Aika lentää

Niin todella. Jotenkin tuntuu että vastahan sitä tuli tänne mutta huomenna on sitten jo 1.8 ja se tarkoittaa että oon täällä enää 28 päivää, koska 29.8 olen jo tulossa kotiin.. Ihanaa varmasti herätä joskus neljältä ja lähteä lentokentälle. Vaikka varmasti onkin ihanaa tulla kotiin, niin kyllä tää on aivan mahtavaa ja jotenkin surettaa että enää on alle kuukausi jäljellä. Tulee varmasti olemaan vähän vaikeaa taas sopeutua arkeen siellä Suomessa. Varsinkin se että ei saa ratsastaa joka päivä (tai ainakin lähes joka päivä.) Ja niin kyllä mun noita ruotsalaisia varsinkin Eliniä tulee kova ikävä. Tosin onneksi ne asuu vaan Skånessa, joten ei sinne niin kalliiksi tule sitten matkustaa.
Elin on nyt sitten ostanut oman hevosen. Sen nimi on Hella, mutta se äännetään Hetla. Se on oikein suloinen ja hieno. Laitan kuvia heti kun saan laitettua ne koneelle. Oikein kivaa, että joku voi vaan ostaa hepan ja mennä sen kanssa kotiin... Ehkä mullakin on joskus mahdollisuus tehdä niin. Ei vaan juuri nyt. Mutta ei se mitään mä voin sitten mennä Skåneen ratsastamaan sillä. Ja jotenkin se on niin huvittavaa se maksaa siitä noin 3000 euroa ja sitten kuljetus on vähän alle tonnin joten se maksaa alle neljä tonnia siitä että se saa tosi hienon hevosen. Suomessa et saa noin hyvää issikkaa alle 8000. Että periaatteessa kannattaisi ostaa hevonen ja myydä se Suomessa. Mutta en kuitenkaan voisi myydä sitä..
Täällä on kovasti ollut sellaisia mitään sanomattomia turisteja. Sellaista typerää massaa. On jotenkin hauskempaa jos on idiootteja turisteja. Silloin on enemmän keskusteltavaa iltaisin. Niin oli meillä toki sellainen suloinen pikkupoika tuossa family tourilla. Se oli hollanista ja se oli laulanut koko matkan että hophop lilli tai houuu lilli. No Elinin hevonen oli aika hyvin vastannut tähän hop hop lauluun joten sillä oli kädet ihan kipeänä puolen tunnin jälkeen kun se oli vaan pidellyt omaa hevostaan joka olisi mennyt paljon kovempaa, huusihan joku hop hop koko ajan. Mutta se oli niin suloinen ja niin kovin onnellinen kun ne tuli takaisin.
Niin ja keskiviikkona me käytiin Elinin kanssa Reykjavikissa. Lähinnä kyllä vaan syömässä ja kahvilla. Ei oikein tullut mitään kivaa ostettavaa vastaan. Mutta oli oikein hauskaa vaan hengailla ja olla poissa täältä. Vaikka toisaalta nyt kun niin vähän enää jäljellä niin ei kauheasti edes halua olla poissa täältä. Mutta niin seuraavana vapaana ajattelin kyllä mennä Geysirille ja Gullfossille. Ettei sitten vaan jää käymättä kokonaan!
Kuva: Caroline ja Vindur

