Jau jau

Niinpä niin... kaksi päivää keittiössä tekee varmaan kenestä vaan vähän väsyneen ja ärtyneen. Tai siis keittö ei ehkä oo oikea sana vaan lähinnä oot siis siivooja ja baarimikko samaan aikaan. Siis millainen määrä likaa päiväss voikaan ilmestyä lattioille. Tai ei sitä tiedä jos joku muu vaan ei siivoa kunnolla. Tosin musta täällä pitäis ihan ehdottamasti olla jokin konen jolla pesis noita lattioita. Niin joo täällähän on mutta vain Einar osaa käyttää sitä ja sen päivän kun näkis että sillä on aikaa opettaa meille miten se kone toimii...
Mutta joo ei pitäis valittaa. Ja sinällään onpahan saanut olla sisällä kun ulkona on ollut aika sateista. Tai lähinnä aamuisin on satanut ja ehkä ekalla vaelluksella, mutta iltapäiväksi se on kyllä yleensä loppunut. Aitaushan on ihan mutainen, joten se on vähän ikävää siellä sitte pyydystellä hevosia, mutta kyllä se siitä nopeasti kuivuu taas kun jossain vaiheessa aurinko paistaa pidempään. Eilen tosiaan olin koko päivän sisällä ja siivoilin erinäisiä asioita, mutta tänään sentään pääsin meneen tunnin vaellukselle. Siinä oli 15 henkeä joista 14 oli ranskasta. Kaikki oli melko nuoria varmaan jotain 25-30 ja oikein mukavia. Jonkin asteisia ennakko pelkoja vähän oli mennä, mutta onneksi ne kaikki puhui englantia ja reissu meni todella leppoisasti.
Mulla oli sellainen uusi hevonen. Kukaan ei muistanut mikä sen nimi on mutta todennäköisesti Rothi. Se oli niin suloinen. Siitä voisi hyvin tulla mun lempihevonen täällä, mutta täytyy nyt odottaa ja katsoa mitä Sara sanoo jos se vaikka onkin lähinnä lasten ratsu tms. Toivottavasti ei menen sillä oikein mieluusti uudelleen. Se tölttäs kun pieni enkeli ja sen kanssa oli niin helppo mennä jonossa eteen ja taakse ja katsoa että kaikki pärjää. Tykkäsin oikein kovasti siitä heppasesta!!
Mukana kuva tallin nuorimmasta asukista, vasta vuoden vanhasta tammasta. Se on täällä jotta se tottuisi ihmisiin. Se raasu kun on niin arka.

huoh..

Aah vapaata. Jotenkin täällä kyllä arvostaa vapaapäiviä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kaippa se sitten on että kun tekee tarpeeksi rankkaa työtä fyysisesti niin johan vapaa päivät on luksusta. Mutta niin aamusta satoi ja myrskysi oikein kunnolla ja olin niin onnellinen ettei tarvinnut nousta heti ja mennä talliin. Onneksi sade laantui ja tuulikin vähän tyyntyi jo kymmeneksi niin että oikeasti halusin mennä Reykjavikiin niin kuin oli suunnitellut. Tosin aamulla ennen sitä kävin tutustumassa kymmeneen uuteen hevoseen mutaisessa tarhassa.. Ihan suloisia otuksia tuli, tosin monet niistä on vain ja ainoastaan lasten käyttöön, joten tuskin saan niitä kokeilla koskaan. Muutama nyt on onneksi muillekin.
Koskapa turisteja oli varsin vähän menossa kaupunkiin, vain viisi, mahduin hyvin taksiin niiden kanssa niin ei edes tarvinnut sitten bussille itseään haalia. Kiltti taksi mies jätti mut ihan keskustaan ja siitä sitten kiertelemään. Oikein kivasti sujui aika katsellessa ja ostin jopa kirjan. (Pakkotilanne edellinen on luettu loppuun =)) Sitten löysin oikein kivan kahvilan ja soittelin kotiin ja Joonakselle. Näitten täkäläisten, jotka työskentelee täällä tallilla, mielestä suomenkielin kuullostaa jotakuinkin Gukli guklilta. Ja siellä kahvilassa tarjoilija tuli sitten kysymään että mitä kieltä puhuit. Suomea sanoin ja se sanoi että kuullosti jota kuinkin guhli guhlilta. Meinasin niin revetä. Hassua että niiden mielestä suomen kieli kuullostaa miltään missä on g mutta ihan miten vaan.
Kiertelin sitten vielä lisää kauppoja ja ostin oikein ihanan paidan. Söin pizzaa (ei kovin kummoinen tosin) ja lueskelin kirjaa ja kävin jopa lukemassa vähän julkkisjuoruja. Sitten etsin Katrinen, koska Maria tuli hakemaan meitä Eddan konserttiin. Edda siis soittaa pianoa. Oikein mainio konsertti. Hienosti osaa soittaa, luulisin. Ainakin ihmisen mielestä joka ei itse osaa soittaa pianoa ollenkaan. =). Käytiin sitten vielä syömässä hampparit ja Maria toi meidät kotiin. Oikein rentouttava vapaa päivä siis.

