soppaa, soppaa...

Töitä on nyt sitten paiskittu oikein olan takaa. Lähes kaikki vapaatkin oon ollu ainakin puoli päivää töissä. Mutta itsepähän lupaan mennä. Ja ratsastaminen on kuitenkin todella hauskaa. Meillä on täällä käynyt sellainen norjalainen nainen nyt joku neljä kertaa putkeen täällä ja se on niin kiva!! Se on todella mukava ja se todella tykkää näistä hepoista ja jotenkin tuntuu niin kivalta että se tulee uudelleen ja uudelleen. Saa mielen niin hyväksi. Se oli täällä toissapäivänä koko päivän siis viisi tuntia ratsastusta ja sillä oli Komma, se on muuten ehkä meidän paras hevonen, mutta sillä on vähän huono selkä. Mutta siis niin se rakastui siihen aivan vallan (kukapa ei, harkitsen ostavani sen ja tuovani suomeen). Ja sitten eilen se sai Komman myös, mutta tänään ei, koska Komma tarvi vapaata, joten se sai Skeggin ja tykkäsi siitä kovasti, mutta se oli niin suloinen kun se tuli ratsastamasta niin se meni ja haki ruohoa ja vei sen Kommalle... Jotkut ihmiset vaan saa mut hyvälle tuulelle ja se on ehdottomasti yksi niistä. Lisää tuollaisia turisteja tänne!!!!!!!!
Perjantaina olin tallissa ja iltapäivällä Sara halusi että menen day tourille ja menen ihan uuden reitin... Mun piti siis mennä Helgafellin ympäri. Silleen tietty ihan kiva että joku vaan näyttää kartasta että menepä tuonne ja sitten yritin näyttää fiksulta ja tietää minne meen. Ja tietenkin eksyin kerran. Seurasin sellaista polkua jonka luulin oikeaksi poluksi, mutta paskat se oikea polku ollut vaan se loppui totaalisesti yht äkkiä ja sitten olin keskellä laava kenttää. Todella turvallista. Laava kun voi vaan pettää alla ja sitten tiput ties minne. Sitten vaan annoin Gjostalle pitkät ohjat ja ajattelin että kohti Helgafelliä ja se ihana hevonen löysi sitten sen ratsastuspolun jolle olis kuulunut mennä. Ihana hevonen. Ja kaikki terveenä polulle ja sen jälkeen se olikin oikein hienoa ja mukavaa. Pidin siitä kovasti ja haluan kovasti mennä uudelleen että pääsee meneen koko reitin oikein ja sitten otan kameran mukaan!!! Siellä on aivan mielettömiä maan tekemiä muodostelmia. Ihana reitti.
Eilen olin keittiössä ja se on sitten tylsää. Siivoa siivoa siivoa ja sitten siivoa taas se sama helkutin pukuhuone. Mutta niin kaippa niitä huonojakin töitä pitää tehdä että tietää sitten kun on kivaa että se on tosi kivaa. Iltapäivällä sentään pääsin ratsastamaan, kun oli niin paljon väkeä. Ja ihan hyvä reissu oli. Perus lava tour. Niin paitsi että juuri ennen reissua, Lara alkoi sitten itkeä... Jep tosi kiva mennä kun yksi opas itkee. En niin tiedä mikä sille tuli ja sitten Maria vaan meni ja ilmoitti että itke myöhemmin nyt ei voi. Ei jestas. Mä en niin tiedä mitä sen ihmisen kanssa tekisi. Sillä vaan ei oo kaikki kotona. Illalla oli sitten sellainen soppa tapaaminen, johon tulee niitä, jotka on menossa pidemmälle reissulle. Että ne voi sitten tutustua muihin, jotka tulee niiden reissulle. Niitä oli 25 ja sitten piti tyyliin lavan jälkeen juosta sisälle ja pistää kaikki kuntoon. Ja sitten tarjoilla ja sitten piti vartissa vääntää kasviskeitto kun joku olikin kasvissyöjä, mutta ei ollut kertonut ennakkoon. Niin ei toki kannata kertoa että on kasvissyöjä, jos on lähössä kuudeksi päiväksi keskelle ei mitään... ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. huoh...
Tänään sitten pääsin talliin, koska Silja halusi että Lara on keittiössä ettei se eilinen itku toistu. Koska et sä vaan voi itkeä turistien edessä, paitsi jos tiput ja sua sattuu... Mutta niin menin sitten talliin. Aamulla sitten olikin kiva shokki kun lähes kaikki hevoset oli aitauksen ulkopuolella syömässä. Ne oli oppineet avaamaan yhden portin, josta kyllä on ollut aiemmin puhetta, mutta kuulemma oli ok. No ei ole enää. Nyt se on sitten kunnolla sidottu. Ja onneksi hevoset oli tossa ihan vieressä, ettei kukaan ollut lähtenyt kauemmas. Suht helposti saatiin kaikki hevoset sisään. Mutta toivon vaan ettei se ikinä ikinä tapahtdu uudelleen. Kyllä meinaan meni sydän kurkkuun kun näki ne poissa aitauksesta.
Mutta niin aamulla sitten laavalle ja hitaalle sellaiselle. Oli totaalisesti eri reitti kuin yleensä, mutta mikäs siinä, vaihtelu on hauskaa. Sain Tangon ja pidän siitä kovasti, joten olin ihan tyytyväinen. Ja sitten tauolla me jaettiin ryhmö hitaaseen ja nopeaan ja mä sain nopean ja se oli oikein hauskaa. Mentiin oikeasti nopeasti ja se oli niin kivaa. Nopein nopea hidas laava jonka oon ikinä vetänyt. Mutta venäytin niskani vähän, kun yksi tyttö huusi että seis ja Tango pysähtyi huutoon... Hyvä hevonen, mutta ei hyvästä niskoille. =). Mutta kyllä se siitä. Tosin mulla oli mukana sellainen tyttö, joka on käynyt ratsastuskoulua Ishestarilla ja se oli rasittava. Sen oli tultava hitaaseen, koska se oli ilman vanhempia ja sitten se oli koko ajan että mennään lujempaa lujempaa tää on niin hidas ja kauheaa huokailua. Se oli rasittava. Ja kotiin sentään tultiin tosi kovaa.
Iltapäivällä oli sitten aika reippaasti porukkaa laavalle vain vaivaiset 35. Ja sitten 14 meni day tourille. Että ihan vilkasta. Jana otti day tourin, joten menin sitten lavalle. Ja omasta tahdosta hitaalle, koska niska kestää sen paremmin. Otin Mangon. Oon luullut että se on täysi ravuri että se ei tölttää mutta mitä vielä. Hieno töltti eikä edes vaikea saada aikaan Kiva kiva hevonen. Positiiviset yllätykset hevosessa on aina niin hyviä. Alku puoli reissusta olikin sitten oikein hyvä. Niin ton uuden tytön perään pitää kyllä katsoa joka hetki... Se meni hakeamaan lisää satuloita. Meillä on kaksi satulaa, jota ei voi käyttää ne näyttää samalta ja ne on keskenään nurkassa. Mutta se otti toisen niistä sen sijan että olis ottanut siitä kasasta mikä oli keskellä lattiaa... Niin no se myös laittoi sen satulan Ljufurille.. Siis ei kannata kokeilla satulaa sisäpuolelta sieltä tulee vaan yli sentin mittainen rauta ulos, joka painuu hevosen selkään. Puolessa matkassa Ljufurin selkä oli sitten niin kipeä että se kieltäytyi liikkumasta ja vasta silloin tajusin ite mikä satula sillä oli. Hevos parka. No mikäs siitä sitten hevonen vaihtoon ja mä kävelin sitten kotiin koko matkan Ljufurin kanssa, koska eihän sen selkään nyt voi mennä varmaan ainakaan kahteen päivään, jos vielä silloinkaan. aaaaarghhh!!! Niin pientä turhautumista ilmassa ehkä. Mutta niin ei sitten muuta tällä erää.
Kuva1: Freya, naapuri tallin omistajan koira. Aivan maailman suloisin.
Kuva2: Minä ja Monica

puksuttaa puksuttaa!