Voi Fakur Fakur

Niinpä niin. Mitäs siis. Eilen (lauantai) oli aivan hullu päivä. Olin oikeastaan ihan onnellinen että oli keittiössä enkä tallissa. Aamu olis muuten varmaan ollut ihan normaali, mutta onneksi joku meidän ihanista hepoista oli sitten rikkonut aidan ja kaikki täällä olleet hevoset oli sitten ulkona. Ja jostain kumman syystä Maria päätti herättää meidät kaikki ottamaan kiinni noin 20 hevosta. Aivan turhaa. Kun menin ulos kaikki hevoset oli jo matkalla aitaukseen takaisin, joten kiva että herätit. No ei se mua niin haitannut koskapa olisin kuitenkin mennyt yhdeksään töihin, joten olisin pian herännyt kuitenkin. Mutta kiva niille joilla on vapaa päivä. Mutta niin sitten hevoset vaan aitaukseen ja keittiöön töihin.
Sielläkin oli ihan hirveä kiire, mutta vähän sääli niitä jotka oli tallissa. Aamulla oli joku 45 turistia. Niistä 12 söi lounasta ja oli koko päivän ja sitten ainakin 8 muuta osti lounaan, koska ne oli menossa Blue lagoonille ja ne joutuu aina odottamaan. Onneksi tein paljon ruokaa, koska piti tehdä myös illan lihakeitto kokoukseen kasviskeittoa. Ei muuten parsakaali pysy kauhean hyvänä keitossa, jos sen lämmittää uudelleen. Mutta niin eilen oli 21 ihmistä day tourille. Sääli Farinaa joka meni sinne. Niin ja meni toimisto Silja Farinan mukaan ettei sen tarvinnut mennä yksin. Mutta hyvä niin, koska kun ne oli vikalla tauolla Hrói menetti kenkänsä ja alkoi ontua... Silja sitten käveli kotiin raukkaparan kanssa ja Farina toi kaikki turistit kotiin. Terveinä ja ainakin jotenkin tyytyväisinä.
Niin sitten meillähän ei ollut tarpeeksi hekilökuntaa iltapäiväksi ja sitten Einar oli vaan että joo kyllähän te voitte lähettää Riika ratsastamaan. Niin joo että ensin teet lounaan 20+ illaksi kasviskeittoa. Sitten syöt ite tiskaat lounastiskit, siivoat pöydät, ja sitten kahdelta pitäisi mennä ratsastamaan ja olla siellä neljään, mutta onneksi viimeistään kolmelta pitäisi laittaa lihakeitto lämpiämään... Koska on helppoa olla kahdessa paikassa samaan aikaan... Niin juu ja sitten jossain vaiheessa olisi pitänyt kattaa pöydät 46 ihmiselle ja siivota kaikki pöydät ennen sitä ja lakaista ja kaikkea. Ja kaikenhan olisi ehtinyt tehdä ennen viittä kun ihmiset tulee? Niin ja siinä välissä vielä siis neljän ja viiden myydä kaikenlaista ihmisille jotka tulee lava tourilta. Niin ei mitään ongelmaa.. Olen superihminen. No onneksi saimme sellaisen hollantilaisen tytön tänne eilen iltapäivällä, joka on täällä vain about viikon. Se sitten meni ratsastamaan että sain kaiken aikaiseksi soppa kokousta varten. Mutta hullu päivä. Olin vaan vaatimattomat 11 tuntia töissä. Niin plus se että menin ottaan hevosia kiinni kahdeksalta... Niin että mikäs siinä oikeastaan olin siis 12 tuntia töissä. Kiva kiva päivä. Mutta edelleen onneksi en ollut tallissa.
No tänään olin sitten tallissa. Mutta onneksi tänään oli paljon hiljaisempaa. Aamulla oli vain 28 ihmistä lava tourille. Se on ihan kiva määrä. Meillä oli myös neljä opasta ja kaksi meni kumpaankin ryhmään. Oli ihan hauskaa oikeastaan. Koska suurin osa ihmisistä meni nopeaan ryhmään, meillä oli Ann-Sophien kanssa oikein helppoa pitää hidas ryhmä kasassa ja liikkeesä. Että ihan sellainen rento aamu. No iltapäivällä jouduin meneen day tourille, koska Farina ei halunnut ja Ann-Sophie ei tunne vielä reittiä. No niin se oli oikeastaan aika kivaa. Kaikki ihmiset oli oikein mukavia ja näin jopa jonkin sortin ihmeen. Meillä on sellainen hevonen kuin Logi. Ja tänään näin sen tölttäävän ilman raippaa. En tiennyt että se on mahdollista. Mutta nyt tiedän. Olin todella vakuuttunut siitä miehestä. No tauolla annoin sille raipan että sen on vähän helpompi työskennellä ja se oli oikein onnellinen. Kaikki oikeastaan olivat oikein onnellisen tuntuisia ja oikein tyytyväisiä hevosiinsa.
Kaikki meni oikein hyvin ja olin jo oikein hyvällä tuulella... kunnes... Niin oltiin onneksi lähes jo kotona, kun sitten Fakur kaatui. Ja pahasti kaatuikin. Kuperkeikka kuvaa ehkä parhaiten tyyliä millä se kaatui. Ja tietysti osittain sitten ratsastajan päälle. Olin ihan varma että nyt se kuoli tai ainakin mursi selkärangan tai jotain. Siis ratsastaja ei hevonen. Onneksi se kuitenkin oli suht kunnossa. Yllättävän rauhallisesti sitä silti pystyi toimimaan vaikka olinkin aika paniikissa kun se vaan makasi siinä maassa ihan hiljaa. Onneksi se oli tajuissaan ja heti vastasi mulle ja hetken päästä istui ja jopa sitten ratsasti kotiin. Mutta toivon vaan että on edelleen kunnossa huomenna. Ainakin varmaan on kylki kipeänä. En oo pitkään aikaan nähnyt hevosen kaatuvan oikein kunnolla. Se oli aika kammottavaa, mutta ainakin toistaiseksi näyttää siltä että sekä hevonen että ihminen ovat ihan kunnossa. Ja kaikilla oli kivaa kun huomasivat että ratsastaja on kunnossa. Toivon vaan ettei niin tapahdu enää koskaan ikinä. Niin ei muuta sitten tänään ilta menee shokista toipuessa.
Kuva1: Auringolasku Alfthanesissa
Kuva2: Toimisto Silja

Aaaaaargh...