kuvassa Edda soittaa pianoa kotonaan kun käytiin siellä silloin syömässä.

hyvä hyvä päivä!!

Niin niin oikein mainio päivä tänään!! Aamulla paistoi oikein nätisti aurinko mikä innosti kyllä mieltä aika paljon. Aamu ei mennyt ihan putkeen mutta muuten päivä oli oikein mainio. Aamulla kun oltiin Elinin kanssa kaksin ruokkimassa ja se nyt kestää kahdestaan aika kauan. Sitten tarkistettiin miten paljon heppoja tarvii ja luku oli 30 Elin sitten valitsi hevoset ja alettiin laittaan kuntoon. No sitten Sara tuli joskus 9.20 ja alkoi että ei tätä voi ottaa ja tääkin pitää jättää yms. kiva siinä sitten että ensin oot laittanut hepan ja sitten otat poit ja laitat toisen jne. No sitten Einar (Saran pomo) tuli ja alkoi valittaan että hepat ei oo valmiita (9.30) retki alkaa siis klo 10.00. No joo ja sitten sekin alkoi että ei ette te voi Kistiliä ottaa jne. Meinas pikkasen keittää. Tulisivat hemmetti aikaisemmin jos eivät halua terveiden hevosten menevän tai jättäisivät lapun että älä ota tätä...



Mutta niin kuin jo sanoin vain aamu oli huono. Ekalle Lava tourille sain hitaan ryhmän, mutta ihan kivasti ne kaikki pärjäs. Ja tauon jälkeen osa vielä vaihtoi nopeaan joten mulla oli varsin helppoa. Tosin mulla oli mukan nainen joka oli 89 vuotta vanha ja puhui pelkkää jotain riikinruotisa. Mutta vallan mainiosti se pärjäsi. Se ja sen tytär on kuulemma alkeiskurssilla ruotsissa. Että siitä vaan ikään katsomatta hepan selkään. =). En tosin tienny matkan aikana että se oli niin vanha mutta mikäs siinä. Tää oli kuulemma sen elämän unelma että se pääsee Islantiin ja ratsastamaan. Jotenkin ihanaa että toteuttivat sen.





Lounaan jälkeen meillä oli vaan 11 ihmistä toiselle Lava tourille. Sinne sain nopean ryhmän ja ne oli siis loistavia. Amerikkalaisia 4 ja yksi norjalainen. Ei mitään ongelmia koko aikana ja siis ihan mieletöntä. Voi itsekin sitten oikeasti katsella maisemia yms. Jotenkin oli niin hyvä olo koko reissun. Ja kun tultiin kotiin, Reettis oli lähettänyt viestiä että pääsin opettajan pedagogisiin, niin mikäs sen parempaa sitten! On sitten jotain odotettavaa syksyllä. =D. Taluttelin sitten vielä paria pikkulasta tossa aitauksessa ja sitten taas perus ruokintaa ja iltahommia. Painaa muuten heinä sitten ihan silleen hilppasen. Vähän veteli viimeisiään kun ruokkii 50 heposta. Mutta eipähän tarvii harkita menevänsä punttikselle.




Täällä on ihan tossa vieressä kilpailu areena ja siellä on koko tän viikon joku ori, tamma ja varsa tapahtuma, joten mentiin sitten töiden jälkeen vielä katselemaan hevosia. Oikein komeita oreja oli siellä. Kyllä mulle kelpais yksi sellainen. Elin tosin sanoi siitä yhdestä että maksaa noin miljoonan jos haluaa sen viedä Ruotsiin. Laitan siitä kuvan tähän mukaan.
Että ei paljon tarvii ajatella =). Sitten tehtiin hodareita. Niin kuin sanoin oikein mainio päivä.