Muutamana viime päivänä on tuntunut ihan kuin aika olisi lentänyt. Päivät vaan häviää jonnekin. Mutta se on varmaan vaan ihan hyvä, koska välillä on myös ollut aika paha koti-ikävä niin tulee sitten elokuu nopeasti. Vaikka sitten taas en halua kyllä ainakaan vielä täältä lähteäkään. =). Oon tehnyt ihan sikana töitä. Lähes joka vapaan sitten vanhempien käynnin niin oon ollut ainakin osittain töissä. Mutta eipä siinä mikään eihän pakko olisi, mutta kun pääsääntöisesti se on hauskaa. Maanantaina meinaan mennä sitten kaupunkiin niin silloin en sitten mene töihin.
Hauskaa on kuitenkin ollut vaikka ei oikein vieläkään tulla juttuun tuon uuden tytön kanssa. Ja se on nyt sitten ollut vaan keittiössä viime päivinä, joten en oikeastaan ole edes juuri sitä nähnyt. Ei haittaa kyllä varsinaisesti ollenkaan. Se on edelleen nukkunut vain sohvalla ja sen kamoja leviää enemmän ja enemmän ympäri kämppää. En mäkään nyt aina kotona oo mitenkään siisti mutta täällä asuu 4 muuta ihmistä joita se ei oikein edes tunne niin jotain kunnioitusta vois olla. No Jana puhui sille eilen että meistä sen pitäis nukkua sängyssä ja pitää kamansa edes jotenkin siististi eikä levitellä niitä joka paikkaan. Niin ja että ruuanjämät heitetään roskiin eikä jätetä pöydille tai lattioille. Katsellaan taas jos asiat paranis
Tallissa on ollut pääsääntöisesti oikein hauskaa. Keskiviikkona vietiin hevoset ekaa kertaa laitumeen yöksi ja se oli niin hauskaa. Kaksi ratsastaa edessä ja sitten meitä oli kolme siellä takana katsomassa ettei kukaan jää jälkeen ja siinä niitä sitten paimennettiin kohti laidunta. Se oli niin hauskaa!! Ne menee tuolla ihan hirveetä vauhtia ja niitä on kuitenkin joku 65 menossa niin se on kyllä aika massiivinen näky. Niin ne joilta puuttuu kenkä niin ei pääse sinne. Vähän sääliksi käy kun ei se niiden vika ole ettei niitä ole kengitetty. Mutta aivan todella paljon kivampaa tuo on kuin ruokkia niitä joka ilta ja aamu!!
Aika helpolla on päässyt turistienkin kanssa. Ovat olleet pääsääntöisesti oikein mukavia. Tai no on nyt muutama ollut joista ei oo ihan varma ollut. Tossa yhtenä päivänä mentiin Elinin kanssa Lavalle ja me ei voitu alussa jakaa sitä millään, koska oli niin paljon hevosia jotka ei oikein liiku ja aloittelijoita. Siinä sitten mentiin rauhakseen ja sitten Kaldarselissä kysyttiin yhdeltä tytöltä että mitäs pidät hevosesta niin vastaus oli että on se ainakin hyvä kävelemään... Niin no, mutta ei paljon voinut muuta siinä alussa tehdä. Sitten kyllä kotiin päin jaettiin se joten sitten ne pääsi meneen aika lujaa ja kaippa sekin sitten oli ihan tyytyväinen kotona. Ja mikä kaikkein kivointa niin nyt on tosi moni sellainen turisti, jolle on matkalla jutellut paljon niin tullut uudelleen. Joko niin että se on aiemmin ollut hitaalla Lavalla ja sitten tulee nopeaan tai sitten ne on ollut nopeassa ja ne tulee day tourille. On niin kiva nähdä että ne todella tykkää tästä ja ne haluu tulla uudelleen!!!
Niin ei kai tässä sitten muuten mitään ihmeitä ole sattunut. Ei ainakaan nyt muistu mieleen, mutta kertoilen sitten kyllä taas!
Kuva: Tässä on Tango mun yksi suosikki!

Uusi tyttö tuli.

On taas aika lentänyt ja ei oo oikein ehtinyt kirjoitella, mutta joo siis meillä on nyt ollut uusi tyttö täällä torstai illasta asti. Perjantaina sillä oli siis eka työpäivä. Se on amerikasta ja sen nimi on Laura, mutta äännetän Lara. Sillä on paljon sukulaisia täällä ja se puhuu islantia, mutta mutta... Se ei tuonut mukanaan mitään ratsastusvarusteita... Ei mitään. Ja ekan päivän se ratsasti farkuissa, koska ne tekee kotonakin niin. No tottakai sillä oli viiden tunnin ratsastuksen jälkeen aika paljon kipeitä kohtia farkkujen saumoista, joten jo heti tokana päivänä se olis halunnu mennä keittiöön, mikä oli mahdotonta koska siellä oli niin paljon tekemistä ja se ei tiedä vielä tietenkään mitään mitä siellä tehdään.
Se myös on nukkunut kaikki yöt tossa sohvalla. Ja niistä ekat kaksi kengät jalassa. Tosi kiva. Sitten pidettiin pieni puhuttelu että me ei käytetä kenkiä sisällä koskaan. Nyt se ei oo käyttänyt, mutta tuolloin se vastas että joo en jos vaan muistan... No parempi olis muistaa hitto...!! Niin ja kaikkein pahinta ehkä on että se ei osaa ratsastaa kunnolla. Sille ei voi toistaiseksi antaa juuri mitään hevosia kun se ei pärjää niille. Ja oppaan olis tarkoitus kuitenkin pystyä hallitsemaan nää kaikki hevoset. Sen lisäksi sen tietämys hevosen käyttäytymisestä on aivan minimaalinen. Luulen että tää opetus kestää ja kauan. En todellakaan halua olla töissä kun se saa ekan kerran mennä yksin ryhmän kanssa. Toistaiseksi sille ei voi luotta mitään yksi paitsi siivoamista ja jos sen luottaa niin se kestää noin sata vuotta että tulee valmista.
Varmaan kamalaa kun valitan näin, mutta tää on siis ihan jäävuoren huippu vasta. Mutta ehkä amerikkalaiset vaan on sellaisia. Se on välillä hyvin töykeä eikä oikein edes yritä sopeutua elämään yhdessä neljän muun tytön kanssa. Välillä jotenkin tuntuu että se ajattelee että joo tää on sen koti ja se voi tehdä ihan mitä se lystää täällä. Mutta ehkä se tästä. Annetaan sille viikko ja katsellaan sitten uudelleen.
Mutta kivaa on ollut pääsääntöisesti töissä, mulla oli aivan mahtava itävaltalais ryhmä. Ne oli kaikki tosi osaavia ja se oli melkein kun olis yksin ollut menossa. Ei mitään ongelmia missään ei välejä ei odottelua!! Siis niin helppoa ryhmää mulla ei oo ikinä ollu ja se oli niin hauskaa. Kovin huoletonta. Ja eilen eli siis sunnuntaina sain jopa 1000 kruunua tippiä mikä on aika iso tippi.! Että muuten on ihan kivaa. Kunhan uusi tyttö oppii tavoille ja ratsastamaan niin kyllä se siitä taas sitten. Sori ei kuvia

Takaisin arkeen.