Tässä on taas sitten parina päivänä ollut kyllä sellaista idioottimaista väkeä että voi jeesus. Paljon hankalia ihmisiä. Mistähän sitä aloittaisi. Niin meillä oli täällä sellainen nainen joka oli menossa Vikig express tourille eli siis day tourille. Kolmen tunnin vaellus siis. Ne menee samalle kun Viking tour joka siis on sellainen että ne ensin ratsastaa ensin aamulla kaksi tuntia ja sitten iltapäivällä kolme.. No se rupesi sitten meuhkaamaan tuossa aulassa että hän ei minkään aloittelijoiden kanssa lähde kolmen tunnin vaellukselle ja plaa plaa. Farina parka kun sitten yritti siinä selittää että ihan osaavia ovat nuo muutkin ne vaan ovat jo ratsastaneet kaksi tuntia. Aamusta asti olleilla turisteilla oli oikeinkin hauskaa kun nauroivat tälle kaakattajalle ja olivat että joo oon vasta ratsastanut 25 joista 15 omalla hepalla mutta joo aivan aloittelija olen. No lopulta suostui neiti nirppanokka sitten lähtemään muiden mukana vaellukselle. Toki sitten ne oli lähdöstä noin puoli tuntia myöhässä tästä metakasta johtuen.
Sitten meillä oli täällä kolme sellaista saksalaista tyttöä. Ehkä noin 25 vuotiaita. Ne oli viking tourilla ja sitten niiden iltapäivän ratsastuksen jälkeen ne tuli valittamaan koska se ei ollut kuulemma ollut tarpeen nopea. Ja sitten joku oli vielä kehdannut pudotakin hevosen selästä ja sitä oli sitten jouduttu odottamaan. Siis mitä? Ei kun jätetään sinne jos joku putoaa. Kävelköön kotiin ettei vaan toiset joudu odottamaan. Sitten kotona täällä ne oli valittaneet sille putoajalle että miksi tulit kun tää on vaan osaaville ratsastajille. Eli siis jos oot osaava et ikinä tipu hevosen selästä. Hei vaan Kyra Kyrklund olet ihan huono koska tiput aina silloin tällöin. Olet vaan ollut 5 olympialaisissa, huono olet. Sitten ne vaati että ne pääsee vielä tunniksi menemään, jotta saavat mennä lujaa. Jostain syystä ne myös suostuivat tähän toimistossa, joten Jana lähti sitten niiden kanssa tunniksi vielä. Hevos parat.
Eilen mulla oli sitten mun nopella Lava tourilla sellainen tanskalainen nainen. Aluksi kaikki meni ihan hyvin vaikka mulla olikin 14 ihmistä ja vain minä oppaana. Sitten tauolla se nainen kysyi että mennäänkö me yhtään lujempaa kotiin? Sanoin että ei ei mennä. Miten olisin muuta voinut mulla oli kotiin päin 15 ihmistä joista ainakin 7 oli tyyliin tokaa kertaa heposen selässä. Ei kun joo kiitolaukkaa mennään kotiin. No heti ekassa ylämäessä se sitten otti ohjat omiin käsiin ja laukkasi kaikkien muiden ohi... viimeiseltä paikalta mun taakse. Mango (yksi meidän hepoista) Oli saada paskahalvauksen kun toinen tuli miljoonaa ohi takaa ja selässä melkein aloittelija... Siinä sitten pidin pientä luentoa että ei ole sallittua tehdä noin ja plaa plaa.. Sitten kun oltiin melkein kotona se teki sen uudestaan. Olisin voinut ampua sille kuulan kalloon. Tällä kertaa sen jostain löytämä oksa (jota se siis käytti raippana mun tietämättä) osui Massia takalistoon ja sieltä sitten