Sitten kuvista. Ekassa on siis se ori se kallis. Toisessa on Eddan koira. Aivan ylisuloinen otus!! Ja sitten viimeisessä minä ja Heidi. Joo ei oo ihan tarkka mutta oikein mainio kuitenkin. Tossa ollaan siellä Eddan luona syömässä.

Voi viime kerrasta onkin vierähtänyt...

Niin mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua sitten viime kerran.... Joopa joo. Sunnuntaina mulla oli vapaata ja käytin sen sitten niinkin fiksusti että katselin kaksi elokuvaa. Prinssi Kaspian ja Schindlerin listan. Oikein mainioita olivat molemmat elokuvat. Joskin jälkimmäinen oli varsin surullinen. Tosin mitä voi olettaa jos elokuva kertoo natsi saksasta ja juutalaisvainoista yms. Mutta vallan mainio oli. Ja vapaapäiväksi oikein kiva. Todella rauhallinen. Rauhallinen on hyvä, kun työpäivät ei sitten oo todellakaan rauhallisia.
Okei siis. Maanantaina tapasin sitten vihdoin meidän pomon, Saran. Ihan mukava on. Sillä on ollut jotain ongelmia niskan kanssa ja siksi ei ole ollut töissä. Mutta nyt se siis taas on töissä ja näin kahden päivän kokemuksella toivon että ei ole kauaa. Oli niin paljon rennompaa kun se ei ollut täällä. Ja sitten sen pomo Einar Thor sanoo toista ja Sara toista ja siinä sitten yrittää olla parhaansa mukaan muka oikeassa. Ne siis puhuu aivan ristiin. Ensin toinen sanoo että hepoille enemmän ruokaa ja sitten toinen tulee kysymään miksi heppoja on ruokittu noin paljon... Siis ei jeesus. Mutta kaippa tässä oppii tulemaan toimeen. Tosin Sara jää ensi kuussa lomalle tai jotain ja tänne tulee joku muu. Ehkä sitten on taas helpompaa.
Retket on onneksi mun osalta mennyt varsin mainiosti. Mitään ihmeitä ei oo kenenkään kanssa sattunut ja kaikki on vaikuttaneet ihan tyytyväisiltä. Ja meillä on ollut varsin paljon suomalaisia täällä. Tänäänkin (eli tiistaina) meillä oli aamulla kolme yhdeksästä, sitten Heidillä oli 4 ilta retkelle ja sitten täällä oli illalla jokin pohjoismaiden lakimies ihmisten retki ja siellä oli ainakin 3 suomalaista. Mikäs siinä sitten on suomea puhuessa! =). Lakimies retki oli oikein hauska. Ja jaettiin sekin kahtia, jotta osa sai mennä lujempaa. Tosin joskus kyllä pistää ihmetyttämään kun sanoo ihmisille että jos haluat että hevonen liikku nopeammin niin potkaise sitä, ja ne sitten vaan kiltisti vähän heilauttaa jalkaa eikä edes osu hevoseen.... Kiva sitten sanoa että lujempaa vaan, kun ei oikein voi sanoa että koita nyt edes osua hevoseen... Mutta siinä sitten vaan hymyilee ja juttelee ihmisille ja potkii hevosta perseelle ja hymyilee ihmiselle että juu juuri noin nyt se liikkuu. Todella mukavaa.... Mutta onneksi suurin osa kyllä saa hevosensa liikkumaan. Ja monet niistä nyt muutenkin kulkee aina edellisen perseessä kiinni niin ei paljon tarvii hoputella.