Niin tiistaina oli sitten viimeinen päivä perheen kanssa, koskapa ne lähti keskiviikko aamuna niin aikaisin. Tiistaina ei enää tehty mitään ihmeempää, oltiin vähän kaupoilla ja käytiin syömässä oikein herkullista kalaa ja jäätelöä. Ostin kaksi hienoa takkia, jotka odottelee mua sitten Suomessa kun palajan. Tai no äiti ja isi osti sen toisen mulle, joten toisen vain maksoin itse=). Illalla käytiin vielä poikien kanssa yhdellä keskustassa ja oli oikein mielyttävää. Cafe Parisissa oltiin ja sitten vielä hodarille ja sitten kotiin. Vähän oli vaikeaa sanoa hei hei... Tuli sellainen aika kova koti-ikävä siinä. Mutta kyllä se sitten taas siitä.
Keskiviikkona mulla oli sitten vielä vapaata ja koska oltiin saatu lippu mennä viikinki festareille niin sinnehän sitten päätin mennä. Ne oli tossa Hafnarfjördurin keskustassa Viikinki hotellin vieressä. Vähän niinkuin keskiaika markkinat, mutta pienemmät ja enemmän keskittyneet. Ja aika moinen panostus täällä on sitten pukuihin. Kaikki myyjät oli pukeutunut ja todella moni muu ja sitten tietysti ne kaikki jotka esiintyi. Ja ihan viimeisen päälle oli puvut. Jopa kengät oli aina oikeanlaiset. Ja yllättävän monta ihmistä täällä on joilla on pitkä tukka ja parta, jonka saa letille. Hienon näköistä. Vaikka oli aika pienet niin ihan hyvin jaksoin siellä heilua pari tuntia. Lippuun kuului ruokaakin, sillä sai lammastortillan. Aivan todella hyvää. Ja juoman myös, joten kyllä jo pelkästään sen takia olisi kannattanut tulla.
Torstaina menin sitten pitkästä aikaa töihin. Oli oikein kiva mennä, kun päivä oli mitä hienoin ja on ollut pois niin kauan. No aamu oli ihan suht helppo, tosin siinä sitten kun luultiin että kaikki on valmista jo niin sitten tiputellen tuli että pari tulee vielä ja sitten vielä pari.. Sain itselleni yhden uusimmista hepoista Tvitin. Ihan ok, mutta ei mitenkään sykähdyttävä todellakaan. Ei tule suosikkia siitä. Mutta sain nopean ryhmän, joten olihan se ihan hauskaa. Ei se tosin hirmu hyvä nopea ryhmä ollut, mutta sentään ihan kohtalainen. Carolinenlla oli paljon haastavampaa, kun sillä oli hidas ryhmä, jossa kolme heppaa jotka ei oikein liiku minnekään. Mutta hyvin nekin sieltä sitten tulivat.
Iltapäivä oli sitten vähän vilkkaampi. Jana tuli kolmanneksi meidän kanssa Lavalle, koska oli niin paljon väkeä. Oli vähän sitten tapahtuma rikkaampi tämä toinen. Jaettiin taas ryhmät ja melko moni aloittelija halusi mennä nopeaan ryhmään, joten Jana meni yksin hitaiden kanssa ja me Carolinen kanssa nopeaan. No heti melkein jaon jälkeen yksi amerikkalainen tyttö menetti tasapaoinon Seifurin selässä ja tipahti... Jep kokemusta on, sanoi kun jaettiin hevosia... No vaihdoin sitten sen kanssa hevosta että se sai Raknan ja mä otin sitten Seifurin ja hyvä niin. Oli oikein iloinen koko loppumatkan. Sitten tauolla. Meillä oli sellainen islantilainen poika nopeassa ryhmässä, joka alussa sanoi mulle että on ratsastanut paljon ja issikoilla, joten annoin sille Eldurin joka on yksi ihan parhaista täällä. JA sitten tauolla se ääliö halusi vaihtaa hitaaseen, koska me kuulemma mentiin liian lujaa... Jos yhtään olisin tiennyt että se on niin huono en olis ikinä antanut sille Elduria vaan olisin antanut sen jollekin muulle osaavalle ihmiselle. Kyllä meinaan hilppasen pistu vituttamaan että yksi parhaista tölttäreistä täällä käveli kotiin ja sitten ihmisillä, jotka olis halunnu töltätä ei ollu niin hyvää hevosta, hiton islantilaiset. No joo tällaisia ne vaan on...
Torstaina myös saapui se uusi tyttö, Lara. Se on Kaliforniasta. Ihan kiva näin ensi vaikutelmalla. Tosin se rakastaa suitsukkeita.. Ja nyt jo meillä on sellainen semi suitsuke haju täällä kämpässä. Se myös kulkee täällä kengät jalassa, mutta pitäis vaan sanoa, että me ei tehdä niin. Tosin luulis nyt tajuavan kun kaikki muut jättää kengät eteiseen. Oudointa musta on kuitenkin se että sillä ei oo mitään ratsastusvarusteita. Niin ne kuulemma aina kotona ratsastaa farkuissa. No voi olla että sekin hankkii, kun ratsasta lähes päivittäin neljä tuntia eikä niinkuin kotona noin tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa. Mutta oikein puhelias ja helposti lähestyttävä se on, joten eiköhän tää sen kanssa suju. Niin ei sitten muuta nyt.
Kuva1: Jopa pikkulapset oli puettu loppuun asti vietyihin vaatteisiin
Kuva2: Minä ja "Viikinki"
Kuva3: Yksi uusista tulokkaista, Venus

Sai perheen kylään!!