tuli Massi aika kohisten mun ohitse. Kiva siinä sitten yrittää huudella ei niin paljon ratsastaneelle että yritäpä pysäyttää hevosesi... Olin niin vihainen. Olin kuitenkin kerran jo kieltänyt tällaiset omat nopeennetut jutut. Ja sitten vielä tallilla se meni ja osittain pyysi anteeksi mieheltä, joka ratsasti Mangolla. Mutta sitten se onneksi pilasi kaiken ja sanoi että mutta tää oli nopea ryhmä ja halusin mennä kovaa.. Siis voi herran jumala. Jos haluaa mennä todella kovaa ei pidä tulla vaellukselle, joka on tarkoitettu vain vähän ratsastaneille ja aloittelijoille. Sitten pitää maksaa vähän lisää ja mennä kolmen tunnin vaellukselle. Ihan tosissaan mistä näitä ihmisiä tulee?
Mutta niin jos näitä ei oteta lukuun niin on ollut kyllä varsin hauskaa. Ilmat on olleet tosi suotuisat ja mun lempparinkin sai tässä uudet kengät, joten se on taas käyttökelpoinen. Mikä tietysti tekee kaikesta paljon hauskempaa. Mulla on myös sellainen projekti tässä menossayhden hevosen kanssa. Seifur on sen nimi ja mun on tarkoitus saada se vähän enemmän tölttääväksi kuin ravaavaksi. Se on hauskaa ja on jotenkin kivaa kun saa tuloksia aikaan. Ainakin mun kanssa se jo pikku hiljaa lähinnä tölttää ravin sijaan. Tosin aika hidas se töltti vielä on mutta eiköhän se tästä parane. Ja me on juteltu tuon ratsastuskoulun opettajan kanssa, josko se vois pitää meille tunnin joku päivä ja se lupasi että toki voi. Nyt vaan pitää löytää sopiva päivä. Mutta ihan hienoa olisi kyllä mennä oikein tunnille.
Meidän uusi tyttö Ann-Sophie on edelleen varsin hiljainen, mutta vaikuttaa kyllä ihan mukavalta tytöltä. On vaan vissiin vähän ujo. Ja sitte se ei oikein luota englannin kieleensä. Mutta eiköhän se siitä sosiaalistu kun annetaan ajan kulua. Ainakin se on oikein hyvä ratsastaja ja tulee hyvin toimeen turistien kanssa. Mutta Farina.. voi voi.. Se on niin hauska! Ehdottamasti paras näistä meidän saksalaisista. Sen kanssa on paljon juteltavaa ja se on niin ihanan avoin ja sellainen iloisen pulpahteleva. Jana..niin se jotenkin on kadonnut johonkin omaan haave maailman yhä useammin viime aikoina. Tosin kyllä se sanoikin että se rupeaa olemaan vähän kypsä tähän hommaan ja että se ei oikein jaksa enää turisteja. No kaippa sitä ihan ymmärtää onhan se ollut täällä jo maaliskuusta asti.
Eilen illalla me mentiin katsomaan Hangover. Jestas! Se oli aivan sairaan hyvä! En muista koska olisin viimeksi elokuvissa nauranut niin paljon. Meillä tarkoitan siis itseäni, Eliniä, Carolinea, Mariaa ja Farinaa. Meillä oli niin hauskaa. Niin täytyy katsoa tuo leffa uudelleen heti kun se vaan ilmestyy DVDlle. Aivan tajuton. Voi vaan miettiä miten joku onkin keksinyt sellaisen leffan tehdä. Suosittelen kyllä kovasti kaikille. Mutta niin ei muuta tänään.
Kuva1: Uimaan menossa tuohon lähijärveen
Kuva2: Elinin kanssa Alfthanesissa rannalla. (Siellä asuu siis Einar meidän pomo, oltiin niillä syömässä lammsta)
Kuva3: Islantilainen lämmitetty meren ranta.