Niin joo ja me saatiin uusia hevosia. Kymmenen uutta hevosta. Onneksi en osaa edes kaikkien vanhojen nimiä vielä.. Ja huomenna tulee kuulemma 20 uutta. Onnea vaan mulle nimien opetteluun. Ja jotenkin varsinkin Sara olettaa että näin vaan tunnen kaikki hepat. En siis oo ollu täällä edes kahta viikkoa vielä ja pitäis osata 45+10 hevosta ja huomenna varmaan sitten ne kaikki uudet 20. Niin että mitäs tässä sitten. Arvailee lähinnä vaan. Aika monta onneksi tunnen jo mutta sellaiset tummanruskeat aiheuttaa aika moisia vaikeuksia. Ne kaikki näyttää ihan oikeasti samalta... Tai monet ainakin. Ja musta sentään hevosissa on eroja.. Mutta onhan mulla koko kesä aikaa opetella niiden nimiä joten kaippa se sitten tästä, jossain vaiheessa.
Eilen (25.5) oltiin Eddan, sellaisen islantilaisen tytön luona syömässä. Se oli aivan ihanaa. Siellä oli lasagnea, jonka jauheliha oli hirvestä. Aivan mielettömän hyvää. Ja salaattia ja tuoretta leipää ja kaikkea ihanaa. Oikein hauskaa oli. Me oltiin kaikki siellä eli siis minä, Heidi, Elin, Jana ja Caroline ja sitten vielä Agla ja Maria, jotka siis on islantilaisia. Se oli jotenkin niin mukavaa. Ja vaikka mä ja Carolinen ei todellakaan tunneta Eddaa kovin hyvin niin silti se kutsui meidät syömään ja kaikkea. Todella vieraan varaisia nämä islantilaiset.
Niin ja onhan täällä jotain tapahtunut. Yksi amerikkalainen mies tippui, mutta ei sille onneksi sattunut mitään. Se halusi välttämättä mennä nopeimpaan ryhmään ja sitten ne tölttäs/ravas (hevosesta ja ratsastajasta riippuen) ja sitten se vaan nojautu ja nojautu enemmän oikealle ja lopulta sitten yllättäen tipahti... Samainen mies oli lähtiessä ihan että siis mitä tarviiko mun ottaa kypärä ja jättää hattu tänne... Jep jep, kyllä tarvii ja hyvä niin. Nää ihmiset on siis niin koomisia joskus. Kun niille sanoo että ainoastaan kypärä on pakko ottaa, kumisaappaat ja sadeasun saa ottaa jos haluaa, niin sitten ne kysyy että jaa saappaat oli pakko ottaa... kyllä juuri näin. Saappaat varmaan pelastaa sun hengen jos jotain sattuu. Mutta niin onneksi suurin osa on järkeviä ja ihan kivojakin.
Meillä oli sellainen perhe tänään tunnin vaelluksella, jossa oli viisi henkeä ja niiden tytär oli vasta 7 ja mä olin ihan että joo ok, kiva lähteä niin pienen kanssa tunniksi, mutta vallan mainiosti se onneksi meni. Töltättiin jopa ja se tyttö varmaan pärjäs siitä perheestä parhaiten. =) Se vaan oli niin rento että se ei pomppinut ollenkaan ja siinä se vaan istu. Se siis oli koko ajan mun tai Janan vieressä niin että sillä oli toiset ohjat ja meillä toiset, ettei mitään vaan satu. Parempi olisi varmaan ollut ottaa sen äiti niin. Lapset on niin joustavia. Mutta hauska kierros kyllä oli. Ja niin taas vaan menin uuteen paikkaan missä en ollut ennen ollu. Ohjeet vaan Heidiltä ja matkaan. Mutta onneksi näillä reitetillä ei onneksi oikein voi eksyä.
Joo o eiköhän tässä taas ollut mitä parhaiten asiaa, että voitte sitten taas kotona kaikki olla tietoisia mitä tänne kuuluu. Niin ja aurinkokin paistoi tänään taas!! Ja eilenkin tuli vaan pieni sadekuuro, joten mikäs sen parempaa. Ei kuvia tänään. Sorppa.

