 70 vuotiaita ja sitten siitä vanhempia. Ihanaa. Kesti joku puolituntia edes saada ne penkeistä ylös ja ulos kypärän kanssa. Ja sitten voitte vaan arvata kauanko kestää laittaa sellainen määrä vanhuksia hevosen selkään. Niin ja niillehän oli varattu kaksi tuntia.. Jo heti alussa yli puolet oli että kai me voidaan olla vaan tunti joohan... No siis hyvä niin. Ja sitten 10 päätti jo tossa aitauksessa että ei he voi tulla. Joten sitten piti vielä auttaa ne alas. No kaikki tuli kuitenkin hengissä kotiin ja suurimmalla osalla oli kai ihan kivaakin, mutta ehdottomasti hirveimpiä ryhmiä ikinä.
No mä tulin sitten kotiin tunnin ryhmän kanssa koska mulla oli tarkoitus olla privat tour kello 13. Olin vanhusten kanssa takas 12.40 ja menin sisälle syömään jolloin ne hihkaisi toimistosta että sun pitää ensin mennä family tourille. No niin ne oli sitten siirätnyt sen privaatin tunnilla. No en sitten ehtinyt mitään syödä kun menin ulos auttaan family tour hevosten kanssa. Sitten family tour oli myöhässä ihan sikana. No en sitten mennyt sille vaan Elin meni. Sitten mulla oli tarkoitus olla aikaa kahteen asti, mutta 13.40 ne soitti että ne on täällä nyt. Mun oli siis tarkoitus laittaa lava hevoset kuntoon tuossa välissä. No ei ollut aikaa sitten siihen. Niin ja en siis edelleen ollut syönyt mitään. No onneksi privat tour oli oikein hyvä ne oli 4 suomalaista ja niiden kanssa oli oikein hauskaa. Onneksi sentään. Mutta aivan kauhea päivä kaiken kaikkiaan. Söin aamupalan ennen kahdeksaa ja seuraavaksi 19.00 illalla. Koska ei ollut aikaa. Haistakoon pitkän.... toimistossa Rebecca.. Niin ja osa hevosista seisoi sitten kahdeksan tuntia satula selässä ilman juotavaa.. Toistaisin sitten tuon piiip piiip Rebecca. Mutta joo ei muta nyt!

kivaa kivaa

Aurinko paistaa taas täällä Islannissa! Tosi hienoja päiviä ollut tässä viime aikoina taas. Ann-Sophie poltti nenänsä. hih. Mutta niin. Lauantain sujui aika leppoisasti. Olin keittiössä, mutta ei ollu ketään lounaalle, joten oli todella aikaa siivoilla ja pistää kaikki kuntoon illan lihasoppa kokoontumista varten. Oli oikeastaan todella tylsää suurimmaksi osaksi, mutta se oli ihan sellainen kiva tunne, kun sellaista ei ole pitkään aikaan tuntenut. Niin ja toki Sunna oli perjantaina unohtanut lihasopat autonsa takalaatikkoon, joten oli siinä sellainen pieni häslinki kun Heithan piti sitten jostain saada lisää. Aika koomista. Iltapäivällä menin sitten ratsastamaan, koska oli niin paljon väkeä. Se oli hauskaa. Menin Elinin kanssa hitaalle lavalle ja ne ihmiset oli vaan niin mukavia. Havoin on ryhmää missä on niin mukavia ihmisiä. Niin joo oli siellä se yksi mies, joka ei mitään sanonut vaikka Ragna kaatui aika pahasti polvilleen... Tauolla sitten Elin joutui ottamaan Ragnan ja kävelemään kun sen polvet oli niin pahat. Kiva että ei mitään sanonut. Hevosparka. Mutta muuten oli todella kivaa.
Illalla töiden jälkeen mentiin sitten hupiratsastukselle. Sunna halusi mennä ja me saatiin sitten Siljalta lupa että kaikki jotka haluaa niin saa mennä mukaan. No Farina oli sitten suuttunut Elinille, koska ei voinut saada Thekkuria.. Joten se ei sitten halunnut tulla ja Ann-Sophie kai sympatisoi sitä niin paljon ettei sekään sitten tullut ja Jana oli Reykjavikissa, joten me mentiin sitten viidesteen. (Varmaan oli hauskempaa niin). Mulla oli Eldur ja se on sitten niin ihana. Voisin tuoda kotiin jos tietäisin että olisi aikaa sille ensi vuonna. Elinillä oli tietysti Hella ja Marialla Fröken ja sitten Sunnalla Svavar ja Carolinella Thekkur. Oli aivan todella kivaa. Mentiin day tour reitti ja todella vauhdikkaasti. Se oli niin hauskaa. Toki pdettiin myös paljon taukoja ja oltiin takaisin tallilla joskus vasta 22.30. Rupesi muuten olemaan melko pimeää jo silloin. Sitten Sunna vei meidät vielä hakemaan ruokaa. Oikein todella hauska päivä!!
Sunnuntaina mulla sitten piti olla vapaata ja aamu kuluikin mukavasti unten mailla. Niin ja sitten vähän vielä piti pyykätä (varmaan kerta enää riittää tän jälkeen ja senkin vois jättää jos ei sattuis tarviin sukkia). Sitten Sunna jo kysyikin että josko voisin mennä iltapäivällä ratsastamaan ja mikäs siinä. Hieno päivä ja Elin kaverina taas hitaalle lavalle. Se oli todella hauskaa. Meillä oli aivan todella mukava ruotsalainen perhe sillä vaelluksella ja muutenkin ihan mukiin meneviä ihmisiä. Se oli vaan hauskaa. Jotenkin olin ihan vapaa päivä moodilla, joten oli tosi helppo vaan hymyillä ja olla että joo joo. Ja Hrafnilla oli varmasti hauskaa myös. Menin aika paljon niin että odotin että kaikki ohittaa ja kysyn että kaikki ok ja sitten vaan laukkasin taas jonon kärkeen moikkaan Eliniä. Todella hauskaa!! Tätä päivää (maanantai) en niin hirveästi odota koska ainakin aamu on varmasti aika kamala... Mutta eiköhän mulla kuitenkin hauskaa ole tänäänkin!
Kuva: Ann-Sophie ja Stjarna

poliiseja käymässä!

Eilen oli sitten vähän mielenkiintoisempi päivä täällä Ishestarilla. Aamu oli oikein normaali ja ei mitenkään ihan kamalan kiire. 27 turstia ja oppaat. Tarkoittaa siis 30 hevosta. Niin ja sitten kaksi ei tullut paikalle ollenkaan. Mutta niin joo oli siinä aamulla täällä sellaiset kaksi islantilaista... Siis oikeasti islantilaiset varmaan jättää aivot kotiin kun ne tulee tänne. Ne tuli kaikkien muiden turistien kanssa ulos, mutta niillä ei ollut kypärää joten ensin ajattelin että okei ne ei oo tulossa vaan on vaan katsomassa. Sitten tajusin että on liikaa hevosia ja huutelin Janalle että meen katsomaan sisältä josko siellä olis vielä joku. No sitten ne sano että he on kyllä tulossa... No mennään sisälle ja haetaan sitten teille kypärät. Arvaa mitä vastasivat? Niin tietysti: Ai tarvitaanko me sellaiset? Siis ihan todella. Kaikilla muilla on mutta ei kai heidän sellaisia tarvi ottaa. Voi elämä. Niin ja islantilaisia pitää aina kohdella vip-ihmisinä ja tosi helppoa siinä vaiheessa kun oot jo antanut lähes kaikille hevosen niin löytää hyvä keskiverto hevonen islantilaiselle. No olivat onneksi olleet ihan tyytyväisiä. Suurin ongelma tauolla oli ollut että kypärä hiostaa niin. Idiootit.
Iltapäiväivällä oli sitten vähän kiireempi ja niin se yleensä menee kun on kaksi vaellusta samaan aikaan. Jana lähti day tourille ja sillä oli 8 turistia mukana. Me sitten jäätiin Farinan kanssa laittaan Lava touria ja Caroline tuli meitä sitten auttamaan, kun oli 30 hevosta laitettavana. Siinä silloin jo kierteli sellaiset kaksi miestä, mutta en niin liiemmin niitä ajatellut. Iltapäivän Lavalle sain Fylkirin, se on meidän uusimpia tulokkaita ja vasta 7. No se oli mennyt Janan kanssa jo aamulla, joten oli onneksi ihan rauhallinen mun kanssa. Mutta sitä ei voi kääntää oikealle, koska se hermostuu siitä kovasti. Vähän haittaa välillä. Mutta muuten on oikein kiva hevonen ja varmasti sopii tänne ja on oikein hyvä kun vähän laihtuu. Ja niin meillä oli kaksi suomalaistakin täällä eilen! Oli ihan kiva taas puhella vähän suomeakin.
Sitten niihin pää uutisiin! Tultiin Lavalta kotiin ja kun turistit oli pääsääntöisesti menneet sisään me nähtiin poliisiauto. Se tuli sinne tallin puolelle ja me oltiin ihan että mitäs mitäs. Miksi ihmeessä täällä on poliisi. No Silja sitten kertoi mulle että ne kaksi miestä oli vastannut Ishestarin ilmoitukseen, jossa ne haki käytettyjä satuloita. No ne olisi myynyt 20 000 ISK satuloita, jotka oli lähes uusia ja joiden oikea hinta olisi käytettynäkin vähintään 150 000 ISK... Silja oli sitten ihan varma että ne on varastettu ja hirveän todennäköisesti onkin. On kuulemma ollut murto jossain Reykjavikin alueen tallissa viime kuun lopulla. No heti kun evening tour lähti matkaan poliisit meni sisälle ja pidätti ne. Toinen niistä suuttui niin paljon että se löi päänsä seinään ja maali vähän kärsi. Olisin niin halunnut nähdä sen.. Mutta kaikkea ei voi saada. Nyt pitää vaan katsella onko se päässyt lehteen.
Ai niin ja Maria osti hevosen, Frökenin. Oikein kaunis ja hyvä on, sopii varmasti Marialle.
Ei kuvia tänään.

voi voi..melkein lopussa..