Miten helppoa olikaan kesäkuussa

Niin kyllä meinaan huomaa sitten että eletään heinäkuuta ja parasta keski-Euroopan loma aikaa. On meinaan sellaista hullun myllyä täällä että ei mitään rajaa. Joka päivä on ihan sikana ihmisiä ja töitä on stressiksi asti. Mutta aika hyvin nää päivät jokatapauksessa menee. Stressiä on kovasti mutta asiakkaat on tyytyväisiä niin mikäs siinä sitten. Toki vähän käy hevosia sääliksi kun ne joutuu tekeen aika rankkoja päiviä, mutta on niillä sitten suurimmalla osalla lähes seitsemän kuukautta vuodesta lomaa. Ja varsinkin nyt on jotkut hepat työskennelleet tosi kovasti, kun joltain 12 puuttuu kenkä tai useampikin. Kun ei oo kengittäjä ehtinyt tulemaan.. Huomenna sitten. Ja niin kyllä Silja tänään (tiistai) kengitti muutaman.
Eilen vaan pisti aika silleen ressiksi, kun iltapäivällä meille piti olla tulossa 38 ihmistä ja sitten neljä opasta. Tarkoittaa siis 42 hevosta. Niin ja 17 hevosta oli koko päivän vaelluksella. No meillähän oli sitten suitset vaan 39. Ja meillä oli vain 38 hevosta joilla on kaikki kengät tallella tai jotka ei onnu. Kiva siinä sitten miettiä että mitäs mitäs... No onneksi neljä ihmistä ei sitten ikinä saapunut, joten meillä oli tarpeeksi hevosia ja suitsia. Mutta hetken oltiin jo Elinin kanssa valmistauduttu kävelemään tunnin vaellus. Onneksi ei tarvinnut kävellä. Mutta aika sellainen kireä ilmapiiri oli sitten ennen vaellusta. Mutta onneksi sain tänään siten vähän shoppailu terapiaa.
Tosiaan mulla oli tänään vapaapäivä. Ja kyllä tosiaan sitä tarvitsin. Tosin aamulla yhdeksältä Silja tuli tallista että jos kuitenkin voisin tulla töihin... No onneksi Caroline sitten meni että mun ei tarvinnut. Tosin en tiedä olisinko mennyt vaikka Caroline olis sanonut ei. Niin siis syy miksi ne olisi tarvinnut ekstran oli se että Maria tippui hevosen selästä kun ne haki laumaa laitumelta... Mutta ihan oma moka kyllä oli... Se valitsi hevoseksi Jökullin... Ja sitten se halusi välttämättä olla takana. Kuka tahansa meistä täällä olisi voinut kertoa että huono idea ja kyllä sen olisi se itsekin pitänyt tietää. No niin Jökull sitten sekosi ja otti ja lähti ja Maria sitten tippui... Oma moka olisi valinnut jonkun muun tai edes suostunut olemaan ensimmäinen. Mutta kuitenkin Maria on ihan kunnossa parin päivän päästä ei murtumia eikä mitään.
Mutta niin menin sitten shoppailemaan ja ai että se oli hauskaa!!! Tosin olis ollut hauskempaa jos olis ollut seuraa mutta kaikkea ei voi saada. Menin Kringlanille ja se oli oikein hyvä päätös. Siinä sitten kiertelin ja löysin aivan ihanata korolliset kengät... Eikä olleet edes pahan hintaiset vaan 8500 islannin kruunua. Ja sitten löysin aivan ihanan liilan topin... huoh se on niiiiiiin hieno! Ja sitten löysin vielä toiset kengät! Mainio päivä!! Niin sitten menin Mäkkäriin herkuttelemaan ja soitin Mikolle. Siinä sitten kaksi islantilaista kuuli kun puhuin ja kun lopetin ne tuli jutteleen, koska niistä oli sääli että ulkomaalainen oli yksi. Kiva oli saada seuraa.
Kävin sitten vielä Hagkaupissa ja sitten olin menossa kotiin. Siinä sitten mietin Kringlanin ulkopuolella että otanko taksin vai bussin. No siellähän ne sitten ne islantilaiset joille olin jutellut oli just ottamassa taksia ja menossa samaan suuntaan. Itse asiassa ihan tähän lähelle Brekkuasiin. Ne siitä sitten huuteli että tuu samalla taksilla kun ne on kuitenkin tänne tulossa. Joten sain sitten lähes ilmaisen taksimatkan kotiin. Mikäs siinä maksoin vain matkan Brekkuasista tänne ja se oli joku 240 kruunua. Ei paha ollenkaan. Ja oli sitten vielä ihan hauskaa seuraakin. En voi uskoa että kävi niin hyvä säkä. Edelleen oon ihan sika hyvällä tuulella toivottavasti jatkuu huomiseen. Kärpäset tosin joku voisi tappaa meidän kämpästä. Hellurei taas tällä erää.
Kuva1: Vindur Kaldarselissa
Kuva2: Carolinen päivä vaelluksella lupiinien keskellä.