juhliin

Joopa ei se sitten satanut vielä perjantainakaan. Ihan kiva niin. Taaskaan ei tarvinnut keittiön laittaa nokkaansa, kun oli paljon turisteja, joten ratsastamaan vaan kävi tie. Aamulla nopeaan Lava tour ryhmään. Oikein hyvä ryhmä oli. Siellä oli sellainen hollantilainen perhe, jotka oli täällä jo kolmatta kertaa viikon sisään. Vähän ehkä kummaa. Kyllä mä vielä kaksi kertaa tajuan, kun ottivat eri retket, mutta että kolmannen kerran ja samalle kun ekalla kerralla... No ihan miten vaan. Saivat oikein kivat hevoset ja olivat oikein tyytyväisiä. Tyytyväinen asiakas on aina niin kiva. Reissu meni ihan kivasti alkumatkalla, mulla oli Garpur, mutta jouduin puolessa matkassa kun pidetään tauko niin vaihtamaan Elinin kanssa, koska Jökullin täytyi päästä juoksemaan. Oli kuulemma Eliniä vähän vienyt tulo matkalla. No kotiin päin ei ainakaan ollu ongelmia mulla eikä Jökullilla. Vähän tuulista oli, mutta ei paha ei paha.
Iltapäivällä sain sitten day tourin tai Viking express se taitaa meidän esitteessä olla, mutta kuitenkin. Se on sellainen kolmen tunnin reissu missä pitää olla kokemusta ja täytyy pystyä piteleen hevonen kovassakin vauhdissa. Aluksi mukaan piti tulla viisi ihmistä, mutta ekan töltin jälkeen yksi mies päätti mennä kotiin. En tiedä mikä ongelma oli... Kun kysyin onko ongelmia niin ei ja sitten heti perään että mun on varmaan parempi mennä kotiin... Siis mitä? No kotiin se meni ja hyvä niin, koska kaikki muut oli varsin taitavia. Tällä vaelluksella mennään golfkentän ohi ja kyllä kävi mielessä että mitähän noilla liikkuu päässä, kun tuulee joku vähintään 15 m/s ja siellä ne pelaa golfia... En tajua. Luulisi pallon lähtevän aika vakaasti tuulen mukaan.
Joopa no illalla mentiin Marian luo tai oikeastaan sen äidin luo. Sen sisko Berglind valmistui lukion tapaisesta ja Marialla oli synttärit. Vähän silleen tunsi olonsa alipukeutuneeksi siellä, mutta aivan mainiota ruokaa ja ihan hauskaa oli. Vähän oli alussa ulkopuolinen olo kun ei ne islantilaiset niin tullut puhumaan, mutta sitten illalla kun sinne tuli enemmän nuoria ja vanhemmat sukulaiset lähti niin tunnelma vähän vapautui. Kaljaa olis ollu tarjolla, mutta enhän mä sitä juo joten pääsääntöisesti olin sitten selvinpäin. Joskus puoli yksi lähdettiin sitten Heidin ja Janan kanssa kotiin, kun Elin, Caroline ja Maria lähti baariin. Kyllä vähän huvitti tänä aamuna katsella kun Elin nousi.. Ei ollu ihan parhaassa hapessa. (Mä kun siis olen ainoa jolla on vapaata tänään) Noo mutta mikäs siinä. Oikein hauskaa oli sitten loppujen lopuksi.
Tässä on kuva Mariasta ja Janasta. Maria on siis täältä ja Jana Saksasta.

ihanaa ei keittiötä!!

Niin kuin voi otsikosta päätellä en joutunutkaan tänään keittiöön. Tein vaan aamu siivoukset ja sitten pääsin Lava tourille, kun oli niin paljon turisteja. Ihan parasta. Kuka ihme haluu olla sisällä, kun voi päästä ulos aurinkoon ja ratsastamaan? No mutta siis hyvä niin. Aamun retki oli ihan jees ei mitenkään ihmeellinen, mutta ihan ok. Olin nopeammassa ryhmässä ja se on jotenkin hauskempaa itselle. Ei tarvii huolehtia niin paljoa kaikesta, kun suurin osa osaa edes jotain vähän. Ja kaikki yleensä pysyy perässä.
Iltapäivällä menin ekaa kertaa täällä family tourille. Oli sellainen yhden lapsen perhe. Se poika oli ehkä jotain 5 tai jotain. Oli kuulemma ratsastanut kotona, mutta ihan paskajäykkänä se oli vaikka me vain käveltiin ja mentiin niin hitaasti kun yleensä hevonen voi liikkua. Normaali käynnissä reitti menee ½ tunnissa ja meillä meni lähes 45 minsaa. Että jippii. Vauhdikasta oli. Mutta onneksi se on niin lyhyt. Mutta kyllä hermo niiden kanssa ihan hyvin kestää. Tänne voi sitten vähän valittaa. Niille sitten vaan hymyä naamalle ja kiva kiva.
Sitten lähin vielä päivän toiselle Lavalle ja se oli hauskaa. Meillä oli oikein hyvä nopea ryhmä ja osa oli suomalaisia ja sehän on aina hauskaa. Kotiin päin tullessa on sellainen ihana ylämäki, joka me yritetään laukata, jos mahdollista ja nyt se oli ja se oli niin hauskaa. Hevoset jotenkin syttyy kun ne pääsee välillä meneen vähän kovempaa. Ja nekin pari suomalaisnaista, jotka ensin oli vähän että jaa laukkaa niin olivat oikein innoissaan laukan jälkeen, että olipas mukavaa ja hauskaa ja kovaa!! On jotenkin hauskaa kun ihmiset on niin innoissaan. Ei sillä se oli tosi hauskaa=).
Evenig tourilla sitten olikin sattunut... En ite ollu mukana vaan siivosin keittiön ja autoin Janaa tallissa. Mutta siis Osk oli kompuroinut ja sellainen amerikkalainen nainen oli sitten tippunut selästä ja mursi ehkä lonkkansa, tosin toivotaan ettei mitään murtunut, mutta Heidi sano että se vähän näytti siltä. Tosin se ekat sanat oli sitten ollu että: Mulla ei oo varaa tähän, mulla ei oo vakuutusta. Siis ihan todella.. Oot amerikkailainen ja sulla ei oo mitään vakuutusta? Siis mitä ihmettä. No onnettomuuksia sattuu. Tosin ei onneksi usein. Silja on ollut täällä töissä 2 vuotta ja vain kerran aikaisemmin on tullut ambulanssi ja silloinkaan ketään ei sitten ollut pahasti sattunut lähinnä venähdyksiä. ( Silloin oli kuulemma joku lapsi ruvennu kiljumaan täyttä kurkkua, jotta hevonen olis menny kovempaa ja sittenhän kaikki hevoset oli lähteny kiitään. Siksi hevosten kanssa ollessa ei kiljuta tai huudeta.) Mutta niin vähän synkkää iltaa, mutta muuten oli oikein mainio päivä. Huomenna sitten taas keittiöön.