Aika on niin kovin ilkeää. Menee niin nopeasti kun ei haluaisi että kuluu ollenkaan. Täällä on todella kivaa ja jotenkin vähän masentaa ajatus että kun tulee kotiin alkaa koulu ja lähes täysillä heti, pitää viimeistellä kandi ja sitten vielä mennä töihinkin jossain vaiheessa. Ei ihan kauhean ruusuisia odotuksia siitä. Mutta tietysti positiivista on että näkee taas kaikki ihmiset siellä ja voi viettää aikaa kaupungilla ja voi oikeasti mennä jonnekin ilman että tarvii tilata taksi tai pummata kyyti.
Mutta niin ihan kivoja päiviä on ollut tässä. Tiistaina olin keittiössä ja oli oikeastaan aika rentoa olla keittiössä vaihteeksi. Aamu meni siinä siivotessa ja auttaesa ihmisiä hevosten selkään. Oikeastaan oli aika rentoa, koska ei tarvinnut kun vaan lämmittää lihasoppaa ja laittaa kaikki valmiiksi. Lähinnä oli vähän liiankin rentoa. No sitten iltapäivällä. Niin sunnuntaina Einar Thor sanoi Elinille että pistää hevosen kakkaa kukkaruukkuihin. No tiistaina Einar Bottla (iso pomo) sanoi että mun pitää tyhjentää ne ja pestä ne varastoida jonnekin... Kiva että oli kakka niissä sitten kaksi päivää... Todella tarpeellista. Voisivat vähän kommunikoida paremmin keskenään ettei meidän tarvitsisi tehdä turhaa työtä. Ja muutenkin tosi helppoa nostaa sellainen 30kg ruukkua ja hevosen kakkaa kottikärryyn, koska eihän sitä kakkaa siinä talon edessä niistä pois saanut ottaa. Kevyttä hommaa. Vain kuusi isoa ruukkua ja kaikki piti ensin kärrätä tallien taakse ja sitten tyhjentää ja pestä. Ja toki olen niin kovin iso ja vahva että helppoahan se oli kuin mikä. Mutta tulipahan tehtyä.
Sitten pitikin jo mennä sisälle ja leipa kakkua, kyllä pesin käteni välissä. Vain kaksi brownie pellillistä ja kaksi kakku pellillistä. Mutta kakun leipominen on oikeastaan ihan hauskaa. Ja Caroline, joka oli vapaalla tuli pitään mulle seuraa niin mikäs siinä sitten oli ollessa. Sitten kun iltapäivän Lava oli tullu takas ja suurin osa lähtenyt, Sunna tuli keittiöön ja sano että joo 10 min ja me lähdetään kotiin.. Okei mikäs siinä... Onneksi ei ollut enää paljon kesken, mutta olis tietty ollut kiva kerrankin laittaa kaikki kuntoon aamua varten, mutta eipä sitten ollut aikaa siihen. Toki suurin osa oli ihan ok, mutta silti. Kerrankin olis olut todella aikaa niin ei vaan kotiin vaan äkkiä. Tallissa olijat ei olleet vielä valmiita, joten ne ei sitten lyöny itseään ollenkaan ulos. No ei voi mitään.
Illalla Gitta, se työskentelee pidemmillä vaelluksilla, vei mut ja Ann-Sophien sellaisella kuumien lähteiden alueelle. Matkalla sinne oli aivan mielettömät maisemat. Ja siellä itse alueella on aivan todella kaunista. Toki siellä haisee rikki aika pahasti, mutta todella kaunista. Rikki saa maan aika hienon väriseksi, vihreää, sinistä, punaista ja oranssia ja kaikkea. Aivan tosi hienoa. Ja niin olihan se ihan kiva viettää vähän aikaa Ann-Sophien kanssa. En kuitenkaan tunne sitä vielä kovin hyvin. Se on niin kovin hiljainen. Mutta kun oltiin kahdestaan niin johan löytyi puhumista ja oli oikein miellyttävää. Ja todella kilttiä Gittalta. Toki siis niiden hevoset on siinä lähellä kesälaitumessa, joten ei ne ihan vaan meidän takia sinne menneet, mutta kuitenkin.
Keskiviikko olikin sitten hirveä. Ensinnäkin se oli ylibuukttu, kiitos Rebekkan, joka ei korjannut oikeita lukuja tauluun. Niin ja Silja (talli) oli launataina murtanut kyynärpäänsä, joten se ei sitten voi tehdä mitään. No juurkaan. Se ei saa ratsastaa, eikä satuloida... No toisin sanoen siitä ei juuri ole hyötyä tallissa. No niin aamulla meillä oli 44 turistia ja sitten 4 opasta. Olisi pitänyt olla 5 opasta, mutta ei vaan yksin kertaisesti ollut hevosia. Niin siis ratsastuskoululla on noin 32 hevosta, joten meillä ei siis todellakaan ollut hevosia. Aamulla meillä oli Perla ja Komma mukana ilman yhtä kenkää kumpikin. Onneksi yksi ei sitten tullut, joten Tvisturin ei tarvinnut tulla(ilman kenkää) ja sitten yksi ei voinut lonkan takia tulla, joten Krakin ei tarvinnut tulla (sillä on ollu selkäongelmia). Mutta niin, mulla oli sitten Komma ja menin hitaaseen ettei sen tarvii juosta ilman kenkää. Ihan kivasti oikeastaan sujui. Meillä oli tosi pieni hidas ryhmä Ann-Sophien kanssa ja Jana ja Caroline oli sitten nopeassa ryhmässä ja niitä oli monta varmaan 28 tai jotain. Mutta hyvin niilläkin oli mennyt. Tosin matkalla kotiin me jouduttiin vielä kerran jakamaan meidän ryhmä, koska muutama halusi vaan kävellä. Mutta kaikki olivat oikein tyytyväisiä niin mikäs siinä sitten.
Iltapäivällä oli sitten sama ongelma. 12 hevosta meni Day tourille ja tietenkin sinne menee vaan hevosia, joilla on kunnon kengät. Meillä oli sitten 32 turistia iltapäivälle. Niin ja kolme opasta.. No Komma oli jo vähän epäpuhdas kun tultiin kotiin, Glaesir oli menettänyt kengän aamulla ja Frökeniä me saadaan käyttää vaan kerran tuli mikä tuli. No iltapäivällä meillä oli sitten Tvistur, Seifur, Glaesir ja Garpur, ilman kenkää... Ja mikä parasta aika alku matkasta Rökkvi, jolla on kaikki kengät, alkoi sitten ontua hieman. Jouduin sitten vaihtamaan miehelle Seifurin, ilman kenkää, mutta joka ei onnu. On aivan kauheaa ratsastaa ontuvaa hevosta koko lava tour. Aivan kauheaa. Mutta niin ei kauheasti muutakaan voinut ja sentään olen kovin kevyt.. Paljon kevyempi ainakin kuin se mies joka alkuun oli siellä selässä. Onneksi evenin tourilla oli vain 11 joten ei tarvinnut enää ketään kengätöntä lähettää. Onneksi. Mutta niin kiitos vaan Rebekka... Mutta pääsääntöisesti päivä meni kovin hyvin. Kaikki toimi ajallaan ja kaikki turistit olivat oikein tyytyväisiä. Hyvä vaan että eivät tienneet kengättömistä hevosista. Tämän takia täällä pitäisi olla joku kengittämässä joka päivä... No onneksi kaikki meni sitten ihan hyvin ja kukaan kengätön ei onnu. Onneksi.
Tänään (torstai) menin sitten Farinan kanssa ostoksille. Sain Marialta taas auton lainaan ja mentiin north66 outlet myymälään. Ostin kaksi fleeceä. Oikein kivat! Siinä vieressä on sitten toinen outlet ja sieltä löysin kolmet farkut ja kaksi toppia. Oikein onnistunutta shoppailua siis. =). Sitten käytiin vielä Taco Bellissä hakemassa ruokaa ja takaisin tänne. (Farinan piti tulla nettiin). No olin sitten ulkona juttelemassa tytöille ja sitten kun ne lähti Lavalle niin Siggille. Juteltiin hetki ja tulin sisälle ja kohta Siggi tööttäili torvea tuossa ulkona että lähde ajelulle, kun sulla ei kerran oo mitään tekemistä. Mentiin sitten hakeen korjattuja suitsia ja ohjia. Niin ja leipomoon... Siggi osti mulle aivan mielettömän ison suklaa leivoksen ja vaati että syön sen kokonaan. Hullun kokoisia leivoksia näillä täällä. Hyvä että sain kaiken syötyä. Oikein hyvää se siis oli se oli vaan niin mielettömän iso. Niin ja sitten käytiin vielä 1011 ja sitte kotiin. Oikein hyvä vapaa päivä tänään. (Jotenkin kaikki on nyt oikein hyvää...heh!) Se siitä tänään.
Kuva: Minä ja Stjarna

irrallaan irrallaan, hevosia taasen irrallaan.

Joopa joo, elämä on kovin hauskaa täällä taasen. Lauantai oli oikein kiva päivä tallissa. Sellainen aika rauhallinen, mutta ei liian rauhallinen. Kuitenkin niin että suurin osa hevosista meni vain kerran ja muutama sai jopa ihan vapaa päivän. Kuitenkin oli ihan riittävästi turisteja että oli koko ajan jotain tekemistä. Aamupäivällä menin vaihteeksi nopeaan Lava ryhmään, nyt kun selkä on jo aika paljon parempi. Ja olihan se hauskaa. Toki meillä oli aika iso nopea ryhmä mutta Maria oli mun kanssa niin kyllähän se ihan sujui. Tosin yksi poika sitten valitti että vatsaan sattuu kun mennään nopeampaa.. No tauolla se vaihtoi sitten ryhmää. Onneksi. Niin ja sen isällä oli Skuggi ja sillä oli jonkin asteisia tasapaino vaikeuksia, joten jouduin sitten vaihtamaan sen kanssa hevosta sinne tauolle asti. Mulla oli siis alussa Thekkur. Thekkur on aivan ihana tölttäri ja Skuggi ei ihan niin kiva... Mutta mikäs siinä on sekin ihan hauska. Ja niin tauolla vaihdettiin takas, kun ne meni hitaaseen. Aamu oli kuitenkin pääosin vallan mielyttävä ja mukava.
No iltapäivä oli kanssa periaatteessa ihan ok. Menin hitaalle Lavalle ja Ann-Sophie tuli mun kanssa. Tosin jo lähdössä olin vähän että joo o tästä tulee hauskaa... Jaoin siis hevosia ja sitten ihan jostain mun edessä oli sellainen italialainen mies... Se siinä sitten osoitti Venusta ja sanoi että hän haluaisi sen. Vähän siinä ällistyneenä sitten mietin että mitä... No niin sen mielestä Venus oli söpö tai jotain en tiedä. Kyselin sitten että onko ratsastanut aiemmin ja joo oli kuulemma. Siinä sitten totesin että joo et saa Venusta mutta ota Tango on varmaan sullakin hauskempaa. Venus on siis hidas ja pieni ja varma ja usein annetaan lapsille ei ikinä kokeneille aikuisille. No jatkoin sitten jakoa ja kohta oli sitten toinen italialainen naaman edessä että cavallo cavallo.. Voi jeesus. Niin se halusi hevosen ja heti. Toki tuppaa vaan jonon ohi ääliö. No sen Tango miehen piti sitten kääntää että ei se oo aiemmin ratsastanut ja plaa. Sitten tuli vielä kaksi naista niiden jälkeen. Oli varmaan niiden vaimot. Niin ja ei myöskään ne kaksi ei puhuneet englantia.
No niin ne kaikki neljä tuli sitten hitaaseen ryhmään ja sitten se toinen mies. Se jolle olin antanut Bessin. Niin se rupesi ihan yht äkkiä puhumaan puhelimessa mun takana hevosen selässä, vaikka ei ollut ratsatanut ennen ja vaikka me sanotaan että jos jotian tippuu niin se on hukassa sitten. Mutta ei siinä se vaan puhu sitten puhelimeen. Idiootti. Eikä edes tajunnut kun yritin että ei ole sallittua sun pitää lopettaa yms. ääliö. No niin tauolle päästiin kuitenkin hengissä ja hyvissä voimissa. Tauolla sitten ne vaan päästi irti niiden hevosista ja sitten sai juosta niille sanomassa että pitää pitää kiinni hevosesta se voi mennä kotiin ja sitten joudut käveleen. No niin ei ihan heti uponnut kaaliin tämäkään. Taas teki mieli lyödä Bessi takapuolelle ja lähettää se yksin kotiin. En vaan ole niin ilkeä. Tosin ajattelin tässä että koska kuitenkin tuun pian kotiin niin ensi kerralla teen sen ja sillä ei oikeastaan oo niin väliä koska en oo täällä enää kauaa. Ja ihan tosissaan nää on eläviä olentoja ei mitään helkatin robotteja. Kyllä ne ihan oikeasti saattaa lähteä kotiin jos niistä ei pidä kiinni. Niin ja Tango mies.. heh.. se tuli tauolla mulle puhumaan kun hänen on kylmä niin oisko mulla antaa jotain lämmikettä. Joo odotas annan sulle toki takin mun päältä varmaan mahtuu sulle tai kaivan jostain kanin kolosta haalarin.. Voi jestas ja aikuinen mies vielä.. Italialaiset ei taida olla ihan maailman fiksuinta kansaa. heh.
No niin lauantain loppu meni oikein rennosti ja muutenkin olihan se koominen päivä. Hyvä päivä. Sunnuntaina olin taas vapaalla. Kovin rennosti otin. Luin yhden kirjan alusta loppuun, otin torkut ja vaan olin. Niin ja tein kotoista jauhelihakastiketta. Niin ja iltapäivällä menin sitten huviksi viemään laumaa laitumelle. Mulla oli Dimma sellainen suloinen musta pieni tamma. Se on niin hauska ja niin hidas. Vaikka kyllä se sentään ihan kohtuullinen on. Ja hauska kuin mikä. Niin kyllä olin sitten illalla oikein tyytyväinen että oli ollut rento päivä. Joskus vähän kymmenen jälkeen joku mies koputti meidän ovelle ja oli että teillä on hevosia karkuteillä. Taas.. No niin siitä sitten kiirellä tallin ja hakeen suitsia ja pyydystään heposia. No kolme niistä oli ihan pihassa ja ne oli helppo saada takas. Kuusi oli sitten vähän kauempana ja ne ensin nähtiin ja sitten ne katos tuohon pieneen metsään. No siinä siten hajauduttiin pareiksi ja juostiin ympäri metsää. Jana sitten löysi ne ja sai Pilan kiinni, mutta muut viisi sitten meni vaan. Einar tuli autolla ja ajeltiin ympäri jos olis löytyny, mutta oli tosi pimeää ja ei nähty juuri mitään. No me tultiin sitten kotiin, kun Einar totes että aamulla sitten. Oltiin oltu varmaan puoli tuntia kun se soitti taas että poliisi oli soittanut ja ne pitää mennä hakeen jostain. Se otti sitten ELinin ja Caroline mukaan ja mun sitten piti olla hereillä jos tarvii mennä avaan portti. No niin. Odottelin ja odottelin, mutta ei kuulunut. Kahdelta olin sitten sen verran huolissaan että soitin Elinille. Se kertoi että niillä on Herkules ja Ragna ja että ne tuo niitä kotiin, mutta että sillä ei oo mitään hajua missä ne on. Jossain keskellä lupiineja. No sehän kiva pilkko pimeässä yössä jossain keskellä lupiineja. No puolessa tunnissa ne oli kuitenkin onneksi kotona. Kolme hevosta jäi sitten yöksi vaeltelemaan. Mygga, Hrafn ja Perla. No joku oli ne sitten vissiin yön aikana löytänyt ja tuonut tänne koska ne oli tuolla suljetussa aitauksessa aamulla kun talli ihmiset meni töihin.
Tänään mulla on sitten taas vapaata ja meinaan mennä vaihteeksi shoppailemaan. Jos oikeasti vaikka ostaisikin jotain. :D Että sellaisia kuulumisia tällä erää.
Kuva: Hrói

sataa sataa ropisee!