kauhu kokemus

Niin sunnuntai aamu ei sitten alkanut ihan parhaissa merkeissä. Oltiin juuri ulkona hakemassa hevosia aamun lava tourille kun siihen ajoi nainen autolla ja pyysi meitä auttamaan, koska hänen vuoden vanha varsansa oli jumissa. No toki me lähdettiin heti minä, Farina ja Caroline mukaan auttamaan. Samalla soitettiin Marialle että tulee myös. En oo ikinä nähnyt mitään yhtä kamalaa... Siellä oli tosiaan vuotias, joka oli yrittänyt mennä boksiin sisään siitä mistä ne voi syödessä laittaa pään käytävälle. Siinä se sitten oli niin että takajalat oli käytävällä ja muu hevonen sisällä boksissa ja täysin jumissa lantiosta. Sen lisäksi se oli luonnollisesti aivan paniikissa. Farina sano heti että meidän pitäis leikata tuo toinen rauta että se mahtuis läpi, mutta se nainen halusi työntää sen ulos. No sitten Maria tuli ja sanoi meille että menkää pois ja jatkakaa töitä ja kertokaa Sunnalle mitä on sattunut.
Jotenkin oli todella helpottavaa lähteä, mutta samalla ihan kauheaa, koska se hevonen oli siellä edelleen jumissa... No me mentiin tallille ja menin kertoon Sunnalle ja se lähti sitten Elinin kanssa auttamaan. Siinä välissä sinne oli tullut myös kolme miestä ja joku nainen ja sitten ne otti autosta kai vetoöysiä, jolla ne saattoi kannatella sen painoa ja auttaa sen ulos. Maria sano että niitä oli kolme miestä ja se työntämässä ja sitten Sunna Elin ja kaksi muuta naista vetämässä. No ne sai sen sitten ulos. Ja se seisoi ja käveli, joten sen pitäisi siis olla kunnossa. Toki se ei varmasti ikinä saa varsoja ja ei voi tietää jos sillä on jotain sisäisiä ongelmia. Mutta se oli aivan kamalaa ja sitten yksi niistä miehistä oli siellä sanonut että jos annatte tän tapahtua enää ikinä niin hän ei enää tule auttamaan. Tarkoittaen siis että on ollut siellä kaksi kertaa aiemmin aikaisempina vuosina kun sama on tapahunut. Se tapahtuu koska ne ei sulje tallin ovea vaan ne hevoset voi vapaasti kulkea sisään ja ulos ilman valvontaa..... No täytyy vaan toivoa että sitä ei enää ikinä tapahdu uudelleen ja pitää vaan yrittää muistaa että se hevonen on kunnossa ja liikkuu.. Mutta en varmaan ikinä saa sitä kuvaa pois mun päästä. Sitä missä näin vaan takajalat ilmassa... No tulipahan itkettyä oikein porukalla.
Töissä oli aika vaikeaa olla koko sunnuntai, koska eihän asiakkaille voi näyttää että on ollut kauhea aamu. Mutta sen verran meni sunnuntai ohi että en oikeastaan edes tiedä millaisia ihmisiä meillä täällä silloin oli. Kaikki oli vähä sumua. Illalla me mentiin sitten kaupunkiin että päästiin vähän tuulettumaan. Tosin ei siellä juuri mikään ollut auki joten juotiin vaan muutama ja syötiin vähän paremmin. Sitten tultiinkin jo taksilla kotiin ja nukkumaan.
Maanantai oli jo paljon parempi. Pystyi jo ajattelemaan että se varsa on ihan kunnossa ja elämään taas lähes normaalia elämää. Toki meillä myös oli varsin hektinen päivä, joten ei paljon ollut aikaa edes mitään ajatella kun piti pitää niin kovaa kiirettä koko ajan. Aamu nyt sujui edes jotenkuten mutta iltapäivä oli kyllä aika moinen kaaos. Ensin mun piti auttaa Janaa day tour hevosten kanssa, koska se oli ollut aamun keittiössä. Sitten piti olla family tour, mutta ei ollutkaan, vaan kävelytin vaan paria lasta tuossa aitauksessa. Sitten lava tour. En niin aina tajua Siljaa.. Kello oli jotain 13.45 ja se ei ollut yhtään hevosta vielä ottanut kiinni. Ja mä oli valmistellut kuitenkin day tourin, lapset ja sitten 14.30 alkavan yksityis retken, joka mun oli tarkoitus vetää. Sitten menin kysyyn että mites Lava? Joo en tiedä vielä onko 28 vai 31. Niin eli et oo sitten yhtään hakenut kun et tiedä? Siis ei oo todellista. Sitten Caroline tuli ulos ja me siinä sitten pää kolmantena jalkana haetaan 30 hevosta ja yritetään mielettömällä kiirellä pistää satulaa selkään ja Farina juoksi hakeen lisää satuloita ja auttoi meitä. Silja oli sitten jossain. Meinasi pikkasen pärähtää. Se on välillä niin pata laiska vaikka onkin oikein kiva ihminen. Mutta joo katoa toki maan rakoon meitä on kolme täällä satuloimassa vartissa 30 hevosta... Hyvin sujuu. Voi olla että joku päivä vähän kilahtaa. Mutta niin ei muuta tällä kertaa. Jaa niin paitsi että tiistaina mulla oli vapaata ja jouduin ostaan uudet ratsastuskengät koska ne jotka toin mukana päätti mennä palasiksi... Ei kuvia tänään liian synkkä mielentila.