Perjantaina 12.6 äiti ja isä ja Mikko ja Riku ja Mamma tuli sitten tänne. Se oli mulla työpäivä mutta menin sitten illasta niitä Reykjavikiin moikkaamaan! Ihana nähdä joku kotoa. Kuitenkin melkein kuukauden oon jo ollu täällä ja onhan se kiva että tulee joku mua katsomaan! Lauantaina ne oli sitten käyny Gullfossilla, Geysirillä ja Thingvellirillä, kun mä olin töissä. Illalla ne tuli sitten mut hakemaan töistä ja menin niiden kanssa kaupunkiin ja olin niiden kanssa hotellissa yötä. Ei varmaan ihan sallittua kun musta ei mitään maksettu, mutta ei kukaan mitään sanonut edes aamupalalla. =). Sunnuntaina lähettiin sitten yhdessä heti aamusta ajamaan kohti Vikiä. Se on sellainen pieni kylä etelärannikolla.
Eka pysähdys tehtiin Seljalandsfossilla. Aivan ihana vesiputous. Sen taakse pääsee kävelemään ja sinne me Mikon kanssa käveltiin ja kastuttiin. Tippuu muuten kivasti läpötila vesiputouksen takana. Muuten oli ihan lämmintä ja aurinkokin paistoi, mutta siellä oli varmaan ainakin 7 astetta kylmempää. Mutta olihan se nyt hieno kokemus päästä vesiputouksen taakse. Seuraavakin stoppi oli vesiputous tällä kertaa Skogafoss. Se on sellainen aika massiivinen 60 metsriä korkea putous. Sen yläpäähän pääsi kiipeämään ja pakkohan sinne oli mennä. Mikko tuli taas mun mukaan ja ylös mentiin. Siellä oli kyllä onneksi rappuset mutta ei se kovin kevyttä silti ollut. Aika huimaa katsella veden tippuvan 60m ylhäältäpäin. Ja turvallisuus ei kyllä täällä oo mikään suurensuuri asia. Mitään kaiteita ei sielläkään ollut saati lappuja että varo reunaa. Mitäs pienistä.
Äiti oli hakenut kahviosta sellaisen tarkemman alueen kartan ja siitä näkyi että vähän matkaa eteenpäin jäätikön reuna tulee varsin lähelle, joten tottakai me ajettiin seuraavaksi sinne ja mentiin kävelemään jäätikölle. Aika mieletöntä. Ei kyllä kauheasti voinut mennä ylöspäin kun ei ollut mitään varusteita, mutta hieman edes siinä reunalla. Seuraava kunnon stoppi oli sitten Vik. Siellä mentiin ensin syömään. Vähän epäilytti paikka ensin, mutta kun ruoka tuli niin kyllä oli hienoa (Mä tosin söin hampurilaisen, mutta jos olis tiennyt paremmin olisin tilannut samaa kun isä, sellaisen kala-annoksen). Ruuan jälkeen mentiin sitten mustalle hiekkarannalle kävelemään. Se oli aivan valtavan lämmintä ja ihanan tuntuista jalanpohjissa. Sellaista hiekkaa saisi olla muuallakin. (Vois vaikka meidän mökkirantaan hankkia sellaista) Ja toki käytiin sitten vähän aalloissa kävelemässä. Aivan mieletöntä.
Takaisin kohti Blue lagoonia mentiin sitten rantatietä. Oikein hauskaa! Se oli sellaista ei mitään kauhean leveää hiekkatietä. Ja aika töyssyistä, mutta musta se oli hauskaa ja oli sitten vähän eri reitti ja eri maisemat. JA siellä olisi saanut ajaa 80km/h mutta en tiedä kuka hullu siellä niin kovaa voi ajaa. Niin ja tulihan meitä bussi vastaan ja kyllä vähän sääliksi kävi sitä kuskia. No lue lagoonille päästiin ja se on ihana paikka ei voi muuta sanoa. Ja kun sääkin oli mitä mainioin niin mikäs siinä oli lilluskellessa. Ja juotiin me siellä sitten yhdet blue lagoon drinkitkin. =) Oikein hyvää oli.
Maanantai alkoi sitten sillä että mentiin valas retkelle. Sekin saatiin puoleen hintaan, kun se kuuluu jotenkin samaan tän mun työpaikan kanssa tai siis ainakin tekevät yhteistyötä. No sää suosi taas. Aurinko paistoi ja tuulikaan ei ollut huimaava, joten meri oli aika tyyni. Kyllä silti otettiin haalarit päälle ja hyvä niin ei siellä liiemmin lämmin ollut. Ei kauaa ajettu, kun jo eka valas havainto saatiin, tosin se oli kovin kaukana, mutta kyllä sen valaaksi tunnisti. Sitten vähän ajan päästä lahtivalas oli ihan lähellä, varmaan joku 10m meistä. Aivan mieletöntä. Se kävi pinnassa kolme kertaa ja katosi. Mutta vielä pariin otteeseen nähtiin lahtivalas oikein läheltä ja oikein hyviä havaintoja. Nähtiin myös valkonokkadelfiinejä ja ne oli kanssa ihan upeita. Niitä oli paljon helpompi seurata kauan, kun ne on niin pinnassa. Lahtivalas tulee ja katoaa ja sitten ehkä tulee taas jossain. Mutta oikein onnistunutta. Hyvin näkyi ja kaksi eri lajia vieläpä. Reissun päätteeksi käytiin sitten hodarilla siellä missä Bill Clintonkin.
Iltapäivästä äiti, isä, Riku ja Mikko tuli sitten ratsastamaan. Mieti kaikki neljä!! Sain onneksi itse valita hevoset niille, joten tietenkin yritin valita mahdollisimman hyviä. Tosin yhden aikaisemman valinnan jouduin muuttamaan, koska Eldur oli mennyt niin paljon etten voinut sitä käyttää. No äidille annoin Fru Margretin. Aivan ihanan tamman, joka ei oikeastaan ravaa ollenkaan vaan tölttää aina ja kaikkien kanssa, Isälle annoin Sokkin. Sokki on niin ihana, mutta aika iso herra. Mutta halusin oikein kiltin hevosen isälle. Riku sai Krakin ja Mikko Jullin tai siis Juliuksen. Niitä ei yleensä annetta alkeisille, mutta ne on meidän parhaita hevosia ja ajattelin että kyllä mun veljet ne saa sitten pideltyä, jos ne yrittää vähän lähteä. Ja oikein hyvin kaikki meni. Otettiin monta kertaa nopeampaa tempoa, lähinnä tölttiä, tai no Sokki lähinnä ravas, mutta niin se isä vaan siellä pysyi eikä edes kertaakaan valittanut!! Hyvä isä!! Mikko menikin sitten kaikkia viittä issikan askellajia. Tosin tuskin tarkoituksella :) Julli vaan on sellainen että se vaihtelee lajia herkästi. Rikukin sai kokemuksen ainakin töltistä ja ravista ja hyvin onnistui pienellä ohjan kiristämisellä muuttamaan epämukavan ravin mukavaksi töltiksi. Ja äidin hevonen onneksi tölttää aina. Oli niin hauskaa saada ne kaikki tänne ratsastamaan!
Illalla mentiin sitten vielä syömään Lunnia Ljaekerbrekkaan. Otettiin koko menuu ja aika hyvin sen jaksoi syödä. No mä en ihan hirveästi tykännyt siitä ekasta salaatista, mutta muuten oli oikein mainiota. Mamma tosin otti kalakeittoa ja kyllä sekin näytti oikein herkulliselta. Lunnia oli sekä alku salaatissa että sitten pääruuassa. Vähän oli muuttunut annos viimevuodesta, mutta aivan yhtä hyvä oli tänäkin vuonna. Lunnin kanssa tule kyllä syötyä melkein mitä vaan. Tosin sieniä en syönyt. Jälkkärikin oli ihana siinä oli ehkä pannacottaa joka oli päällystetty mustikka hyytelöllä ja sitten mustikkasorbettia ja vanilija kastiketta ja sitten mansikoita ja karhunvatukoita. Todella mainio päivällinen. Eiköhän tässä sitten riittämiin tällä erää =D.
Kuva1: Seljaladsfoss
Kuva2: Äiti jäätiköllä
Kuva3: Riku ja äiti vauhdissa
Kuva4: Mikko ja Julli
Kuva5: Isä ja Sokki (Bob Marleyksikin kutsuttu)

Töitä vaan!