Niin täällä on nyt pari päivää vähän sateisempi sää. Ei haittaa yhtään!!! Täällä oli paikallistenkin mielestä aivan mielettömän aurinkoinen ja kuiva heinäkuu, joten kaikkiovat kovin iloisia että sataa taas. Eilen (torstai) olin töissä ja sää oli aivan kauhea! Siis normaalin mittapuun mukaan. Vettä satoi aivan sairaasti ja tuuli noin 15 m/s. Ihan kiva siis. Mutta toisaalta se oli kyllä varsin hauskaakin vaihteeksi. Ja eipähän ollut pölyistä. Meidän aamu oli ihan ok. Sellainen aika normaali näin parhaaksi turistikaudeksi. Meillä oli joku 36 ihmistä aamun lavalla. Oli itseasiassa ihan hauska lava. Sellainen varsin helppo ja normaali. Mulla oli Toppa ja se on ihan hauska sellainen pikku tamma. Sillä oli ollut sellainen about viikon loma kun se ontui tuossa aiemmin ja nyt sillä oli aivan vallan paljon energiaa. Se oli niin hauskaa.
Farina tuli mun kanssa hitaaseen ryhmään, kun mulla on selkä vähän ollut kipeä viimeiset kolme päivää, niin oon mennyt vaan hitaita ryhmiä ettei tarvii sitä sitten rytktytää tarpeettomasti. Farinalla oli Dimma. Dimma on yksi meidän pienimpiä hevosia ja yleensä menee pienten lasten kanssa. Mutta se on niin hauska. No okei mun mielestä lähes kaikki hevoset täällä on jollain tapaa ihania tai hauskoja tai suloisia tai jotain, mutta mitäpä muuta multa voi edes odottaa. Hirveä ikävä tulee näitä kaikkia kun tulen kotiin. No niin puolessa välissä Lavaa kuusi ihmistä halus vaihtaa nopeaan ryhmään, ja mikäs siinä sen helpompaa meille. Koti matka sujuikin varsin mallikkaasti ja kaikilla oli niin hauskaa. Siis ainakin meidän ryhmässä ja oikeastaan mullakin vaikka aika kylmä oli. Lounaalla hain sitten lisää vaatteita ettei tarvinnut palella.
Iltapäivä olikin sitten ihan kaamea. Tai ainakin alkuun. Meillä on täällä ollut jo kahtena päivänä aiemmin sellaiset 22 tanskalaista 16-18-vuotiasta. Ne oli siis kahden tunnin ja yhden tunnin vaelluksilla ma ja ti. No niin eilen ne meni sitten kolmen tunnin vaellukselle kello 13.00. No joo hyvä että oli aikaa syödä lounas ja sitten satuloida niiden hevoset ja saada ne matkaan. Niin ja niillä oli tietysti kaikki parhaat hevoset ja sitten oli vielä 8 normaalille day tourille. Kiva oli sitten yrittää löytää vielä 9 sellaista edes jollain tasolla kunnon hevosta niille ja oppaalle. Siis sellaista, jolle 3 tuntia ei ole liikaa... No onneksi ne eivät olleet mitään mielettömän hyviä tai islantilaisia, koska yhtään tölttäriä meillä ei ollut niille antaa. Mutta kotiin tullessaan olivat oikein tyytyväisiä ja iloisia, joten kaikki hyvin sillä saraa. Vähän kyllä huoletti niitä lähettää mutta onneksi kaikki oli mennyt ihan hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Sitten meillä oli vielä normaali iltapäivä Lava. Se ei onneksi ollu niin iso vain 18 ihmistä... MUTTA! Niin alkuun oli vähän sellaista jännitystä ilmassa koska meillä oli vain 15 kappaletta suitsia. Mikä on aina kiva. No Einar sitten haki omalta talliltaan tuosta läheltä muutamat lisää, jotta saatiin hevoset ja turistit matkaan. Hetken vaan oli sellainen pieni paniikki että mitäs nyt... Mutta niin oikein hyvin meni sekin. Tosin puolenvälin jälkeen jouduin tulemaan kahdestaan sellaisen tanskalaisen tytön kanssa kotiin, koska se pelästyi jotain ja sitten se ei halunnut mennä enää askeltakaan nopeammin. Tulin sitten sen kanssa kahdestaan kävellen kotiin ja se oli oikein tyytyväinen siihen järjestelyyn. Jutteli mulle koko matkan tanskaksi ja yritin sitten parhaani mukaan lukea sen ruumiinkieltä tajutakseni onko mun nyt tarkoitus nauraa vai voivoitella. Ihan hyvin sujui. Ja jopa ymmärsin kun se kysyi mikä on mun hepan nimi ja kuinka kauan kestää että ollaan kotona. Että tanskaan vaan kielikursseille nyt :). Ja kaikkein onnellisimmalta se vaikutti kun oltiin kotona ja annoin sille harjan ja se harjasi Fridaa. Hymyili kuin pieni aurinko, joten mikäs siinä. Ja taas kerran hämmästyin miten hyvä hevonen Seifur on.
Seifur on siis sellainen hevonen, josta suurin osa täällä ei pidä, koska sen ravi on todella isoa. Ja siis sen takia melko pomppuisaa. Mutta kiitos Armin ja kaikkien muiden isojen heppojen, joita oon ratsastanut se ei ole niin paha mulle. Ja sitten niin sen töltti on aivan mielettömän hyvää kun sen vaan löytää. Sillä on hieno etujalan liike ollakseen hevonen joka on täällä. Mutta niin jos sitä vähän jokin stressaa kuten se että se on yksin tai sää on kuten eilen sen töltti on paljon helpompi löytää ja se on paljon parempaa. Ja eilen se oli todella helppoa. Mutta niin se on niin hyvä opas hevonen. Voit pyytää sitä menemään lähes mihin vaan, se pysähtyy ja seisoo paikallaan aivan niin kauan kuin haluat, voit viedä sen pois muiden luota ja se menee koska sä haluat. Kuten eilen, kun meidän piti ottaa toinen tie sen tytön kanssa niin se ei edes yrittänyt mennä muiden perässä vaan meni minne pyysin vaikka mulla olikin ohjat vain yhdessä kädessä ja Frida toisessa. Aivan mahtava hevonen. Oppaalle siis! Siihen voi aina luottaa ettei se tee tyhmyyksiä eikä kyseenalaista sun päätöksiä ratsastajana. Mutta ei se silti luonteeton ole. Mutta niin olen ehkä puolueellinen koska pidän siitä niin paljon. Ja musta on kiva kun sitä pitää oikeasti työstää tölttiin. Se ei todellakaan tölttää ilmaiseksi. Ihana hevonen... Huoh.
No niin tänään (perjantai) mulla on siis ollut vapaata. Oikein kiva vapaa on ollut tähän asti. Ulkona sataa vettä, joten on kiva olla sisällä ja vaan rentoutua. Lainasin Sunnalta autoa ja hain lounasta Taco bellistä ja ainahan on kiva kun ei tarvii itse kokata. Sunna on niin mukava. Sunna on siis töissä meidän toimistossa. Se on vasta 21 ja aloittaa nyt syksyllä laki opinnot. Niin ja sitten muuten oonkin vain ollut ja nauttinut tästä rentouden tunteesta. Ja näin aion jatkaa iltaan asti. Star warsin kakkos osaa odotellessa. (Eilen katseltiin eka).
Kuva? En tiedä toimiiko kuva vai ei mutta jos on niin se on Elin ja sen uusi hevonen Hella (Äänetään Hetla)

Mmmm.