hmm...

Meillä oli todella hauska torstai. Aamulla mentiin sekä minä että Elin ratsastamaan, vaikka meillä olikin vapaa päivä. Täällä oli sellainen yksityisvaellus tai siis vain sen yrityksen väelle kaksi tuntia. Ne oli sitten kaikki saksasta ja meitä oli kolme niiden kanssa. Minä, Elin ja sellainen islantilainen 15-vuotias Eik... Ei toki kannata meidän saksalaisia lähettää saksalaisten kanssa vaan pistetään kaikki muut. Mutta niin ei siinä mitään sekä minä että Elin puhutaan vähän saksaa ja ainakin ymmärretään lähes kaikki. Tai no jotain. Mutta niin niitä oli 25 ja niillä oli islantilainen opas joka käänsi kaiken saksaksi tai siis kaikki ohjeet. Retki meni todella hyvin ainakin siihen nähden että ne oli kaikki aloittelijoita. Paitsi opas ja kaksi muuta. Mutta se oli niin koomista. Ne oli niin huvittavan järjestäytyneitä. Tosi saksalaisia siis. Mutta niin esim kun me tultiin takaisin ja me sanottiin että viekää satulat sisälle sillä on sellainen teline mihin ne voi jättää tai jos siihen ei mahdu niin lattialle. Siinä telineessä on yleensä tilaa 20 satulalle ja se tekee tiukkaa, mutta ne sai siihen tungettua kaikki 25 koska niiden mielestä satulaa ei voinut jättää lattialle... Hyvä tietysti niin, mutta ei ketkään muut turistit tee niin.
Iltapäivällä me sitten mentiin käymään kaupassa ja se sai mut tunteen oloni todella mökki höperöksi kun mentiin sentään Bonukseen, eli vähän niinkuin s-market ja se oli kuin juhlaa. Pääsi pois täältä ja sai jopa ostaa ihan shampoota ja hoitoainetta. Siis kiva tietysti että tulee vähästä onnelliseksi. Sitten käytiin nopeasti Ikeassa ja sitten Sunna ajoi meidät vielä Taco bellin läpi että saatiin tortilloja. Yhtä juhlaa siis. =D. Sitten tultiin takaisin ja leivottiin vähän kakkua myyntiin. Se oli vallan hauskaa. Vallan hauska päivä siis. Niin että voi vaan miettiä miten hauskaa mulla on kun tuun suomeen ja meen ihan vaikka prismaan.
Perjntai mulla oli sitten taas vapaata ja sehän takoitti sitten kaunista ilmaa ja lämpöä. Sain taas vaan istuskella ulkona ja nauttia upeasta ilmasta. Lueskelin taas kirjaa ja nukahtelin aurinkoon. Aivan ihanaa. Toki sitten illalla tein lihapullia niin kuin kotonakin. Ettei muiden sitten tarvii rankan päivän jälkeen kokata vaan niillä on jotain syömistä. Tosin olin sitten niin laiska etten jaksanut perunoita keittää vaan tein spagettia ja syötiin sitä sitten pullien kanssa. Ja jotenkin huvittavaa että olin vapaa päivän jälkeen paljon väsyneempi kuin yleensä työpäivän jälkeen. Mutta silti katsottiin vielä leffa. Ihan niinkin hyvä kuin The hills have eyes. Aivan tajuttoman huono. En katso ikinä uudelleen. Ällöttävä!
Tänään (lauantai 11.7) olin sitten taas keittiön hellässä huomassa. Onneksi mulla on koko tässä kuussa vain viisi keittiö vuoroa ja niistä nyt sitten kaksi jo takana, joten kaippa sen sitten kestää. Mutta hirveän tylsää se on silti. Siivoa siivoa siivoa, kokkaa kokkaa, siivoa, kokkaa lisää.... Illalla oli siis taas soppa kokoontuminen vaan säälittävälle 35 ihmiselle niin että tekemistä kyllä riitti. Mutta pääsin sentään tunniksi ratsastamaankin, kun sellainen saksalainen nainen halusi mennä yksityisesti tunniksi. Se oli oikein hauskaa. Annoin sille Fru Margretin, koska se sanoi että siltä on jossain vaiheessa leikattu lonkka ja polvi ja että se on vähän huolissaan miten ne kestää, ja kuten äiti voi varmasti vahvistaa Fru Margret on todella mukava ja kiltti ja pehmeä liikkeinen. Siinä me sitten mentiin tunti ja juteltiin paljon ja alkuun se oli vähän hermostunut miten sen lonkka kestää, mutta hyvin kesti töltin, joten mentiin vähän nopampaakin. Se oli todella mukava nainen. Se ei ollu ratsastanut 10 vuoteen ja nyt sen mies oli sanonut että nyt menet kun kerran ollaan Islannissa ja kun päästiin takaisin se oli ihan että jos ja varmaan kun se joskus ostaa vielä hevosen se on juuri niin kuin Fru Margret, pieni, pyöreä ja pehmeä liikkeinen. Jotenkin niin hassua kun se aluksi oli niin hermostunut ja lopussa jo melkein viemässä hevosen kotiin. Sen mies tuli ihan kädestä pitäen mua kiittämään kun vaimolla oli ollut niin kivaa ja nyt se ehkä lopettaa puhumasta että pitäisi mennä ratsastamaan ja todella menee. Se sai niin hyvälle tuulelle.
Tosin ei se hyvä tuuli niin kovin kauaa kestänyt koska sitten olikin jo kiire lämmittää soppaa ja leipää ja kattaa ja laittaa... Niin ja sitten ne söi ikuisuuden. Kun ne lopulta lopetti kello oli jo melkein seitsemän ja sitten piti tiskata. Tulee aika paljon tiskiä kun 35 ihmistä syö keittoa ja leipää ja ottaa kahvia ja teetä ja kaikkea. Sunna antoi meille kyydin 1011, sitten kun lopulta olin valmis keittiön kanssa. Käytiin myös hampurilaisella, koska mulla oli silleen ihan hivenen nälkä kello kahdeksa, kun edellisen kerran on syönyt 12.30. Mutta vaikka sieltä vähän matkaa kotiin onkin, niin ei se kauheasti haittaa kun ilma on hyvä ja on hyvää seuraa. Farina, tuo uudehko tyttö saksasta on todella kiva. Tullaan todella hyvin juttuun. Jotenkin vähän sääliksi käy välillä Janaa kun se on kuitenin aika paljon meitä vanhempi ja se ei tuu ihan niin hyvin meidän kanssa juttuun kun me tullaan kaikki keskenään. Saa sitten nähdä millainen se on joka tulee viiden päivän päästä. Mutta niin kaippa tässä riittävästi tälle erää.
Kuva1: Minä ja Tango
Kuva2: Soley