Niin vapaapäivät ilman suunnitelmia on turhia ja mullahan ei ollut mitään suunnitelmia eilen (keskiviikkona). Olin sitten tallissa hengaamassa ja Einar ja Sara kysyi jos voin tulla töihin ja mitäs muutakaan mä olisin tehnyt joten menin töihin. Mikäs siinä työ täällä on oikein kivaa. Kukapa ei haluis ratsastaa kauniissa maastossa hepalla, kun sääkin on yleensä varsin hyvä. Turisteja ei onneksi ollut liian paljon, joten mentiin Saran kanssa aamulla kahdestaan että Jana saattoi olla keittiössä ja vähän siivota. Tosin meillä oli yksi amerikkalainen nainen joka oli aika kauhuissaan ja Sara talutti sitä puolimatkaa.. Mutta ihan hyvin sillä kuitenkin meni. Ja loppumatkan se jopa kulki ihan yksin heppansa kanssa.
Oli siellä tosin sellainen ruotsalainen pariskunta. Sara siis valitsi hepan kaikille niin kuin yleensäkin ja se valitsi sille naiselle Straukurin.. ja miehelle Massin.. No joo nainen oli ratsastanut ennen ja olis todella halunnu kokeilla tölttiä ja Sara antoi sille Straukurin... voi huoh.. Straukur tölttää vain jos sillä on selässään joku todella hyvä, kuten Einar... Jopa Saralla on joskus ongelmia saada se tölttään.. EI hyvä. Ja se mies oli ekaa kertaa hepan selässä ja se sai Massin. En tajua. Siis Massi on oikein kiva ja se tölttää kyllä mutta ei nyt sentään alkeisen kanssa. Se myös potkii muita hevosia jos ne yrittää ohi, jos sen ratsastaja ei estä sitä. Ei voi aina ymmärtää Saran mieltä. Mutta ihan jees se meni. Valehtelemalla pääsee pitkälle kun sanoo vaan että kyllä se tölttäs. Useimmat niistä ihan uskoo. Tosin onneksi useimmat hevoset myös oikeasti tölttää. Helpottaa kovasti.
No joo se aamusta. Opin sitten tänään että meillä on täällä sellainen hevonen, joka pelkää oransseja sadetakkeja jos ihminen joka on sen selässä on pukeutunut sellaiseen. Vintur... Ei meinattu saada yhtä ihmistä day tourille, kun Vintur ei suostunut liikkumaan mihinkään. No sitten se otti takin pois ja ne pääsi lähtemään. No osaapa sitten varautua ensi kerralla. Odotan vaan sitten sitä sadepäivää kun kaikilla on oranssi sadetakki... Ehkä Vintur ei sitten vaan tule silloin ollenkaan mukaan. Joo siis iltapäivä meni varsin hyvin! Mä menin yksin Lava tourille kun sille oli vain kuusi ihmistä. Aivan todella hauskaa oli. Kaikki oli kovasti halukkaita menemään kovempaa. Ja tauolla kysyin että haluuko ne kokeilla laukkaa ja kaikki halus joten me mentiin sitten laukka mäelle. Ne oli kaikki niin innoissaan. Kotona ne oli kaikki ihan silmät säkenöiden että ihan mahtavaa. Ja siis niistä kuudesta kolme oli ekaa kertaa hepan selässä. Että sellaista!
Iltaisin en juurikan tee mitään. Lähinnä katselen leffoja tai luen kirjaa, mutta eilen tuli mentyä ulos ja täällä oli se Islannin euroviisu edustaja tekemässä videota hänen päivästä, Johanna mikä lie Arnadottir tai jotain. No kuitenkin. Siinä ne sitten kuvasi tossa meidän aitauksessa. Ihan silleen oli kiva katsella, mutta kukaan ei ollut kertonut meille mitään ja ketään tuttua ei näkynyt ja ne vaan otti hevosen ja alkoi tekeen filmiä. Oli vähän hämmentävää. No sitten Silja onneksi ilmestyi ja kertoi mitä oli tekeillä. Harmi vaan ei ollu kameraa mukana, joten ei saanut kuvaa siitä.
No joo tänään olis oikeastikin ollut työpäivä. Aamulla menin sitten talliin ja availin ovia ja siellä ne hepat sitten kivasti oli oven takana odottamassa... Olivat unohtaneet laittaa portin kiinni. Onneksi tossa on sellaiset ketjut. Vain kaksi heppaa oli osannut mennä niiden ali ja olivat kokonaan vapaana. Mutta onneksi ne oli sellaiset helposti pyydystettävät eli Frida ja Atti. Frida oli varmaan syönyt koko yön. No sen suon sille se on niin äärettömän suloinen ja heti tuli vastaan aamulla vaikka oli ihan vapaana. Se on niin suloinen. No niin aamu meni varsin rattoisasti Saran kanssa kahdestaan, tosin oli meillä noita nuoria täällä auttamassa, joten ihan helposti meni aamutoimet. Sain mennä nopean Lavan aamulla ja se oli varsin hauskaa. Kukaan ei ollut aloittelija vaan kaikki oli ihan ok osaavia joten pääsin tosi helpolla. Ja kaiken lisäksi kaikilla oli oikein hauskaa.
Päivällä menin sitten pitkästä aikaa day tourille. Mulla oli kuusi turistia ja se meni ihan kivasti. Meillä on täällä sellainen hevonen kun Jökull. Se on aivan mielettömän hyvä hevonen, mutta vaatii aika rohkean ratsastajan, koska se innostuu aina joskus laukassa vähän liikaa. No annoin sen sellaiselle naiselle, joka sanoi että kouluttaa pooloponeja kotona. Oletin siis varsin rohkeaksi, mutta ekalla tauolla se halusi vaihtaa, koska sen mielestä Jökull oli liian vahva. No ei siinä mitään se oli oikein onnellinen Krakin kanssa joten mikäs siinä sitten. Ja mä tykkään Jökullista. Se on niin hyvä tölttäri. Että mikäs siinä sitten oli mennessä. Tosin oli siellä sellainen mies jolla oli vääränlaiset housut ja se sai pienen hiertymän sääreen. Mutta kyllä sekin ainakin väitti että sillä oli hauskaa. Ja sellainen nainen sanoi retken jälkeen että täytyy varmaan tulla huomenna uudelleen aviomiehen kanssa. Tervetuloa vaan. Meille on teidän lisäksi tulossa 60 muuta ihmistä...
No joo, mutta ei tässä muuta tällä erää.
Kuva1 Elinin ottama kuva tappelusta (sillä on vähän parempi kamera)
Kuva2 Se pelkuri heppa Vintur
Kuva3 Hubbilius, Rökkvi ja minä