Ja taas pari kuvaa: Ekassa lampaita eiliseltä ja tokassa Fru Margret meidän pikku potkija =)

Oikeasti vapaata!!

Niin tänään mulla oli sitten ihan todella vapaata. Aamulla lähdin sitten katsastamaan meidän kaupunkia eli Hafnarfjörduria. Pyörällä lähdin ja sain kolme ohjetta: ensin suoraa, liikenne ympyrästä alamäkeen oikealle ja alamäen jälkeen vasemmalle... Unohdin sitten tuon viimeisen ja tein noin 5km ylimääräisen lenkin. Oli todella fiksu olo. Kaupunki on kyllä aika pieni. Ehdin tunnissa kävellä keskustan kaks kertaa edestakas ja käydä kaupassa ja hodarilla. Että ei oo kovin iso ei. Toki Reykjavik on varsin lähellä, joten menen sitten bussilla sinne jos alkaa tuntua siltä.
Takaisin tullessa pysähdyin katsomaan lamapaita, jotka on tossa aika lähellä meidän tallia. (Aika lähellä eli siis 1 km, kaupungin keskustaan about 4 km, jos ei eksy!) Aivan ihania. Niitä ei oltu vielä keritty, joten ne oli ihan hirveän paksussa villassa, mutta aivan sairaan suloisia. Tulivat katsomaan mua oikein läheltä ja osa jopa uskalsi nuolla kättä. Siellä oli myös ihan pikkuisia, mutta ne oli vähän pelokkaampia. Todella suloista. Oli ihanan rauhallista vaan istua siinä kivellä ja katsella lampaita juoksentelemassa ja kaikkea. Tuun varmaan tekemään sitä varsin usein=).
Iltapäivällä päätin sitten että lähden kuitenkin mukaan omaksi huviksi ratsastamaan. Ja samalla opettelemaan nopeampaa Lava tour reittiä. Oikein hauskaa oli. Vain kaksi turistia valitsi nopeamman reitin ja sitten siellä oli Jana ja minä. Miehet oli Ruotsista ja Israelista ja oikein hauskoja olivat. Ruotsalaisella vaan oli aluksi vähän väärä hevonen, mutta kilttinä tyttönä sitten vaihdoin sille omani ja sitten kaikki alkoi sujua varsin mainiosti. Tauon jälkeen jopa laukattiin oikein kunnolla ja molemmat olivat aivan innoissaan. Voivat sitten kertoa kotona, että ovat laukanneet hevosella. Mainio reissu! Varsinkin kun ei varsinaisesti ollut vastuussa mistään. Oikein mainio vapaa päivä siis. Huomenna joudunkin taas keittiöön, joten sitä en pahemmin kyllä odota, mutta kaippa se menee...
Ja taas pari kuvaa=). Ekassa kuvassa on Mauni eli siis kuu, sillä on aivan upea harja ja toisessa sitten vähän vauhdikkaampaa menoa!

huuh ruotsalaisia huuh...