Jaa jaa uusia kuulumisia taas. Aika rauhaisaa on ollut. Sellaisia peruspäiviä on ollut. Töitä on koko ajan ja paljon, mutta kukapa siitä välittää kun se on kivaa! Lauantaina olin tallissa ja se oli oikein kivaa. Oli oikeastaan aika rauhallinen päivä, joten oli ihan kiva olla töissä. Lähes kaikki hevoset meni vaan kerran ja niin sen mun mielestä pitäis ollakin, mutta tietenkin kaikkea ei voi saada ja tuollaiset päivät on kovin harvinaisia tällä hetkellä, kun turisteja on niin paljon. Ja oli niin kivaa kun ei ollut family touria. Se on niin pyllystä, joten jo se sai hyvälle tuulelle. Varsinkin kun perjantaina oli ja siis voi jeesus. En tiedä mitä Janalle on tapahtunut, mutta se on aivan todella hidas nykyään. Meillä oli perjantaina 10 ihmistä tuolle tourille. No niin mä olin sitten 12.3 mennessä pyydystänyt kaikki hevoset ja sitonut ne. Sitten Jana tuli ulos, ja sanoin että jos satuloit nuo, niin mä haen hevoset myös Elinille. Se kun oli menossa day tourille… No 12.50 olin sitten saanut ne haettua ja Jana oli sitten siinä ajassa satuloinut komeat kolme hevosta.. Ei niin oo todellista. Kukaan ei oo niin hidas. No siinä sitten pistettiin kiireeksi ja autoin Eliniäkin. Kun sitten hain ihmiset 13.00 ja tulin ulos Dimma oli edelleen ilman satulaa. On aina kiva antaa lapselle hevonen, jolla ei edes oo satulaa vielä. Ihan pikkuisen pisti vituttamaan. Mutta en ole ainoa, ja ne on nyt puhuneet että Einarin pitää puhua sille, kun se on mennyt noin huonoksi.
Mutta niin takaisin lauantaihin. Aamun Lavalla oli ihan kivat sellainen 30 ihmistä. Se on sellainen hallinnassa oleva ryhmä, yleensä. Mutta Einar sitten halusi Elinin ottavan Vidalinin ja sen piti olla eka, ettei sen tarvi kääntyillä koko aikaa. No ei siinä mitään, mutta mun piti sitten ottaa Fylkir.. Se on uusi täällä ja vasta 7 ja aivan tajuttoman lihava. Niin sen kanssa piti kanssa mennä hitaaseen ryhmään. Ja sitten nopeaan meni niin paljon että Marian oli ensin pakko mennä sinne. No ei hirveästi toiminut tuo ihmisten auttaminen kun oli uusi hevonen alla, joka a.) ei käänny oikealle, b.) ei seiso paikoillaan ja c.) ei mene kovin lähelle muita hevosia. Ei ollut liiemmin helppoa… No kotimatkaksi Maria tuli sitten meidän kanssa ja meni paljon paremmin. Mutta muuten Fylkir on kuitenkin todella kiva hevonen ja oikein hyvä tölttäri.
No niin sitten ei onneksi ollut family touria. Ja se on aina mukavaa. Iltapäivän Lavalla oli myös vain joku 25 tai jotain, joten sekin oli oikein helppo. Ja ihmiset oli ihan mukavia. Tosin meillä oli aika paljon islantilaisia ja se on aina pyllystä. Ne on niin saakutin tarkkoja kaikesta ja valittavat kovin herkästi ja mukamas aina tietävät kaiken vaikka eivät olisi ikinä hevosta nähneetkään. Ihania nuo islantilaiset. Mutta niin oikein hyvin meni ja kaikki olivat tyytyväisiä, joten mikäs siinä sitten oli ollessa. Sitten oli vielä evening tour ja sekin meni ihan kivasti. Ei ongelmia ja voitiin jopa mennä vähän vauhdikkaammin. Ja sitten jaettiin ja sain nopean ryhmän ja mulla meni oikein mainiosti sen kanssa. Kaikki pysyi hyvin mukana ja oli oikein hauskaa. Hyvä päivä siis. Illalla sitten mentiin Reykjavikiin. Carolinen perhe tuli tänne, joten mentiin sitä morjestamaan ja sitten hetkeksi kaupungille. Oikein mukavaa oli. Istuttiin sellaisessa kahvila/baarissa. Ja maistoin sitten sellaisen shotin kuin Elbow. Oikein mainio!!! Siihen tulee siis banaani likööriä ja baileysiä. Todella hyvää. Suosittelen. Hyvä ilta oli.
Sunnuntain olin sitten keittiössä. No sehän ei ole kivaa, mutta kuitenkin ihan kestettävissä aina silloin tällöin. Aamu oli ihan normaali. Tosin olin vähän laiska ja en pessyt lattioita, lakaisin vain. Tosin sitä ei täällä kyllä huomaa vaikka ei pesisi.. Ja niin lounaaksikin sain vain lämmittää lihakeittoa, joten ei oikeastaan tarvinnut tehdä juuri mitään. Sitten iltapäivällä menin tunnin vaellukselle, kun ei muuten ollut tarpeeksi oppaita. Se oli ehkä paras tunnin vaellus, jolla oon koskaan ollut. Siellä oli sellainen 68-vuotias suomalainen nainen ja sen tyttärentytär. Se nainen oli niin suloinen. Sen haave on aina ollut tulla Islantiin ja se on aina rakastanut hevosia, mutta ei ole uskaltanut ratsastaa. No nyt se toteutti molemmat unelmat tulemalla tänne lapsenlapsen kanssa, joka ratsastaa. Se oli niin kovin suloinen. Se oli vaan kovin huolissaan että pysyykö se selässä, joten mulla oli sitten lähes koko ajan sen ohjat, jotta se sai keskittyä pysymään satulassa. Mutta sillä ei onneksi ollut mitään sitä vastaan että mentiin kovempaa, joten mikäs siinä sitten. Ja sitten siellä oli sellainen mies, jolla oli Hrafn (äännetään Rap). Hrafn on kovin pomppuisa, koska se vaan ravaa, mutta sillä miehellä oli niin hauskaa. Se nauroi todella kovaa joka kerta kun mentiin kovempaa. Se oli niin hassua. Ihanaa kun ihmisillä on hauskaa.
Sitten illalla oli vielä soppa kokous. Ja se sujui oikein mallikkaasti, niitä kun oli vain 11. Mutta oli niin kivaa, koska sen jälkeen Silja kiitteli että teen niin hyvää työtä ja että Gitta, siis se joka pitää kokouksia, oli niin kovin tyytyväinen muhun. Tykkää kuulemma siitä että mä olen siellä auttamassa. Hyvä että pitävät. Aina on tietysti kiva kuulla että tekee työnsä hyvin. Illalla sitten pelattiin sing staria, jonka Carolinen vanhemmat toi tänne. Niin ja pleikan myös. Vievät sen sitten mukanaan kun lähtevät, joten vain pari iltaa voidaan viihdyttää itseämme sillä.
Maanantai mulla sitten olikin vapaa. Menin Gullfossille ja Geysirille. Kun kerran sellainen saadaan ilmaiseksi niin pakkohan se oli käyttää. Ensin mentiin Thingvellirille. Siellä saatiin huimat 20 min aikaa. Juoksin sitten alas, koska halusin mennä sille lammelle siellä ja sitten hölkkää ylös että ehtii bussiin. Hyvää kuntoilua. Sitten jatkettiin Gullfossille. Se on kyllä mahtava. Pidän siitä kovasti. Ja sitten löysin vielä jotenkin suomalaisen ottamaan musta kuvan. Niin maailma on pieni. Sitten Geysirille ja katsomaan Strokkuria. Hieno on, toki hieman savuisa oli, kun siellä vähän satoi. Muuten oli oikein hieno ilma, mutta Strokkurilla satoi. Mitäs pienestä tää on islanti. Ihan kiva reissu oli vaikkakin se meidän opas tuntu olevan aina välillä vähän pihalla. Se saattoi aloittaa tarinan ja sitten se ei ikinä kertonut sitä loppuun… Mutta mitäpä pienistä. Kivaa oli.
Kuva: Minä ja Gustur Kaldarselissa

Aika lentää

Niin todella. Jotenkin tuntuu että vastahan sitä tuli tänne mutta huomenna on sitten jo 1.8 ja se tarkoittaa että oon täällä enää 28 päivää, koska 29.8 olen jo tulossa kotiin.. Ihanaa varmasti herätä joskus neljältä ja lähteä lentokentälle. Vaikka varmasti onkin ihanaa tulla kotiin, niin kyllä tää on aivan mahtavaa ja jotenkin surettaa että enää on alle kuukausi jäljellä. Tulee varmasti olemaan vähän vaikeaa taas sopeutua arkeen siellä Suomessa. Varsinkin se että ei saa ratsastaa joka päivä (tai ainakin lähes joka päivä.) Ja niin kyllä mun noita ruotsalaisia varsinkin Eliniä tulee kova ikävä. Tosin onneksi ne asuu vaan Skånessa, joten ei sinne niin kalliiksi tule sitten matkustaa.
Elin on nyt sitten ostanut oman hevosen. Sen nimi on Hella, mutta se äännetään Hetla. Se on oikein suloinen ja hieno. Laitan kuvia heti kun saan laitettua ne koneelle. Oikein kivaa, että joku voi vaan ostaa hepan ja mennä sen kanssa kotiin... Ehkä mullakin on joskus mahdollisuus tehdä niin. Ei vaan juuri nyt. Mutta ei se mitään mä voin sitten mennä Skåneen ratsastamaan sillä. Ja jotenkin se on niin huvittavaa se maksaa siitä noin 3000 euroa ja sitten kuljetus on vähän alle tonnin joten se maksaa alle neljä tonnia siitä että se saa tosi hienon hevosen. Suomessa et saa noin hyvää issikkaa alle 8000. Että periaatteessa kannattaisi ostaa hevonen ja myydä se Suomessa. Mutta en kuitenkaan voisi myydä sitä..
Täällä on kovasti ollut sellaisia mitään sanomattomia turisteja. Sellaista typerää massaa. On jotenkin hauskempaa jos on idiootteja turisteja. Silloin on enemmän keskusteltavaa iltaisin. Niin oli meillä toki sellainen suloinen pikkupoika tuossa family tourilla. Se oli hollanista ja se oli laulanut koko matkan että hophop lilli tai houuu lilli. No Elinin hevonen oli aika hyvin vastannut tähän hop hop lauluun joten sillä oli kädet ihan kipeänä puolen tunnin jälkeen kun se oli vaan pidellyt omaa hevostaan joka olisi mennyt paljon kovempaa, huusihan joku hop hop koko ajan. Mutta se oli niin suloinen ja niin kovin onnellinen kun ne tuli takaisin.
Niin ja keskiviikkona me käytiin Elinin kanssa Reykjavikissa. Lähinnä kyllä vaan syömässä ja kahvilla. Ei oikein tullut mitään kivaa ostettavaa vastaan. Mutta oli oikein hauskaa vaan hengailla ja olla poissa täältä. Vaikka toisaalta nyt kun niin vähän enää jäljellä niin ei kauheasti edes halua olla poissa täältä. Mutta niin seuraavana vapaana ajattelin kyllä mennä Geysirille ja Gullfossille. Ettei sitten vaan jää käymättä kokonaan!
Kuva: Caroline ja Vindur

Voi Fakur Fakur

Niinpä niin. Mitäs siis. Eilen (lauantai) oli aivan hullu päivä. Olin oikeastaan ihan onnellinen että oli keittiössä enkä tallissa. Aamu olis muuten varmaan ollut ihan normaali, mutta onneksi joku meidän ihanista hepoista oli sitten rikkonut aidan ja kaikki täällä olleet hevoset oli sitten ulkona. Ja jostain kumman syystä Maria päätti herättää meidät kaikki ottamaan kiinni noin 20 hevosta. Aivan turhaa. Kun menin ulos kaikki hevoset oli jo matkalla aitaukseen takaisin, joten kiva että herätit. No ei se mua niin haitannut koskapa olisin kuitenkin mennyt yhdeksään töihin, joten olisin pian herännyt kuitenkin. Mutta kiva niille joilla on vapaa päivä. Mutta niin sitten hevoset vaan aitaukseen ja keittiöön töihin.
Sielläkin oli ihan hirveä kiire, mutta vähän sääli niitä jotka oli tallissa. Aamulla oli joku 45 turistia. Niistä 12 söi lounasta ja oli koko päivän ja sitten ainakin 8 muuta osti lounaan, koska ne oli menossa Blue lagoonille ja ne joutuu aina odottamaan. Onneksi tein paljon ruokaa, koska piti tehdä myös illan lihakeitto kokoukseen kasviskeittoa. Ei muuten parsakaali pysy kauhean hyvänä keitossa, jos sen lämmittää uudelleen. Mutta niin eilen oli 21 ihmistä day tourille. Sääli Farinaa joka meni sinne. Niin ja meni toimisto Silja Farinan mukaan ettei sen tarvinnut mennä yksin. Mutta hyvä niin, koska kun ne oli vikalla tauolla Hrói menetti kenkänsä ja alkoi ontua... Silja sitten käveli kotiin raukkaparan kanssa ja Farina toi kaikki turistit kotiin. Terveinä ja ainakin jotenkin tyytyväisinä.
Niin sitten meillähän ei ollut tarpeeksi hekilökuntaa iltapäiväksi ja sitten Einar oli vaan että joo kyllähän te voitte lähettää Riika ratsastamaan. Niin joo että ensin teet lounaan 20+ illaksi kasviskeittoa. Sitten syöt ite tiskaat lounastiskit, siivoat pöydät, ja sitten kahdelta pitäisi mennä ratsastamaan ja olla siellä neljään, mutta onneksi viimeistään kolmelta pitäisi laittaa lihakeitto lämpiämään... Koska on helppoa olla kahdessa paikassa samaan aikaan... Niin juu ja sitten jossain vaiheessa olisi pitänyt kattaa pöydät 46 ihmiselle ja siivota kaikki pöydät ennen sitä ja lakaista ja kaikkea. Ja kaikenhan olisi ehtinyt tehdä ennen viittä kun ihmiset tulee? Niin ja siinä välissä vielä siis neljän ja viiden myydä kaikenlaista ihmisille jotka tulee lava tourilta. Niin ei mitään ongelmaa.. Olen superihminen. No onneksi saimme sellaisen hollantilaisen tytön tänne eilen iltapäivällä, joka on täällä vain about viikon. Se sitten meni ratsastamaan että sain kaiken aikaiseksi soppa kokousta varten. Mutta hullu päivä. Olin vaan vaatimattomat 11 tuntia töissä. Niin plus se että menin ottaan hevosia kiinni kahdeksalta... Niin että mikäs siinä oikeastaan olin siis 12 tuntia töissä. Kiva kiva päivä. Mutta edelleen onneksi en ollut tallissa.
No tänään olin sitten tallissa. Mutta onneksi tänään oli paljon hiljaisempaa. Aamulla oli vain 28 ihmistä lava tourille. Se on ihan kiva määrä. Meillä oli myös neljä opasta ja kaksi meni kumpaankin ryhmään. Oli ihan hauskaa oikeastaan. Koska suurin osa ihmisistä meni nopeaan ryhmään, meillä oli Ann-Sophien kanssa oikein helppoa pitää hidas ryhmä kasassa ja liikkeesä. Että ihan sellainen rento aamu. No iltapäivällä jouduin meneen day tourille, koska Farina ei halunnut ja Ann-Sophie ei tunne vielä reittiä. No niin se oli oikeastaan aika kivaa. Kaikki ihmiset oli oikein mukavia ja näin jopa jonkin sortin ihmeen. Meillä on sellainen hevonen kuin Logi. Ja tänään näin sen tölttäävän ilman raippaa. En tiennyt että se on mahdollista. Mutta nyt tiedän. Olin todella vakuuttunut siitä miehestä. No tauolla annoin sille raipan että sen on vähän helpompi työskennellä ja se oli oikein onnellinen. Kaikki oikeastaan olivat oikein onnellisen tuntuisia ja oikein tyytyväisiä hevosiinsa.
Kaikki meni oikein hyvin ja olin jo oikein hyvällä tuulella... kunnes... Niin oltiin onneksi lähes jo kotona, kun sitten Fakur kaatui. Ja pahasti kaatuikin. Kuperkeikka kuvaa ehkä parhaiten tyyliä millä se kaatui. Ja tietysti osittain sitten ratsastajan päälle. Olin ihan varma että nyt se kuoli tai ainakin mursi selkärangan tai jotain. Siis ratsastaja ei hevonen. Onneksi se kuitenkin oli suht kunnossa. Yllättävän rauhallisesti sitä silti pystyi toimimaan vaikka olinkin aika paniikissa kun se vaan makasi siinä maassa ihan hiljaa. Onneksi se oli tajuissaan ja heti vastasi mulle ja hetken päästä istui ja jopa sitten ratsasti kotiin. Mutta toivon vaan että on edelleen kunnossa huomenna. Ainakin varmaan on kylki kipeänä. En oo pitkään aikaan nähnyt hevosen kaatuvan oikein kunnolla. Se oli aika kammottavaa, mutta ainakin toistaiseksi näyttää siltä että sekä hevonen että ihminen ovat ihan kunnossa. Ja kaikilla oli kivaa kun huomasivat että ratsastaja on kunnossa. Toivon vaan ettei niin tapahdu enää koskaan ikinä. Niin ei muuta sitten tänään ilta menee shokista toipuessa.
Kuva1: Auringolasku Alfthanesissa
Kuva2: Toimisto Silja