Vapaata ja Blue lagoon

Aah vapaata. Oli siis eilen. (Maanantai) Ja menin Blue lagoonille. Iltapäivästä. Me kun päästään kerran sinne ilmaiseksi. Joten käytin sen nyt ja menin vähän rentoutumaan. Aivan ihanaa. Sää oli suht hyvä, ei siis satanut mitään. Tosin olin siellä joskus vähän ennen kahta ja sitten kolmelta aloin katsella kelloa että okei vois ehkä mennä pois. Mutta bussi takaisin lähtee vasta 17.15... No mutta. Sitten löysin saunan ja hörysaunan ja voi että. Kyllä meni seuraava tunti nopeaan. Aivan ihanaa!! Ja kun ulkonakaan ei ollut kylmä niin oli oikein ihanaa plutia. Se on niin ihana paikka. Siellä saa laittaa kasvoille ja vartalolle sellaista valkoista tahnaa. Toimii aivan mahtavana kuorinta voiteena. Mun posket ei oo varmaan ikinä olleet sileämmät. Aivan ihanaa. Sitten kävin vielä syömässä hodarin (koska niitä saa kaikkialta ja ne on varmasti syötäviä). Ja sitten tulikin jo melkein kiire takaisin bussille, ettei myöhästy.
Bussi kuulemma yleensä jättää Hafnarfjörduriin, mutta olin jollain tapaa kai onnekas ja sain kyydin takaisin kotiin asti. Oikein kilttiä kuskilta Välttyi 4km käveyltä. Olo oli kyllä niin rentoutunut. Sitten harjoittelin vielä vähän ruotsia, kun katseltiin Miekka kivessä ruotsiksi. Yllätävän hyvin pysyin mukana. Mutta kyllä uni maistui. En varmaan kertaakaan oo nukkunut nin hyvin kuin viime yönä. Tosin aamulla kyllä heräsin jo kahdeksalta. En oo tainnu kyllä sitä pidempään minään päivänän nukkukaan.
Tänään menin sitten aamuksi töihin kun tuli sellainen tanskalainen koululuokka. Jotkut luokat kun tekee vähän parempia luokkaretkiä.. Me mentiin vaan Ahvenanmaalle.. Ja toiset tulee sitten Islantiin ratsastamaan. Mutta retki meni vallan mainiosti. Ei mitään ongelmaa ja jopa ne jotka oli kovasti hermostuneita alussa oli ihan onnessaan lopussa. (Tuntuu olevan yleinen kaava täällä että ne hermostuneet on lopussa aina onnellisimpia) Ja yksi niistä opettajista oli ihan että mun on pakko tulla tänne mun tyttären kanssa että se uskoo että olen uskaltanut ratsastaa ja haluan mennä jopa uudelleen. Hyvä että olivat iloisia.
Siggi vei mut tänään käymään kaupassa. Ettei mun tarvitse kävellä. Siggi on aina niin kiltti ja rento. Ja se osti mulle jätskin. Ihan tiedoksi sitten että jos ostatte Islannissa jätskin niin suosittelen pientä, jollei halua lähes tulkoon hukkua jäätelöön. Tänään sain medium kokoisen eikä mitään toivoa syödä sitä kokonaan. No Elin onneksi tarjoutui syömään mun jämät ettei mennyt harakoille. Ostin jopa itselleni mikrohampurilaisen! Olin niin epäterveellinen tänään.=). Mutta kaippa sitä välillä saa ollakin. Sitten vain hengailtiin ja vähän siivoiltiin Elinin kanssa. Se kun ei voi olla töissä ennen sunnuntaita, kun se on antibiooteilla. Joku keuhko juttu. Ja sitten kun Caroline tuli töistä katseltiin yhdessä Twilight. Ei hullumpi elokuva. Tosin nuo kaksi on nähnyt sen joku varmaan väh. 20 kertaa. En ihan niin usein itse katselisi, mutta kyllä se näin kerran meni. Nyt vaan sitten nukkumaan ja miettimään että mitäs ihmettä sitä huomenna tekisi... Jos vaikka saisi mennä huvi ratsastukselle!
Kuva1: Minä Blue lagoonilla. (joo ja sitten siinä on siivu kuvaajan peukaloa, mutta onneksi aika pieni)
Kuva2: Yleinen kuva Blue lagoonista.

hankkikaa kunnon kengittäjä...

Töitä kyllä sitten piisaa täällä. Tosin tänne kuulemma tulee ensi viikolla kaksi uutta tyttöä. Kymmenes päivä pitäis tulla toinen Elin ruotsista ja sitten viidestoista päivä tulee yksi tyttö Usasta. Että sitten on taas vähän täydempää täällä meillä. Mutta silleen ihan kiva että tulevat, kun näyttää nää päivät olevan yhä kiireisempiä niin on sitten enemmän ihmisiä töissä. Mutta joo. Ihan mukavat kaksi päivää on tässä ollut. Eilen täällä oli sellainen kuoro suomesta. Niitä oli kymmenen ja sitten oli kolme muuta niiden kanssa tunnin vaellukselle. Ihan hauskaa oli päästä puhumaan taas vähän suomea. Kaikki meni ihan hyvin, paitsi että kun kokeiltiin mennä kovempaa yksi nainen valui alas Nökkvin selästä. No sitä ei sattunut ja se kiipesi kiltisti takasin ja sitten vaan käveltiin loppumatka, mutta kaikki olivat oikein tyytyväisä, joten mikäs siinä sitten
Tänään täällä sitten oli klo 11.00 17 norjalaista naista. Tosin yksi niistä päätti heti alussa että se ei tule ja kaksi sen jälkeen kun olin taluttanut niitä kierroksen tuossa pihalla. Ja sitten yksi joku kakskyt metriä aitauksen ulkopuolella. Mutta kaikkien muiden kanssa meni vallan mainiosti. Ensin ne oli tosi hermostuneita, mutta sitten Agla sai ne laulamaan Norjan euroviisukappaletta ja sitten ne rentoutuivat ja kaikki alkoi sujumaan vallan mainiosti. Mentiin jopa useaan otteeseen tölttiä/ravia ja kaikki olivat oikein innoissaan. Lopussa ne olivat ihan haltioissaan ja olivat ihan että voi kun mun heppa oli ihana ja tää oli aivan loistavaa ja kaikkea. Ne oli niin tohkeissaan ja se oli oikein huvittavaa. Mutta hyvä että pitivät siitä ja loppi hyvin kaikki hyvin, ostivat varmaan 30 pikku pulloa viiniä...
Iltapäivästä lähin sitten Lava touille ja se oli sitten taas kokemus. Mulla oli Pritha ja alku meni vallan mainiosti, mutta sitten kun oli jaettu ryhmät Pritha kompastui pahasti ja tipahdin kyydistä. No mua ei onneksi sattunut, mutta hepan kenkä löystyi aika paljon. No tauolle asti päästiin kunnes se kenkä tipahti kokonaan. Eikin piti sitten kävellä Prithan kanssa kotiin ja mä otin Massin. Eik kun ei oo vielä 18 niin se ei voi yksin vetää ryhmää. Mulla onneksi oli nopea ryhmä niin mikäs siinä oli mennessä. Oikein mainiosti meni ja hauskaa oli ja ainakin sellaiset kaksi naista Fär saarilta olivat aivan innoissaan kun mentiin oikein laukkaakin. Että ihan hyvä päivä. On niin kiva kun näkee että ihmiset oikeasti tykkää tästä vaikka ne on täällä ihan ekaa kertaa. Ne naiset Fär saarilta jopa kävi keräämässä ruohoa hepoilleen ennen kuin suostuivat edes harkitsemaan lähtemistä. =)
Mutta huomenna olen vapaalla ja matka vie kohti Blue lagoonia, joten lisää sitten myöhemmin!!
Sori ei kuvia tänään.