Niinpä niin... Tänään siis piti olla mun vapaa päivä, MUTTA... eihän se sitten sitä ollut. Meidän pomo Sara, jota en oo koskaan nähnyt, oli kipeänä, joten yhdeksältä tytöt tuli kysyyn jos voisin millään tulla töihin. Ja mähän menin. Oon kai vähän hullu. Mutta niin vaellukselle sitten vaan! Ihan hauskaa oli aamulla, kun kaikki sujui hyvin ja turistit oli ihan kivoja ja kaikkea. Sitten opettelin keiton keittämisen jaloa taitoa täällä, kun sattui olemaan aikaa. En söisi itse sitä mitä tänään tein, mutta turisteille tuntui maistuvan, joten mikäs siinä.
Iltapäivän vaellus olikin sitten tähän astisista kaikkein kamalin. Meille tuli moonta ruotsalaista ja se oli aivan kauheaa. Niistä vaan kaksi oli ratsastanu ennen ja ne oli lähes kaikki keski-ikäisiä naisia... Vain yksi mies ja kolme nuorempaa naista. Se oli sitten kamalaa. Onneksi Elin puhui niille kaiken tärkeän, Elin kun on ruotsista... Helpotti paljon. Tosin Elin muutenkin oli vastuussa kaikesta joten sen pitäiskin hoitaa kaikki tuo. Mutta siis itse vaellus, voi jestas. Mentiin käyntiä lähes koko matka, mutta ne ei meinannu silti pysyä mukana. Niin joo ja kaksi ei edes lähtenyt mukaan oltuaan selässä noin kaks minuuttia.. Kiva sitten maksaa siitä ilosta 45 euroo... Jihaa. Mutta onneksi meille ettei tulleet mukaan. Jossain vaiheessa matkaa sitten Fru margret, yksi heppa siis alkoi ontua ja Elinin piti taluttaa sitä ja sitten ne vasta jäikin jälkeen. Jouduin odottaan osaa varmaan 7 kertaa ja kun yritin mennä auttaan että hepat kävelis edes vähän ne vaan katso vihasesti ja mitään ei tapahtunu... Voih.. Mutta selvittiin sentään elävänä kotiin ja vielä ajoissa, joten mikäs siinä. En vaan usko että ne oli kauhean onnellisia siitä että olivat tulleet... Raukat (joopa joo)
Mutta jos jotain hyvää tästä päivästä niin meillä kävi sellainen suomalainen pariskunta ja se oli niin kivaa. Olivat oikein mukavia varmaan noin 60v ihmisiä. Olivat oikein iloissaan takasin tullessaan ja mies sanoi että tätä voisi tehdä kotonakin, joten niillä oli sitten ollut varsin onnistunut reissu. Hyvä niin!! Ja näin sivumennen ne ei ollu myöskään ratsastaneet koskaan ennen ja silti se suomalais nainen sai Mykkan liikkumaan ihan hyvin vaikka se ruotsalainen ei saanut. Hyvä suomi!
Saatiin tänään myös uutta seuraa, kun Elinin ystävä Caroline tuli tänne, ja heti töihin vaan iltavaellukselle. Mutta iltavaellus oli ihan jees, sellainen porukka Ohiosta. Ihan kivoja olivat. Ainakin ne pari naista edessä. :). Aurinko paistaa edelleen, joten hauskaahan tää pääsääntöisesti on. Huomenna sitten pidän oikeasti vapata ja menen jonnekin käymään!

Laitoin tähän kuvan meidän asunnon olkkarista, joka on ainoa oikeasti tilava huone meidän kämpässä. Ja sitte kuvan Fridasta, meidän söpöstä sinisilmästä.

Näin sitä mennään!

Tänään pääsin sitten tutustumaan keittiön ihmeelliseen maailmaan ja se vasta sitten tylsää olikin. Siis ihan todella voi herran jumala. Aamulla oli ihan tekemistä kun siivoili paikkoja ja laittoi kaiken valmiiksi, mutta sitten turistibussi oli noin 20 min myöhässä, joten kellään ei ollu aikaa ostaa mitään. Ne sitten vaan suunnilleen juoksi siitä läpi ja lähtivät, joten mä siivosin sitten vähän lisää. Yksi ihminen sentään söi lounasta joten sain lämmittää keittoa ja sulattaa leipää. Jippii!!
Iltapäivällä onneksi pääsin sitten taas vaellukselle mukaan. Olisin varmaan muuten kuollut tylsyyteen keittiössä. Nooo vaellus alkoi ihan jees ja oli oikein kivaa. Sitten Katrinen hevoselta lähti kenkä ja jouduin taluttamaan sen kotiin ja hakemaan itselleni uuden. Kiva kävellä kotiin.. Mutta sentään sai mennä kovaa yksin takaisin ja sehän on aina plussaa!! Että ihan kiva vaellus tänään.
Eilen oltiinkin grillaamassa yhden islantilaisen tytön luona ja se oli niin hauskaa. Mut on otettu niin hyvin vastaan täällä että ihan ällistyttää. Eilen olin myös sellaisella kolmen tunnin vaelluksella ja sehän oli oikein hauskaa. Paitsi mitä nyt mukana oli muutama kaikki tietävä tanskalainen ihminen. Mutta muuten oli todella hauskaa. Mulla oli kaksi tyttöä mukana mutta periaatteessa mä vedin koko reissun vaikka en ollu ikinä ennen ollu siellä. =D
Mutta niin hienoa on kyllä. Ja mukaan vielä pari kuvaa!