Aaaaaargh...

Tässä on taas sitten parina päivänä ollut kyllä sellaista idioottimaista väkeä että voi jeesus. Paljon hankalia ihmisiä. Mistähän sitä aloittaisi. Niin meillä oli täällä sellainen nainen joka oli menossa Vikig express tourille eli siis day tourille. Kolmen tunnin vaellus siis. Ne menee samalle kun Viking tour joka siis on sellainen että ne ensin ratsastaa ensin aamulla kaksi tuntia ja sitten iltapäivällä kolme.. No se rupesi sitten meuhkaamaan tuossa aulassa että hän ei minkään aloittelijoiden kanssa lähde kolmen tunnin vaellukselle ja plaa plaa. Farina parka kun sitten yritti siinä selittää että ihan osaavia ovat nuo muutkin ne vaan ovat jo ratsastaneet kaksi tuntia. Aamusta asti olleilla turisteilla oli oikeinkin hauskaa kun nauroivat tälle kaakattajalle ja olivat että joo oon vasta ratsastanut 25 joista 15 omalla hepalla mutta joo aivan aloittelija olen. No lopulta suostui neiti nirppanokka sitten lähtemään muiden mukana vaellukselle. Toki sitten ne oli lähdöstä noin puoli tuntia myöhässä tästä metakasta johtuen.
Sitten meillä oli täällä kolme sellaista saksalaista tyttöä. Ehkä noin 25 vuotiaita. Ne oli viking tourilla ja sitten niiden iltapäivän ratsastuksen jälkeen ne tuli valittamaan koska se ei ollut kuulemma ollut tarpeen nopea. Ja sitten joku oli vielä kehdannut pudotakin hevosen selästä ja sitä oli sitten jouduttu odottamaan. Siis mitä? Ei kun jätetään sinne jos joku putoaa. Kävelköön kotiin ettei vaan toiset joudu odottamaan. Sitten kotona täällä ne oli valittaneet sille putoajalle että miksi tulit kun tää on vaan osaaville ratsastajille. Eli siis jos oot osaava et ikinä tipu hevosen selästä. Hei vaan Kyra Kyrklund olet ihan huono koska tiput aina silloin tällöin. Olet vaan ollut 5 olympialaisissa, huono olet. Sitten ne vaati että ne pääsee vielä tunniksi menemään, jotta saavat mennä lujaa. Jostain syystä ne myös suostuivat tähän toimistossa, joten Jana lähti sitten niiden kanssa tunniksi vielä. Hevos parat.
Eilen mulla oli sitten mun nopella Lava tourilla sellainen tanskalainen nainen. Aluksi kaikki meni ihan hyvin vaikka mulla olikin 14 ihmistä ja vain minä oppaana. Sitten tauolla se nainen kysyi että mennäänkö me yhtään lujempaa kotiin? Sanoin että ei ei mennä. Miten olisin muuta voinut mulla oli kotiin päin 15 ihmistä joista ainakin 7 oli tyyliin tokaa kertaa heposen selässä. Ei kun joo kiitolaukkaa mennään kotiin. No heti ekassa ylämäessä se sitten otti ohjat omiin käsiin ja laukkasi kaikkien muiden ohi... viimeiseltä paikalta mun taakse. Mango (yksi meidän hepoista) Oli saada paskahalvauksen kun toinen tuli miljoonaa ohi takaa ja selässä melkein aloittelija... Siinä sitten pidin pientä luentoa että ei ole sallittua tehdä noin ja plaa plaa.. Sitten kun oltiin melkein kotona se teki sen uudestaan. Olisin voinut ampua sille kuulan kalloon. Tällä kertaa sen jostain löytämä oksa (jota se siis käytti raippana mun tietämättä) osui Massia takalistoon ja sieltä sitten tuli Massi aika kohisten mun ohitse. Kiva siinä sitten yrittää huudella ei niin paljon ratsastaneelle että yritäpä pysäyttää hevosesi... Olin niin vihainen. Olin kuitenkin kerran jo kieltänyt tällaiset omat nopeennetut jutut. Ja sitten vielä tallilla se meni ja osittain pyysi anteeksi mieheltä, joka ratsasti Mangolla. Mutta sitten se onneksi pilasi kaiken ja sanoi että mutta tää oli nopea ryhmä ja halusin mennä kovaa.. Siis voi herran jumala. Jos haluaa mennä todella kovaa ei pidä tulla vaellukselle, joka on tarkoitettu vain vähän ratsastaneille ja aloittelijoille. Sitten pitää maksaa vähän lisää ja mennä kolmen tunnin vaellukselle. Ihan tosissaan mistä näitä ihmisiä tulee?
Mutta niin jos näitä ei oteta lukuun niin on ollut kyllä varsin hauskaa. Ilmat on olleet tosi suotuisat ja mun lempparinkin sai tässä uudet kengät, joten se on taas käyttökelpoinen. Mikä tietysti tekee kaikesta paljon hauskempaa. Mulla on myös sellainen projekti tässä menossayhden hevosen kanssa. Seifur on sen nimi ja mun on tarkoitus saada se vähän enemmän tölttääväksi kuin ravaavaksi. Se on hauskaa ja on jotenkin kivaa kun saa tuloksia aikaan. Ainakin mun kanssa se jo pikku hiljaa lähinnä tölttää ravin sijaan. Tosin aika hidas se töltti vielä on mutta eiköhän se tästä parane. Ja me on juteltu tuon ratsastuskoulun opettajan kanssa, josko se vois pitää meille tunnin joku päivä ja se lupasi että toki voi. Nyt vaan pitää löytää sopiva päivä. Mutta ihan hienoa olisi kyllä mennä oikein tunnille.
Meidän uusi tyttö Ann-Sophie on edelleen varsin hiljainen, mutta vaikuttaa kyllä ihan mukavalta tytöltä. On vaan vissiin vähän ujo. Ja sitte se ei oikein luota englannin kieleensä. Mutta eiköhän se siitä sosiaalistu kun annetaan ajan kulua. Ainakin se on oikein hyvä ratsastaja ja tulee hyvin toimeen turistien kanssa. Mutta Farina.. voi voi.. Se on niin hauska! Ehdottamasti paras näistä meidän saksalaisista. Sen kanssa on paljon juteltavaa ja se on niin ihanan avoin ja sellainen iloisen pulpahteleva. Jana..niin se jotenkin on kadonnut johonkin omaan haave maailman yhä useammin viime aikoina. Tosin kyllä se sanoikin että se rupeaa olemaan vähän kypsä tähän hommaan ja että se ei oikein jaksa enää turisteja. No kaippa sitä ihan ymmärtää onhan se ollut täällä jo maaliskuusta asti.
Eilen illalla me mentiin katsomaan Hangover. Jestas! Se oli aivan sairaan hyvä! En muista koska olisin viimeksi elokuvissa nauranut niin paljon. Meillä tarkoitan siis itseäni, Eliniä, Carolinea, Mariaa ja Farinaa. Meillä oli niin hauskaa. Niin täytyy katsoa tuo leffa uudelleen heti kun se vaan ilmestyy DVDlle. Aivan tajuton. Voi vaan miettiä miten joku onkin keksinyt sellaisen leffan tehdä. Suosittelen kyllä kovasti kaikille. Mutta niin ei muuta tänään.
Kuva1: Uimaan menossa tuohon lähijärveen
Kuva2: Elinin kanssa Alfthanesissa rannalla. (Siellä asuu siis Einar meidän pomo, oltiin niillä syömässä lammsta)
Kuva3: Islantilainen lämmitetty meren ranta.

Miten helppoa olikaan kesäkuussa

Niin kyllä meinaan huomaa sitten että eletään heinäkuuta ja parasta keski-Euroopan loma aikaa. On meinaan sellaista hullun myllyä täällä että ei mitään rajaa. Joka päivä on ihan sikana ihmisiä ja töitä on stressiksi asti. Mutta aika hyvin nää päivät jokatapauksessa menee. Stressiä on kovasti mutta asiakkaat on tyytyväisiä niin mikäs siinä sitten. Toki vähän käy hevosia sääliksi kun ne joutuu tekeen aika rankkoja päiviä, mutta on niillä sitten suurimmalla osalla lähes seitsemän kuukautta vuodesta lomaa. Ja varsinkin nyt on jotkut hepat työskennelleet tosi kovasti, kun joltain 12 puuttuu kenkä tai useampikin. Kun ei oo kengittäjä ehtinyt tulemaan.. Huomenna sitten. Ja niin kyllä Silja tänään (tiistai) kengitti muutaman.
Eilen vaan pisti aika silleen ressiksi, kun iltapäivällä meille piti olla tulossa 38 ihmistä ja sitten neljä opasta. Tarkoittaa siis 42 hevosta. Niin ja 17 hevosta oli koko päivän vaelluksella. No meillähän oli sitten suitset vaan 39. Ja meillä oli vain 38 hevosta joilla on kaikki kengät tallella tai jotka ei onnu. Kiva siinä sitten miettiä että mitäs mitäs... No onneksi neljä ihmistä ei sitten ikinä saapunut, joten meillä oli tarpeeksi hevosia ja suitsia. Mutta hetken oltiin jo Elinin kanssa valmistauduttu kävelemään tunnin vaellus. Onneksi ei tarvinnut kävellä. Mutta aika sellainen kireä ilmapiiri oli sitten ennen vaellusta. Mutta onneksi sain tänään siten vähän shoppailu terapiaa.
Tosiaan mulla oli tänään vapaapäivä. Ja kyllä tosiaan sitä tarvitsin. Tosin aamulla yhdeksältä Silja tuli tallista että jos kuitenkin voisin tulla töihin... No onneksi Caroline sitten meni että mun ei tarvinnut. Tosin en tiedä olisinko mennyt vaikka Caroline olis sanonut ei. Niin siis syy miksi ne olisi tarvinnut ekstran oli se että Maria tippui hevosen selästä kun ne haki laumaa laitumelta... Mutta ihan oma moka kyllä oli... Se valitsi hevoseksi Jökullin... Ja sitten se halusi välttämättä olla takana. Kuka tahansa meistä täällä olisi voinut kertoa että huono idea ja kyllä sen olisi se itsekin pitänyt tietää. No niin Jökull sitten sekosi ja otti ja lähti ja Maria sitten tippui... Oma moka olisi valinnut jonkun muun tai edes suostunut olemaan ensimmäinen. Mutta kuitenkin Maria on ihan kunnossa parin päivän päästä ei murtumia eikä mitään.
Mutta niin menin sitten shoppailemaan ja ai että se oli hauskaa!!! Tosin olis ollut hauskempaa jos olis ollut seuraa mutta kaikkea ei voi saada. Menin Kringlanille ja se oli oikein hyvä päätös. Siinä sitten kiertelin ja löysin aivan ihanata korolliset kengät... Eikä olleet edes pahan hintaiset vaan 8500 islannin kruunua. Ja sitten löysin aivan ihanan liilan topin... huoh se on niiiiiiin hieno! Ja sitten löysin vielä toiset kengät! Mainio päivä!! Niin sitten menin Mäkkäriin herkuttelemaan ja soitin Mikolle. Siinä sitten kaksi islantilaista kuuli kun puhuin ja kun lopetin ne tuli jutteleen, koska niistä oli sääli että ulkomaalainen oli yksi. Kiva oli saada seuraa.
Kävin sitten vielä Hagkaupissa ja sitten olin menossa kotiin. Siinä sitten mietin Kringlanin ulkopuolella että otanko taksin vai bussin. No siellähän ne sitten ne islantilaiset joille olin jutellut oli just ottamassa taksia ja menossa samaan suuntaan. Itse asiassa ihan tähän lähelle Brekkuasiin. Ne siitä sitten huuteli että tuu samalla taksilla kun ne on kuitenkin tänne tulossa. Joten sain sitten lähes ilmaisen taksimatkan kotiin. Mikäs siinä maksoin vain matkan Brekkuasista tänne ja se oli joku 240 kruunua. Ei paha ollenkaan. Ja oli sitten vielä ihan hauskaa seuraakin. En voi uskoa että kävi niin hyvä säkä. Edelleen oon ihan sika hyvällä tuulella toivottavasti jatkuu huomiseen. Kärpäset tosin joku voisi tappaa meidän kämpästä. Hellurei taas tällä erää.
Kuva1: Vindur Kaldarselissa
Kuva2: Carolinen päivä vaelluksella lupiinien keskellä.