kipuja ja särkyjä ja töitä

Aika reipasta on sitten ollu tässä pari päivää. Aamulla on aina ollut aikaa ja sitten iltapäivällä täällä on joku 40 ihmistä aina. Tai jopa enemmän. Mitäs ihmeitä. Niin meinasin jäädä tippuvan heinäpaalin alle, mutta onneksi olin juuri nousemassa ylös heinää sylissä. Vähän pisti pelottamaan... Mutta sellaista se on täällä missä on sellaisia kivoja mini maanjäristyksiä. En edes pahemmin tuntenut itse että maa järisi, mutta sen verran liikkui että paali tippui alas. Niin sitten Elin on kipeänä kolmatta päivää. Kaksi päivää se onneksi muutenkin oli vapaalla mutta tänään (perjantai) sillä olis ollu töitä mutta se oli kipeä joten mä menin tekeen sen vuoron.
Aamut niinkuin sanoin on ihan kivoja. Meillä on ollu sellaine 8-13 turistia ja se on ihan mukava määrä. Sellaista määrää on helppo kontrolloida ja se on kiva aina jakaa nopeaan ja hitaaseen. Mulla oli eilen oikein kiva hidas ryhmä. Oltiin lähes yhtä nopeita kuin joskus on nopea ryhmä ja me mentiin jopa laukkaa. Se oli oikein hauskaa. Mutta sillä on ehkä myös tekemistä asian kanssa että niitä ihmisiä oli aluksi vain 4 ja sitten tauolla yksi vaihtoi vielä nopeaan, joten varsin helppoa oli. Tänään aamulla menin sitten nopean ryhmän kanssa ja se oli oikein hauskaa. Mulla oli yksi uusista hevosista, Massi. Jestas se on iso. Siis ollakseen issikka. Mutta siis aivan ihana. Piti vaan pidätellä sitä aika paljon, koska se on niin iso että muut ei oikein pysy kyydissä. Mutta se oli niin hauskaa. Lopussa kun mentiin laukkamäelle se oli niin huvittava, kun sen mielestä ei menty tarpeeksi lujaa että se olis laukannu vaan me vedettiin ihan sika nopeaa passia. Aivan ihanaa. Luulen että turistit luuli mua vähän hulluksi kun vaan nauroin ääneen, mutta se oli niin hauskaa!!
Tänään iltapäivästä oli vähän häslää kun meillä oli 2 ihmistä menossa day tourille ja niille tarvittiin opas, sitten 12.30 tuli 8 pikkulasta talutukseen ja samaan aikaan 4 ihmistä family tourille ja sitten piti vielä laittaa sen lisäksi 46 hevosta lava tourille. Hyvä että riitti heposet. Aika lailla oli sählinkiä ja hirveä kiire tietenkin. Mutta ihan hyvin kaikki sitten onneksi meni. Maria otti day tourin ja olivat jopa ihan ajoissa liikkeellä ja Jana meni sakasalaisen perheen kanssa familytourin ja sitten meidän kanssa Lavalle. Ja Sarakin tuli onneksi ajoissa takaisin ja tuli mukaan ja Caroline tuli sitten keittiöstä kanssa avuksi. Ei oo muuten mikään pieni homma saada 42 ihmistä hevosen selkään about vartissa kun noin 38 niistä ei oo ikinä ollut hepan selässä. Mutta aika vauhdikkaaksi sitä oppii täällä.
Itse sain hepakseni sellaisen aivan uuden, joka tuli vasta eilen. Sen nimi on Komma ja se on aivan ihana. Tähän mennessä mulla ei ole ollut oikein mitään suosikkia, mutta nyt... Se oli aivan taivaallista. Tölttäs kun pieni enkeli ja kaikki oli niin helppoa, niin paitsi selkään nousu kun se ei ole paikallaan ja se tallas mun varpaille, mutta mitäs pienistä!! =). Sain taas mennä nopeaan ryhmään ja Caroline tuli meidän kanssa. Meillä oli aika paljon eka kertalaisia, jotka valitsi nopean ryhmän, mutta kaikki meni yllättävän hyvin. Meillä tosin oli aika monta norjalaista, jotka oli samaa porukkaa. Sellaisia miehiä. Jos nyt ei voi sanoo että olivat ärsyttäviä, mutta varsin hullua populaa. Olivat oikein puheliaita ja niillä tuntui olevan oikein hauskaa. Yksi meinas tippua joku varmaan viisi kertaa mutta aina se vaan nauro ja tuli perässä. Siis voi herran jumala. Mutta mulla oli oikeastaan ihan hauskaa, kun olin ekana jonossa. Carolinesta en oo ihan varma.
Näin kun sitten ei pitänyt vapaa päväänsä, niin musta on oikeastaan ihan hauskaa mennä huomenna keittiöön vähän rauhoittumaan. Saa hetken olla ihan rauhassa ja ehkä jopa vähän tylsistyä. Mutta mulla on sitten ma, ti ja ke vapaata, joten ajattelin mennä Blue lagoonille jonain päivänä. Mutta katsellaan nyt sitten. Kädet on tässä vähän kipeänä, kun eilen ruokin kaikki hevoset yksin... Aika rankkaa. Suosittelen hauis treeniksi kaikille että tulevat tänne ja ruokkivat about 65 hevosta yksin. Kannattaa kokeilla. Niin ja Caroline on saanut niskansa jumiin, joten onneksi lähes kaikilla on jotain vaivaa... Mutta hauskaa mulla on silti ollut koko ajan!! Tai jossei nyt hauskaa niin ainakin toistaiseksi oon nauttinut lähes joka hetkestä. Seuraaviin kertoihin siis!
Kuvassa nro 1: vähän maisemaa tästä huudeilta
Kuvassa nro 2: Jonossa mennään lava tourilla

miljoona miljoona miljoona kakaraa...