Eka työpäivä

Joo heti töihin vaan. Hyvä niin muuten ois ollu varmaan vaikea kuluttaa koko päivä. Aamulla heti kahdeksalta ruokkimaan hevoset ja sitten jo valmistauduttiinkin ekalle vaellukselle. Täällä on ollu tosi nätti ilma, joten tiet pölys ihan sikana ja mulla oli silmät ihan täynnä pölyä... Mutta ihan kivaa oli. Sain ekalla reissulla hepaksi Glacierin, sellainen oikea sydäntemurskaaja polle, mutta varsin meneneväinen ja kädet oli kyllä aika kovilla.
Sitten lounastettiin ihan yhden leivän verran ja sitten seuraava vaellus. Vain säälittävät 28 turisti... Herranjumala. Ja se on ihan normaalia kuulemma. Siinä oli ryhmä puolalaisia ja islantilaisia nuoria miehiä jotka oli aika pahoja lähdössä, mutta onneksi matkalla noudattivat ohjeita. Mulla ei oikeastaan juurikaan oo aavistustakaan missä me oltiin mutta kaippa se sitten siitä. Ja hevosia on joku 48 ja ne kuulemma pitäis kaikki sitten opetella ulkoa... Että paljon on muistettavaa.
Mutta jos tarkoituksena on timmiytyä ja päästä kuntoon ni se varmasti kyllä onnistuu. Kerran päivässä lämmin ruoka ja nyt oon kaks päivää syöny lämpimänä ruokana riisiä ja tomaattikastiketta, joten kyllä tällä kuntoon pääsee. Toivottavasti. Seuraavalla kerralla sitten lisää.

Islannissa viimein

No niin... Herra isä mä oon oikeasti täällä! Lentomatkalla rupes tuleen jo ajatuksia että miksi ihmeessä mä tänne lähin oonko ihan hullu tai jotain, mutta kyllä mä luulen että tää tästä iloksi muuttuu. Täällä päässä kaikki sujui suht jouhevasti. Laukut tuli nopeasti ja flybus toi hafnarfjörduriin tai miten tää nyt ikinä kirjoitetaan. No sitten piti mennä kertomaan Viking hotellin henkilökunnalle että oon täällä että joku voi tulla hakeen. En sitten löytänyt yhtään avointa ovea koko mestasta ja kellon soittoon ei kukaan alkuun vastannu... Vähän olin hukassa. Sitten onneks joku tuli avaan oven ja saatiin soitettua mulle kyyti, joka varsin nopeasti tulikin. Silja haki mut ja juoksutti ympäri paikan ja esitteli mut Heidille. Heidi on paikan toinen suomalainen, tosin lähdössä kotiin parin viikon päästä. Kämppä on tällainen kimppakämppä. Ei kovin kummoinen, mutta eiköhän tässä asu. Vaatteille ei vaan oikein oo mitään paikkaa. Toinen tyttö johon tutustuin tänään on Jana se on saksasta ja vaikuttaa oikein mukavalta. Se on kanssa täällä elokuun loppuun, joten on sitten seuraa alusta loppuun. Mutta niin huomenna sitten lisää.

Miten paljon voi tarvita kamaa

Niin ihan niin kuin otsikko sanoi. Miten paljon voi ihminen tarvita kamaa mukaan jos meinaa olla kolme ja puoli kuukautta pois Suomesta? Ihan hirveästi. Tai ainakin näin itse kun on yrittänyt keräillä ne kamat mitä tarvitsee niin tuntuu aivan mahdottomalta. Kyllä taitaa painorajat vähän paukkua lentokentällä. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa etten joudu lähettään rahtina... Pientä jännitystä olis ilmassa...

kaikkea kuuluisi muistaa...

Matkalaukku on kovasti iso kun se on tyhjä, mutta vähän huolestuttaa että kaikki ei silti tuu mahtuun mukaan. Tai ei ainakaan ihan painorajoissa taideta mennä...