kauhu kokemus

Niin sunnuntai aamu ei sitten alkanut ihan parhaissa merkeissä. Oltiin juuri ulkona hakemassa hevosia aamun lava tourille kun siihen ajoi nainen autolla ja pyysi meitä auttamaan, koska hänen vuoden vanha varsansa oli jumissa. No toki me lähdettiin heti minä, Farina ja Caroline mukaan auttamaan. Samalla soitettiin Marialle että tulee myös. En oo ikinä nähnyt mitään yhtä kamalaa... Siellä oli tosiaan vuotias, joka oli yrittänyt mennä boksiin sisään siitä mistä ne voi syödessä laittaa pään käytävälle. Siinä se sitten oli niin että takajalat oli käytävällä ja muu hevonen sisällä boksissa ja täysin jumissa lantiosta. Sen lisäksi se oli luonnollisesti aivan paniikissa. Farina sano heti että meidän pitäis leikata tuo toinen rauta että se mahtuis läpi, mutta se nainen halusi työntää sen ulos. No sitten Maria tuli ja sanoi meille että menkää pois ja jatkakaa töitä ja kertokaa Sunnalle mitä on sattunut.
Jotenkin oli todella helpottavaa lähteä, mutta samalla ihan kauheaa, koska se hevonen oli siellä edelleen jumissa... No me mentiin tallille ja menin kertoon Sunnalle ja se lähti sitten Elinin kanssa auttamaan. Siinä välissä sinne oli tullut myös kolme miestä ja joku nainen ja sitten ne otti autosta kai vetoöysiä, jolla ne saattoi kannatella sen painoa ja auttaa sen ulos. Maria sano että niitä oli kolme miestä ja se työntämässä ja sitten Sunna Elin ja kaksi muuta naista vetämässä. No ne sai sen sitten ulos. Ja se seisoi ja käveli, joten sen pitäisi siis olla kunnossa. Toki se ei varmasti ikinä saa varsoja ja ei voi tietää jos sillä on jotain sisäisiä ongelmia. Mutta se oli aivan kamalaa ja sitten yksi niistä miehistä oli siellä sanonut että jos annatte tän tapahtua enää ikinä niin hän ei enää tule auttamaan. Tarkoittaen siis että on ollut siellä kaksi kertaa aiemmin aikaisempina vuosina kun sama on tapahunut. Se tapahtuu koska ne ei sulje tallin ovea vaan ne hevoset voi vapaasti kulkea sisään ja ulos ilman valvontaa..... No täytyy vaan toivoa että sitä ei enää ikinä tapahdu uudelleen ja pitää vaan yrittää muistaa että se hevonen on kunnossa ja liikkuu.. Mutta en varmaan ikinä saa sitä kuvaa pois mun päästä. Sitä missä näin vaan takajalat ilmassa... No tulipahan itkettyä oikein porukalla.
Töissä oli aika vaikeaa olla koko sunnuntai, koska eihän asiakkaille voi näyttää että on ollut kauhea aamu. Mutta sen verran meni sunnuntai ohi että en oikeastaan edes tiedä millaisia ihmisiä meillä täällä silloin oli. Kaikki oli vähä sumua. Illalla me mentiin sitten kaupunkiin että päästiin vähän tuulettumaan. Tosin ei siellä juuri mikään ollut auki joten juotiin vaan muutama ja syötiin vähän paremmin. Sitten tultiinkin jo taksilla kotiin ja nukkumaan.
Maanantai oli jo paljon parempi. Pystyi jo ajattelemaan että se varsa on ihan kunnossa ja elämään taas lähes normaalia elämää. Toki meillä myös oli varsin hektinen päivä, joten ei paljon ollut aikaa edes mitään ajatella kun piti pitää niin kovaa kiirettä koko ajan. Aamu nyt sujui edes jotenkuten mutta iltapäivä oli kyllä aika moinen kaaos. Ensin mun piti auttaa Janaa day tour hevosten kanssa, koska se oli ollut aamun keittiössä. Sitten piti olla family tour, mutta ei ollutkaan, vaan kävelytin vaan paria lasta tuossa aitauksessa. Sitten lava tour. En niin aina tajua Siljaa.. Kello oli jotain 13.45 ja se ei ollut yhtään hevosta vielä ottanut kiinni. Ja mä oli valmistellut kuitenkin day tourin, lapset ja sitten 14.30 alkavan yksityis retken, joka mun oli tarkoitus vetää. Sitten menin kysyyn että mites Lava? Joo en tiedä vielä onko 28 vai 31. Niin eli et oo sitten yhtään hakenut kun et tiedä? Siis ei oo todellista. Sitten Caroline tuli ulos ja me siinä sitten pää kolmantena jalkana haetaan 30 hevosta ja yritetään mielettömällä kiirellä pistää satulaa selkään ja Farina juoksi hakeen lisää satuloita ja auttoi meitä. Silja oli sitten jossain. Meinasi pikkasen pärähtää. Se on välillä niin pata laiska vaikka onkin oikein kiva ihminen. Mutta joo katoa toki maan rakoon meitä on kolme täällä satuloimassa vartissa 30 hevosta... Hyvin sujuu. Voi olla että joku päivä vähän kilahtaa. Mutta niin ei muuta tällä kertaa. Jaa niin paitsi että tiistaina mulla oli vapaata ja jouduin ostaan uudet ratsastuskengät koska ne jotka toin mukana päätti mennä palasiksi... Ei kuvia tänään liian synkkä mielentila.

hmm...

Meillä oli todella hauska torstai. Aamulla mentiin sekä minä että Elin ratsastamaan, vaikka meillä olikin vapaa päivä. Täällä oli sellainen yksityisvaellus tai siis vain sen yrityksen väelle kaksi tuntia. Ne oli sitten kaikki saksasta ja meitä oli kolme niiden kanssa. Minä, Elin ja sellainen islantilainen 15-vuotias Eik... Ei toki kannata meidän saksalaisia lähettää saksalaisten kanssa vaan pistetään kaikki muut. Mutta niin ei siinä mitään sekä minä että Elin puhutaan vähän saksaa ja ainakin ymmärretään lähes kaikki. Tai no jotain. Mutta niin niitä oli 25 ja niillä oli islantilainen opas joka käänsi kaiken saksaksi tai siis kaikki ohjeet. Retki meni todella hyvin ainakin siihen nähden että ne oli kaikki aloittelijoita. Paitsi opas ja kaksi muuta. Mutta se oli niin koomista. Ne oli niin huvittavan järjestäytyneitä. Tosi saksalaisia siis. Mutta niin esim kun me tultiin takaisin ja me sanottiin että viekää satulat sisälle sillä on sellainen teline mihin ne voi jättää tai jos siihen ei mahdu niin lattialle. Siinä telineessä on yleensä tilaa 20 satulalle ja se tekee tiukkaa, mutta ne sai siihen tungettua kaikki 25 koska niiden mielestä satulaa ei voinut jättää lattialle... Hyvä tietysti niin, mutta ei ketkään muut turistit tee niin.
Iltapäivällä me sitten mentiin käymään kaupassa ja se sai mut tunteen oloni todella mökki höperöksi kun mentiin sentään Bonukseen, eli vähän niinkuin s-market ja se oli kuin juhlaa. Pääsi pois täältä ja sai jopa ostaa ihan shampoota ja hoitoainetta. Siis kiva tietysti että tulee vähästä onnelliseksi. Sitten käytiin nopeasti Ikeassa ja sitten Sunna ajoi meidät vielä Taco bellin läpi että saatiin tortilloja. Yhtä juhlaa siis. =D. Sitten tultiin takaisin ja leivottiin vähän kakkua myyntiin. Se oli vallan hauskaa. Vallan hauska päivä siis. Niin että voi vaan miettiä miten hauskaa mulla on kun tuun suomeen ja meen ihan vaikka prismaan.
Perjntai mulla oli sitten taas vapaata ja sehän takoitti sitten kaunista ilmaa ja lämpöä. Sain taas vaan istuskella ulkona ja nauttia upeasta ilmasta. Lueskelin taas kirjaa ja nukahtelin aurinkoon. Aivan ihanaa. Toki sitten illalla tein lihapullia niin kuin kotonakin. Ettei muiden sitten tarvii rankan päivän jälkeen kokata vaan niillä on jotain syömistä. Tosin olin sitten niin laiska etten jaksanut perunoita keittää vaan tein spagettia ja syötiin sitä sitten pullien kanssa. Ja jotenkin huvittavaa että olin vapaa päivän jälkeen paljon väsyneempi kuin yleensä työpäivän jälkeen. Mutta silti katsottiin vielä leffa. Ihan niinkin hyvä kuin The hills have eyes. Aivan tajuttoman huono. En katso ikinä uudelleen. Ällöttävä!
Tänään (lauantai 11.7) olin sitten taas keittiön hellässä huomassa. Onneksi mulla on koko tässä kuussa vain viisi keittiö vuoroa ja niistä nyt sitten kaksi jo takana, joten kaippa sen sitten kestää. Mutta hirveän tylsää se on silti. Siivoa siivoa siivoa, kokkaa kokkaa, siivoa, kokkaa lisää.... Illalla oli siis taas soppa kokoontuminen vaan säälittävälle 35 ihmiselle niin että tekemistä kyllä riitti. Mutta pääsin sentään tunniksi ratsastamaankin, kun sellainen saksalainen nainen halusi mennä yksityisesti tunniksi. Se oli oikein hauskaa. Annoin sille Fru Margretin, koska se sanoi että siltä on jossain vaiheessa leikattu lonkka ja polvi ja että se on vähän huolissaan miten ne kestää, ja kuten äiti voi varmasti vahvistaa Fru Margret on todella mukava ja kiltti ja pehmeä liikkeinen. Siinä me sitten mentiin tunti ja juteltiin paljon ja alkuun se oli vähän hermostunut miten sen lonkka kestää, mutta hyvin kesti töltin, joten mentiin vähän nopampaakin. Se oli todella mukava nainen. Se ei ollu ratsastanut 10 vuoteen ja nyt sen mies oli sanonut että nyt menet kun kerran ollaan Islannissa ja kun päästiin takaisin se oli ihan että jos ja varmaan kun se joskus ostaa vielä hevosen se on juuri niin kuin Fru Margret, pieni, pyöreä ja pehmeä liikkeinen. Jotenkin niin hassua kun se aluksi oli niin hermostunut ja lopussa jo melkein viemässä hevosen kotiin. Sen mies tuli ihan kädestä pitäen mua kiittämään kun vaimolla oli ollut niin kivaa ja nyt se ehkä lopettaa puhumasta että pitäisi mennä ratsastamaan ja todella menee. Se sai niin hyvälle tuulelle.
Tosin ei se hyvä tuuli niin kovin kauaa kestänyt koska sitten olikin jo kiire lämmittää soppaa ja leipää ja kattaa ja laittaa... Niin ja sitten ne söi ikuisuuden. Kun ne lopulta lopetti kello oli jo melkein seitsemän ja sitten piti tiskata. Tulee aika paljon tiskiä kun 35 ihmistä syö keittoa ja leipää ja ottaa kahvia ja teetä ja kaikkea. Sunna antoi meille kyydin 1011, sitten kun lopulta olin valmis keittiön kanssa. Käytiin myös hampurilaisella, koska mulla oli silleen ihan hivenen nälkä kello kahdeksa, kun edellisen kerran on syönyt 12.30. Mutta vaikka sieltä vähän matkaa kotiin onkin, niin ei se kauheasti haittaa kun ilma on hyvä ja on hyvää seuraa. Farina, tuo uudehko tyttö saksasta on todella kiva. Tullaan todella hyvin juttuun. Jotenkin vähän sääliksi käy välillä Janaa kun se on kuitenin aika paljon meitä vanhempi ja se ei tuu ihan niin hyvin meidän kanssa juttuun kun me tullaan kaikki keskenään. Saa sitten nähdä millainen se on joka tulee viiden päivän päästä. Mutta niin kaippa tässä riittävästi tälle erää.
Kuva1: Minä ja Tango
Kuva2: Soley