Niin tänään aamu olikin sitte niin kiva että ei paremmasta väliä... Tai siis voisiko kauheampaa enää olla? Niin siis aamulla tänne tuli 88 lasta kaikki yhdeksän vuotta vanhoja ja varmaan about yhedellä neljästä oli ADHD. Että kivaa oli. Ensin aamulla kauhea häslinkin että on tarpeeksi satuloita ja suitsia ja hevosia ja kaikkea mahdollista. Sitten ihan hetken hengähdys ja sitten ne jo tuli. Tosi helppoa muuten opettaa lasta satuloimaan hevosta kun a.) ette puhu samaa kieltä b.) se ei jaksa nostaa satulaa maasta c.) sillä on ADHD ja se ei ole paikallaan sekuntiakaan. Jep jep kyllä oli riemua. No niin sitten 44 niistä heposen selkään ja puolen tunnin lenkille. Me kyllä onneksi käveltiin ja katsottiin että kaikki on ok. Sitten läpystä vaihto ja sama homma toisten kanssa. Oikein rento ja kiva aamulenkki siinä. Joopa joo jos haluaa kusettaa itseään.
Joo no kukaan ei tippunut mitään pahaa ei kellekkään tapahtunut ja mikään hevonen ei seonnut tai mitään. Mutta kyllä mulle täytyy maksaa jotain ekstraa jos joku haluaa että toistan sen kokemuksen. Mutta niin onneksi se sitten oli ohi ja sai vähän pidemmän lounastauon kuin normaalisti. Sitten iltapäivällä tänne tuli 30 15v. ihmistä. No onneksi mun ei tarvinnu niiden kanssa touhuta, kun lähdin Janan kanssa Lava tourille. Onneksi niin ne kun oli varsin kova äänistä sakkia. Kuuluivat varmaan monen kilometrin säteellä. No kuitenkin. Otin siis hitaan ryhmän ja voi kun pääsin helpolla. Tauko paikalle asti mulla oli vain kolme ihmistä mukana ja sitten takaisin kotiin vain kaksi. Ne oli Kanadasta sellainen vanhempi pariskunta ja oikein mukavia. Rouvalla tosin oli todella huono tasapaino joten lähinnä vain käveltiin. Pari lyhyttä töltti/ravi pätkää saatiin otettua kuitenkin ja lopussa se jopa itse sanoi että jos nyt kuitenkin yksi vielä. Oli oikein rentoa ja hauskaa. Valitettavaa vain että rouvalla oli enemmän ravia menevä heppa kuin tölttäävä mutta joskus niin vaan käy.
Elin meni iltavaellukselle joten me päästiin varsin ajoissa pois. Jo ennen viittä. En oo varmaan kertaakaan päässyt niin aikaisin. Väsymys ihan kaamea mutta ei vaan voi mennä nukkumaan ettei sitten kuku aamulla joskus viiden aikaan täällä. Mutta hyvä se vaan on että väsyttää. Tietääpähän että on tehnyt töitä.
Sitten taas kuvia! Eli siis tossa olen siellä Glymurilla! Oikein hienoa oli. Ja sitten toisessa on Svavar, albiino heppa, joka tosin kohta lähtee kesälomalle.

hih

Mulla on siis tässä taas ollut kaksi päivää putkeen vapaata. Ja eilinen oli niin mainio. Eli siis sunnuntai. Aamulla kävin syöttelemässä Svavaria ja Glaesiria ja harjasin ne oikein kunnolla. Glaesir on aivan ehdottomasti yksi kauneimpia hevosia koko tallissa. Ja yksi parhaista myös. Ja Svavariamun vaan kävi sääliksi. Se on jotenkin niin kyllästynyt. No sen pitäisi tässä ihan kohta puoliin lähteä kesälömalle. Hyvä niin. Tosin siis oikein kiltti ja ihana hevonen se on, mutta raukka näyttää niin kyllästyneeltä. No joo harjailin siinä sitten muutamia muitakin heppoja, joskaan en ihan niin hyvin.
Kun iltapäivän Lava tour oli lähtenyt me mentiin Janan kanssa kahdestaan ratsastamaan. Otettiin kaksi tän tallin laiskemmista hepoista, Frida ja Mygga. Mutta voi kun ne molemmat sytty kun mentiin laukkaamaan niillä. Varsinkin Mygga. Se lähti kun ammuttuna ja Frida parka on niin paljon pienempi että me jäätiin kuin nallit kalliolle vaikka sekin pisti parastaan. No tottakai ne odotti meitä ylhäällä. Sitten käytiin rannassa vähän kahlaamassa ja ottamassa kuvia ja sitten tultiin takaisin huoltamaan heposia. Syöteltiin niitä vähän ja annettiin oikein kunnon harjaus. Se oli niin hauskaa. On aina ihana nähdä kun laiskaksi luokiteltu eläin syttyy ja menee itsestään eteenpäin ja siitä näkee että sillä on hauskaa. =)
Tehtiin sitten ruokaa. Oikein terveellistä, kalaa uunissa, perunoita ja kunnon salaatti. Lähinnä ajateltiin Heidiä kun sunnuntai oli sen vika päivä täällä, mutta ei sillä sitten ollut aikaa syödä kun me lähdettiin Saran kanssa ja se oli täällä melkein heti kun Heidi pääsi töistä. No siis tarkoitus oli mennä polkuveneilemään, mutta Sara oli unohtanut tarkastaa sen isältä onko yhtään vapaana ja tietenkään ei sitten ollut. Sara sitten ehdotti jos mennään katsomaan Glymuria. Se on siis vesiputous. Islannin ja ymmärtääkseni koko Euroopan korkein. No joo sinne sitten lähdettiin.
Matkalla oli ihan mielettömiä maisemia ja oikein mukavaa oli vaikkakin kerran jouduttiin kysymään ohjeita kun Sarakaan ei ollut ikinä ennen käynyt siellä. No lopulta löydettiin oikeaan paikkaan. Siitä sitten vaan kiipeämään lähes olematonta polkua. Välillä olin ihan että mihin ihmeeseen ollaan oikein menossa, mutta jotenkin Sara aina löysi polun jos oltiin siltä harhauduttu. Vaan vaivaiset 5,5 km ensin ylämäkeen, että näkee sen putoukse. Eikä siis mitään kunnon polkua vaan aluksi kauheaa puskaa ja sitten sellaista kivaa kivirouhetta tai jotain. Että ei sinne ihan helpolla päässyt. Mutta kyllä se oli sen arvoista kun oltiin ylhäällä. Aivan mielettömät maisemat ja kyllä se putous ihan näkemisen arvoinen oli. En tosin uudelleen lähtis kiipeämään, mutta olen oikein tyytyväinen että mentiin. Alas oli paljon helpompi tulla, mutta kyllä silti auto näytti aivan ihanalta kun se lopulta rupesi näkymään. Ei oo kovin kevyt tollainen noin 11 km iltalenkki kun se on ensin ylämäkeä (varsin jyrkkää) ja sitten sama alas. Voitte netistä hakea kuvahaulla sanalla Glymur niin näette missä oon ollut. Mä kun en ollut kovin fiksu ja unohdin kameran kotiin. Heidi kyllä lupas laittaa mulle kuvia, joten kun saan niin laitan ehkä jonkun tännekin.
Kotimatkalla autettiin parin puolalaisen tytön auto ylös ojasta mihin fiksuina olivat sen pakittaneet. Tai siis yritettiin ja sitten nähtiin että sellaiselta sivutieltä tuli traktori jonka Sara sitten pysäytti ja joka ystävällisesti vetäisi auton sitten ojasta. Takaisin kämpillä oltiin sitten aika tarkkaan kahdeltatoista. Kyllä meinaan pisti väsyttämään aika suunnattomasti. Mutta aivan mahtavaa. En vaihtaisi kyllä mitään koko sunnuntaista. Ja parempia unia en oo varmaan kertaakaan täällä nukkunut. =D
No niin maanantaikin mulla sitten oli vapaa ja tää ei oo ollenkaan ollut yhtä tapahtumarikasta kuin sunnuntai. En oikeastaan oo tehnyt paljoakaan. Luin ja kävin Hafnarfjördurissa ostamassa kokista ja sipsejä. Kävelin sentään lähes koko matkan kotiin sieltä. Ei kestä kuin noin 40 min. Sitten kun olin jo melkein täällä Siggi tuli autolla vastaan ja menin sitten seuraksi tankkaamaan ja se osti meille jätskiä. Oikein kivaa. Mutta niin kovin rauhaisa päivä on ollut. Ehkä ihan hyvä kun eilen oli niin paljon toimintaa. Mutta niin ei sitten varmaan muuta tällä erää.
Sitten kuvista. Ekassa on siis Glaesir. Toisessa minä ja Frida rannalla ja kolmannessa Mygga ja Frida nauttimassa vihreästä ruohosta!