hullua päivää odotellessa

Jep sain sitten jonkin asteisen nuha pöpön ja nenä alkaa pikku hiljaa olla entinen nenä, mutta muuten en oo kipeä niin en oo sitten vapaata pyytänyt. Ja huomenna ja perjantaina mulla pitäis olla joka tapauksessa, joten kaippa tässä nyt yhden päivän kestää. Ja toistaiseksi en ainakaan herää öisin tähän niin ei se sitten kovin paha ole. =). Töitä taas riittää aivan todella paljon ja kyllä huomaa että on kesä ja turisti kausi vaan paranee koko ajan. Päivät on koko ajan tosi kiireisiä ja melko isoja ryhmiä on sekä aamulla että iltapäivällä. Ja ilta vaelluskin on lähes joka päivä. Mutta ei se kyllä ainakaan mua mitenkään haittaa. Isoissa ryhmissä on aina jotain koomista. Kiva kun ihmiset kyselee että kuinka jaksat päivästä toiseen neuvoa samoja asioita uusille ihmisille että eikö oo tylsää, mutta ei todellakaan oo tylsää. Huvittavaa enemmänkin.
Eilen oli iltapäivästä taas sellainen kivasti vähän isompi ryhmä 34 ihmistä. Menin Siljan kanssa hitaaseen ryhmään, kun se näytti mulle sellaisen reitin millä en oo ennen ollut. Että voin sitten sinnekin joskus mennä. Mutta jestas. Mulla oli sellainen hevonen kun Addi... Se sitten osaa olla kyllä itsepäinen jos sille päälle sattuu. Yritin ensin olla se, joka menee edes takaisin, mutta siitä ei tullut mitään, koska Addihan ei mene takaisin... Kääntyy kyllä mutta ei askeltakaan suostunut ottamaan ns. väärään suuntaan. Tosi helppoa siinä sitten yrittää auttaa ihmisiä, jotka on jäämässä vähän jälkeen. Ja mulla sentää oli siinä vaiheessa vielä kaksi raippaa, jos joku olisi tarvinnut, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ihan kun olis kumipalloa lyönyt ja mitään ei tapahdu. No mikäs siinä ekaksi hepaksi sitten vaan ja se toimikin paljon paremmin.
Mentiin tosiaan mulle uusi reitti mutta varmaan vaikka olisin mennyt sinn yksin olisin löytänyt oikean tien. Mutta niin, siellä oli sellainen nainen, vähän vanhempi, jolle annoin Brunstjernin... En niin tiedä mitä tapahtui, mutta yhden todella lyhyen nopeamman pätkän jälkeen katsoin taakse ja sieltä Brunstjerni tuli yksinään ilman sitä naista. Niin ja vähän matkaa sen perässä käveli tää nainen ja yrittää ottaa hevostaan kiinni. Mutta mä en niin tiedä miten se on voinut tipahtaa sen hevosen selästä... Meinaan vaan että se heppa ei kyllä mihinkään säntäile että tulisi jotain liian äkkiä tai muutenkaan liiku mitenkään nopeasti.. Mutta niin se vaan jotenkin oli kellahtanut alas. Lähinnä se kyllä nauroi itselleen ja sillä itse asiassa vaikutti olevan kovinkin hauskaa. Mikäs siinä sitten. Nainen takaisin selkään ja menoksi. Mutta olihan se nyt koomista katsoa taakse kaikki ok ja sitten tyyliin 30 sekuntia ja hevonen tuleekin yksinään..
Ja aamupäivällä sai taas todistaa ihmisten terveen järjen puutetta. Oltiin Carolinen kanssa Lavalla ja tauolla. Me aina sanotaan ihmisille että vaikka tuutte alas niin pitäkää ohjista kiinni ettei hevonen lähde minnekään. Sitten katsoo ympärilleen niin joku viisi hevosta on yksinään ja ihmiset ottamassa kuvia jossain sadan metrin päässä. Ne vaan jotenkin olettaa että kun hevonen syö niin ei se minnekään mene saati takerru ohjiin tai mitään... Kiva siinä sitten huutaa että teidän täytyy pitää kiinni hevosesta. Sitten ne on ihan että, mutta sehän syö... Joo niin nyt mutta entäs minuutin päästä, jos se vaikka säikähtää? Ihan tosissaan harkittiin että lyödään Hròia lautasille että se menis kotiin ja se mies olis sit voinut kävellä. Sanoin sille sentään kolme kertaa että sun pitää pitää ohjista kiinni... Idiootit. Älä toki kuuntele opasta vaan tee ihan mitä huvittaa. Mutta eihän me voitu niin ilkeitä olla vaikka todela teki kyllä mieli. Olisipahan oppinut sitten, kun olisi kävellyt kotiin.. Joopa ei sitten muuta kun aloittamaan tätä päivää ja odottamaan aamun 40 ihmistä ja sitten kolmen tunnin vaelluksen 13 ja iltapäivän 35... Hyvä päivä tiedossa siis.
Kuva1: Nimet kivessä minä ja Maria

aurinkoa ja rusketusta

No niin kaikkea onkin sitten tapahtunut viime kerran jälkeen. Se Usalainen tyttö Lara sai kenkää ja kaikki huokaisi suuresta helpotuksesta. Meistä kun ei kukaan tullut sen kanssa toimeen ja se oli suoraan sanoen huono tässä työssä. Huono ratsastaja ja keittiökään ei oikein ollut siisti sen jäljiltä joten hvä vain että sai kenkää ja meni kotiin. Me saatiin myös kaikkien yllätyksesksi tänne uusi tyttö saksasta Farina. Se sen sijaan osaa ratsastaa ja on oikein hyvän alun saanut. Keittiössä sillä on vielä oppimista, mutta se on ollut siellä vasta kerran, joten uskon että sekin alkaa sujua oikein hyvin. Positiiviset odotukset on sen suhteen. Ja myös vapaa ajalla tullaan hyvin juttuun. Ja sitten 16.7 pitäis tulla vielä yksi uusi tyttö saksasta Ann-Sophie, joten sitten meillä on täällä kolme saksalaista.
Me saatiin myös uusi pomo Silja. Kun Sara jäi lomalle ja sitten kokonaan ei tule enää sen jälkeen takaisin. Tosin Silja on täällä vain elokuun loppuun asti ja sitten nää kai palkkaa jonkun uuden. Silja oli alkuun aika töykeän oloinen, mutta päivä päivältä se avautuu vähän enemmän ja luulen että sen kanssa on ihan ok työskennellä, kuhan opitaan tuntemaan vähän paremmin. Toki toivois että se kyselis vähän enemmän näistä hepoista koska se on selkeästi unohtanut aika paljon. Se antaa aloittelijoille sellaisia hevosia, jotka on melko meneviä eikä ollenkaan helppoja... Mutta ihan hyvin menee. Ja kyllä se varmasti oppii pian, koska Einar (sen pomo) on ollut aika paljon viime aikoina jakamassa hevosia ja auttamassa sitä alkuun. Ja Einar kyllä tuntee nää hevoset todella hyvin, joten kyllä tää varmasti hyvin menee.
Oon myös vihdoin löytänyt hevosen, joka on mun suosikki. Ei silleen että olisi kauaa kestänyt, mutta täällä on sellainen hevonen kuin Eldur ja se on niin ihana. Itse asiassa silloin kun mun perhe oli täällä harkitsin antavani sen Mikolle, mutta en sitten voinutkaan. Mutta nyt viime aikoina se on jotenkin vaan erottunut edukseen ja eilen kun olin aika huonolla tuulella ja sitten sain sen ja nopean Lava ryhmän niin johan mieli parani huimasti. Mutta niin perjantaina täällä oli aivan huiman lämmintä ja kaunista. Ja mulla oli vapaata!! Istuin tuolla ulkona terassilla ja hankin rusketusta ja oikeastaan toimikin ihan kivasti! Oli niin lämmintä. Varmaan sellaista kun suomessa on ollut paljon viime aikoina. Mutta niin ihana päivä oli. Täällä ei oo viellä kertaakaan ollut niin lämmintä. Tosin nyt mulla on sitten vähän flunssan poikasta, mutta en tiedä johtuuko siitä vai mistä.
Eilen olin ihan normaalisti töissä ja oli oikein hauskaa vaikka meillä olikin aika paljon turisteja ja olin vielä aika huonolla tuulellakin. Mutta niin aamulla meillä oli 45 turistia ja olihan se nyt aika koomista. Yleensä aina kun on iso ryhmä niin se on koomista. Siellä on aina jotain huvittavaa tai jotain. Nytkin siellä oli sellainen nainen, joka sai kubburin. Se oli niin peloissaan, mutta silti aina kun kysyin se oli vaan että joo joo ok on. Sitten mentiin pari metriä lujempaa niin heti rupesi kuuluumaan kovin kova ääninen hou hou... Silti aina kaikki oli ok. Sanoisivat jos pelottaa. hupsut ruotsalaiset. Mutta olihan sitä nyt aika koomista katsella. heh.
Iltapäivällä sain tosiaan Eldurin ja nopean Lava ryhmän ja se oli ihan hauskaa. Tosin siellä oli sellainen mies tanskasta, joka kovasti halusi töltätä ja se ei vaan kyennyt vaikka kuinka neuvoin ja tiedän että se hevonen kyllä kykenee, mutta se mies ei vaan kyennyt. Kiva siinä sitten neuvoa uudelleen ja uudelleen että joo nostat vaan päätä ja nojaat vähän taakse, kun sille oli selkeästi mahdotonta nojata taakse. Mutta niin muuten oli oikein hauskaa ja siellä oli sellainen suomalainen tyttökin Kuopiosta. Joten olihan se ihan hauskaa taas päästä puhumaan suomeakin. Mutta parasta oli kun lähdettiin oli sellainen nainen New Yorkista joka oli ihan kauhuissaan sillä oli Straukur. Kävelytin sitä vähän ja se oli että joo ei hän voi tulla. No se tuli sitten alas ja sitten Maria puhui sille vähän ja haki Venuksen, meidän yhden pienimmistä hepoista ja se nainen lupasi tulla jos saa olla niin että sitä talutetaan koko matka. No en nähnyt tapahtumaa, mutta jotenkin jossain vaiheessa se selkeästi lopetti pelkäämästä, koska Venus oli kompuroinut ja se nainen oli tippunut, mutta silti se oli halunnut mennä takaisin ja ratsastaa koko matkan. Kovin suloista musta. Ja kotona se oli aivan ihastuksissaan ja niin onnellinen. Ihmiset on niin hauskoja.
Mutta jo ei sitten muuta
Kuva1: Hevosia viedään illalla laitumeen paimentamalla.
Kuva2: Helgafellin ympäri mennessä maisemia
Kuva3: Vindur ja Eldur Kaldarselissa
Kuva4: Ja sitten vähän lapsetti kun haettiin jätskiä

soppaa, soppaa...

Töitä on nyt sitten paiskittu oikein olan takaa. Lähes kaikki vapaatkin oon ollu ainakin puoli päivää töissä. Mutta itsepähän lupaan mennä. Ja ratsastaminen on kuitenkin todella hauskaa. Meillä on täällä käynyt sellainen norjalainen nainen nyt joku neljä kertaa putkeen täällä ja se on niin kiva!! Se on todella mukava ja se todella tykkää näistä hepoista ja jotenkin tuntuu niin kivalta että se tulee uudelleen ja uudelleen. Saa mielen niin hyväksi. Se oli täällä toissapäivänä koko päivän siis viisi tuntia ratsastusta ja sillä oli Komma, se on muuten ehkä meidän paras hevonen, mutta sillä on vähän huono selkä. Mutta siis niin se rakastui siihen aivan vallan (kukapa ei, harkitsen ostavani sen ja tuovani suomeen). Ja sitten eilen se sai Komman myös, mutta tänään ei, koska Komma tarvi vapaata, joten se sai Skeggin ja tykkäsi siitä kovasti, mutta se oli niin suloinen kun se tuli ratsastamasta niin se meni ja haki ruohoa ja vei sen Kommalle... Jotkut ihmiset vaan saa mut hyvälle tuulelle ja se on ehdottomasti yksi niistä. Lisää tuollaisia turisteja tänne!!!!!!!!
Perjantaina olin tallissa ja iltapäivällä Sara halusi että menen day tourille ja menen ihan uuden reitin... Mun piti siis mennä Helgafellin ympäri. Silleen tietty ihan kiva että joku vaan näyttää kartasta että menepä tuonne ja sitten yritin näyttää fiksulta ja tietää minne meen. Ja tietenkin eksyin kerran. Seurasin sellaista polkua jonka luulin oikeaksi poluksi, mutta paskat se oikea polku ollut vaan se loppui totaalisesti yht äkkiä ja sitten olin keskellä laava kenttää. Todella turvallista. Laava kun voi vaan pettää alla ja sitten tiput ties minne. Sitten vaan annoin Gjostalle pitkät ohjat ja ajattelin että kohti Helgafelliä ja se ihana hevonen löysi sitten sen ratsastuspolun jolle olis kuulunut mennä. Ihana hevonen. Ja kaikki terveenä polulle ja sen jälkeen se olikin oikein hienoa ja mukavaa. Pidin siitä kovasti ja haluan kovasti mennä uudelleen että pääsee meneen koko reitin oikein ja sitten otan kameran mukaan!!! Siellä on aivan mielettömiä maan tekemiä muodostelmia. Ihana reitti.
Eilen olin keittiössä ja se on sitten tylsää. Siivoa siivoa siivoa ja sitten siivoa taas se sama helkutin pukuhuone. Mutta niin kaippa niitä huonojakin töitä pitää tehdä että tietää sitten kun on kivaa että se on tosi kivaa. Iltapäivällä sentään pääsin ratsastamaan, kun oli niin paljon väkeä. Ja ihan hyvä reissu oli. Perus lava tour. Niin paitsi että juuri ennen reissua, Lara alkoi sitten itkeä... Jep tosi kiva mennä kun yksi opas itkee. En niin tiedä mikä sille tuli ja sitten Maria vaan meni ja ilmoitti että itke myöhemmin nyt ei voi. Ei jestas. Mä en niin tiedä mitä sen ihmisen kanssa tekisi. Sillä vaan ei oo kaikki kotona. Illalla oli sitten sellainen soppa tapaaminen, johon tulee niitä, jotka on menossa pidemmälle reissulle. Että ne voi sitten tutustua muihin, jotka tulee niiden reissulle. Niitä oli 25 ja sitten piti tyyliin lavan jälkeen juosta sisälle ja pistää kaikki kuntoon. Ja sitten tarjoilla ja sitten piti vartissa vääntää kasviskeitto kun joku olikin kasvissyöjä, mutta ei ollut kertonut ennakkoon. Niin ei toki kannata kertoa että on kasvissyöjä, jos on lähössä kuudeksi päiväksi keskelle ei mitään... ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. huoh...
Tänään sitten pääsin talliin, koska Silja halusi että Lara on keittiössä ettei se eilinen itku toistu. Koska et sä vaan voi itkeä turistien edessä, paitsi jos tiput ja sua sattuu... Mutta niin menin sitten talliin. Aamulla sitten olikin kiva shokki kun lähes kaikki hevoset oli aitauksen ulkopuolella syömässä. Ne oli oppineet avaamaan yhden portin, josta kyllä on ollut aiemmin puhetta, mutta kuulemma oli ok. No ei ole enää. Nyt se on sitten kunnolla sidottu. Ja onneksi hevoset oli tossa ihan vieressä, ettei kukaan ollut lähtenyt kauemmas. Suht helposti saatiin kaikki hevoset sisään. Mutta toivon vaan ettei se ikinä ikinä tapahtdu uudelleen. Kyllä meinaan meni sydän kurkkuun kun näki ne poissa aitauksesta.
Mutta niin aamulla sitten laavalle ja hitaalle sellaiselle. Oli totaalisesti eri reitti kuin yleensä, mutta mikäs siinä, vaihtelu on hauskaa. Sain Tangon ja pidän siitä kovasti, joten olin ihan tyytyväinen. Ja sitten tauolla me jaettiin ryhmö hitaaseen ja nopeaan ja mä sain nopean ja se oli oikein hauskaa. Mentiin oikeasti nopeasti ja se oli niin kivaa. Nopein nopea hidas laava jonka oon ikinä vetänyt. Mutta venäytin niskani vähän, kun yksi tyttö huusi että seis ja Tango pysähtyi huutoon... Hyvä hevonen, mutta ei hyvästä niskoille. =). Mutta kyllä se siitä. Tosin mulla oli mukana sellainen tyttö, joka on käynyt ratsastuskoulua Ishestarilla ja se oli rasittava. Sen oli tultava hitaaseen, koska se oli ilman vanhempia ja sitten se oli koko ajan että mennään lujempaa lujempaa tää on niin hidas ja kauheaa huokailua. Se oli rasittava. Ja kotiin sentään tultiin tosi kovaa.
Iltapäivällä oli sitten aika reippaasti porukkaa laavalle vain vaivaiset 35. Ja sitten 14 meni day tourille. Että ihan vilkasta. Jana otti day tourin, joten menin sitten lavalle. Ja omasta tahdosta hitaalle, koska niska kestää sen paremmin. Otin Mangon. Oon luullut että se on täysi ravuri että se ei tölttää mutta mitä vielä. Hieno töltti eikä edes vaikea saada aikaan Kiva kiva hevonen. Positiiviset yllätykset hevosessa on aina niin hyviä. Alku puoli reissusta olikin sitten oikein hyvä. Niin ton uuden tytön perään pitää kyllä katsoa joka hetki... Se meni hakeamaan lisää satuloita. Meillä on kaksi satulaa, jota ei voi käyttää ne näyttää samalta ja ne on keskenään nurkassa. Mutta se otti toisen niistä sen sijan että olis ottanut siitä kasasta mikä oli keskellä lattiaa... Niin no se myös laittoi sen satulan Ljufurille.. Siis ei kannata kokeilla satulaa sisäpuolelta sieltä tulee vaan yli sentin mittainen rauta ulos, joka painuu hevosen selkään. Puolessa matkassa Ljufurin selkä oli sitten niin kipeä että se kieltäytyi liikkumasta ja vasta silloin tajusin ite mikä satula sillä oli. Hevos parka. No mikäs siitä sitten hevonen vaihtoon ja mä kävelin sitten kotiin koko matkan Ljufurin kanssa, koska eihän sen selkään nyt voi mennä varmaan ainakaan kahteen päivään, jos vielä silloinkaan. aaaaarghhh!!! Niin pientä turhautumista ilmassa ehkä. Mutta niin ei sitten muuta tällä erää.
Kuva1: Freya, naapuri tallin omistajan koira. Aivan maailman suloisin.
Kuva2: Minä ja Monica

puksuttaa puksuttaa!

Muutamana viime päivänä on tuntunut ihan kuin aika olisi lentänyt. Päivät vaan häviää jonnekin. Mutta se on varmaan vaan ihan hyvä, koska välillä on myös ollut aika paha koti-ikävä niin tulee sitten elokuu nopeasti. Vaikka sitten taas en halua kyllä ainakaan vielä täältä lähteäkään. =). Oon tehnyt ihan sikana töitä. Lähes joka vapaan sitten vanhempien käynnin niin oon ollut ainakin osittain töissä. Mutta eipä siinä mikään eihän pakko olisi, mutta kun pääsääntöisesti se on hauskaa. Maanantaina meinaan mennä sitten kaupunkiin niin silloin en sitten mene töihin.
Hauskaa on kuitenkin ollut vaikka ei oikein vieläkään tulla juttuun tuon uuden tytön kanssa. Ja se on nyt sitten ollut vaan keittiössä viime päivinä, joten en oikeastaan ole edes juuri sitä nähnyt. Ei haittaa kyllä varsinaisesti ollenkaan. Se on edelleen nukkunut vain sohvalla ja sen kamoja leviää enemmän ja enemmän ympäri kämppää. En mäkään nyt aina kotona oo mitenkään siisti mutta täällä asuu 4 muuta ihmistä joita se ei oikein edes tunne niin jotain kunnioitusta vois olla. No Jana puhui sille eilen että meistä sen pitäis nukkua sängyssä ja pitää kamansa edes jotenkin siististi eikä levitellä niitä joka paikkaan. Niin ja että ruuanjämät heitetään roskiin eikä jätetä pöydille tai lattioille. Katsellaan taas jos asiat paranis
Tallissa on ollut pääsääntöisesti oikein hauskaa. Keskiviikkona vietiin hevoset ekaa kertaa laitumeen yöksi ja se oli niin hauskaa. Kaksi ratsastaa edessä ja sitten meitä oli kolme siellä takana katsomassa ettei kukaan jää jälkeen ja siinä niitä sitten paimennettiin kohti laidunta. Se oli niin hauskaa!! Ne menee tuolla ihan hirveetä vauhtia ja niitä on kuitenkin joku 65 menossa niin se on kyllä aika massiivinen näky. Niin ne joilta puuttuu kenkä niin ei pääse sinne. Vähän sääliksi käy kun ei se niiden vika ole ettei niitä ole kengitetty. Mutta aivan todella paljon kivampaa tuo on kuin ruokkia niitä joka ilta ja aamu!!
Aika helpolla on päässyt turistienkin kanssa. Ovat olleet pääsääntöisesti oikein mukavia. Tai no on nyt muutama ollut joista ei oo ihan varma ollut. Tossa yhtenä päivänä mentiin Elinin kanssa Lavalle ja me ei voitu alussa jakaa sitä millään, koska oli niin paljon hevosia jotka ei oikein liiku ja aloittelijoita. Siinä sitten mentiin rauhakseen ja sitten Kaldarselissä kysyttiin yhdeltä tytöltä että mitäs pidät hevosesta niin vastaus oli että on se ainakin hyvä kävelemään... Niin no, mutta ei paljon voinut muuta siinä alussa tehdä. Sitten kyllä kotiin päin jaettiin se joten sitten ne pääsi meneen aika lujaa ja kaippa sekin sitten oli ihan tyytyväinen kotona. Ja mikä kaikkein kivointa niin nyt on tosi moni sellainen turisti, jolle on matkalla jutellut paljon niin tullut uudelleen. Joko niin että se on aiemmin ollut hitaalla Lavalla ja sitten tulee nopeaan tai sitten ne on ollut nopeassa ja ne tulee day tourille. On niin kiva nähdä että ne todella tykkää tästä ja ne haluu tulla uudelleen!!!
Niin ei kai tässä sitten muuten mitään ihmeitä ole sattunut. Ei ainakaan nyt muistu mieleen, mutta kertoilen sitten kyllä taas!
Kuva: Tässä on Tango mun yksi suosikki!