hullua päivää odotellessa

Jep sain sitten jonkin asteisen nuha pöpön ja nenä alkaa pikku hiljaa olla entinen nenä, mutta muuten en oo kipeä niin en oo sitten vapaata pyytänyt. Ja huomenna ja perjantaina mulla pitäis olla joka tapauksessa, joten kaippa tässä nyt yhden päivän kestää. Ja toistaiseksi en ainakaan herää öisin tähän niin ei se sitten kovin paha ole. =). Töitä taas riittää aivan todella paljon ja kyllä huomaa että on kesä ja turisti kausi vaan paranee koko ajan. Päivät on koko ajan tosi kiireisiä ja melko isoja ryhmiä on sekä aamulla että iltapäivällä. Ja ilta vaelluskin on lähes joka päivä. Mutta ei se kyllä ainakaan mua mitenkään haittaa. Isoissa ryhmissä on aina jotain koomista. Kiva kun ihmiset kyselee että kuinka jaksat päivästä toiseen neuvoa samoja asioita uusille ihmisille että eikö oo tylsää, mutta ei todellakaan oo tylsää. Huvittavaa enemmänkin.
Eilen oli iltapäivästä taas sellainen kivasti vähän isompi ryhmä 34 ihmistä. Menin Siljan kanssa hitaaseen ryhmään, kun se näytti mulle sellaisen reitin millä en oo ennen ollut. Että voin sitten sinnekin joskus mennä. Mutta jestas. Mulla oli sellainen hevonen kun Addi... Se sitten osaa olla kyllä itsepäinen jos sille päälle sattuu. Yritin ensin olla se, joka menee edes takaisin, mutta siitä ei tullut mitään, koska Addihan ei mene takaisin... Kääntyy kyllä mutta ei askeltakaan suostunut ottamaan ns. väärään suuntaan. Tosi helppoa siinä sitten yrittää auttaa ihmisiä, jotka on jäämässä vähän jälkeen. Ja mulla sentää oli siinä vaiheessa vielä kaksi raippaa, jos joku olisi tarvinnut, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ihan kun olis kumipalloa lyönyt ja mitään ei tapahdu. No mikäs siinä ekaksi hepaksi sitten vaan ja se toimikin paljon paremmin.
Mentiin tosiaan mulle uusi reitti mutta varmaan vaikka olisin mennyt sinn yksin olisin löytänyt oikean tien. Mutta niin, siellä oli sellainen nainen, vähän vanhempi, jolle annoin Brunstjernin... En niin tiedä mitä tapahtui, mutta yhden todella lyhyen nopeamman pätkän jälkeen katsoin taakse ja sieltä Brunstjerni tuli yksinään ilman sitä naista. Niin ja vähän matkaa sen perässä käveli tää nainen ja yrittää ottaa hevostaan kiinni. Mutta mä en niin tiedä miten se on voinut tipahtaa sen hevosen selästä... Meinaan vaan että se heppa ei kyllä mihinkään säntäile että tulisi jotain liian äkkiä tai muutenkaan liiku mitenkään nopeasti.. Mutta niin se vaan jotenkin oli kellahtanut alas. Lähinnä se kyllä nauroi itselleen ja sillä itse asiassa vaikutti olevan kovinkin hauskaa. Mikäs siinä sitten. Nainen takaisin selkään ja menoksi. Mutta olihan se nyt koomista katsoa taakse kaikki ok ja sitten tyyliin 30 sekuntia ja hevonen tuleekin yksinään..
Ja aamupäivällä sai taas todistaa ihmisten terveen järjen puutetta. Oltiin Carolinen kanssa Lavalla ja tauolla. Me aina sanotaan ihmisille että vaikka tuutte alas niin pitäkää ohjista kiinni ettei hevonen lähde minnekään. Sitten katsoo ympärilleen niin joku viisi hevosta on yksinään ja ihmiset ottamassa kuvia jossain sadan metrin päässä. Ne vaan jotenkin olettaa että kun hevonen syö niin ei se minnekään mene saati takerru ohjiin tai mitään... Kiva siinä sitten huutaa että teidän täytyy pitää kiinni hevosesta. Sitten ne on ihan että, mutta sehän syö... Joo niin nyt mutta entäs minuutin päästä, jos se vaikka säikähtää? Ihan tosissaan harkittiin että lyödään Hròia lautasille että se menis kotiin ja se mies olis sit voinut kävellä. Sanoin sille sentään kolme kertaa että sun pitää pitää ohjista kiinni... Idiootit. Älä toki kuuntele opasta vaan tee ihan mitä huvittaa. Mutta eihän me voitu niin ilkeitä olla vaikka todela teki kyllä mieli. Olisipahan oppinut sitten, kun olisi kävellyt kotiin.. Joopa ei sitten muuta kun aloittamaan tätä päivää ja odottamaan aamun 40 ihmistä ja sitten kolmen tunnin vaelluksen 13 ja iltapäivän 35... Hyvä päivä tiedossa siis.
Kuva1: Nimet kivessä minä ja Maria

aurinkoa ja rusketusta

No niin kaikkea onkin sitten tapahtunut viime kerran jälkeen. Se Usalainen tyttö Lara sai kenkää ja kaikki huokaisi suuresta helpotuksesta. Meistä kun ei kukaan tullut sen kanssa toimeen ja se oli suoraan sanoen huono tässä työssä. Huono ratsastaja ja keittiökään ei oikein ollut siisti sen jäljiltä joten hvä vain että sai kenkää ja meni kotiin. Me saatiin myös kaikkien yllätyksesksi tänne uusi tyttö saksasta Farina. Se sen sijaan osaa ratsastaa ja on oikein hyvän alun saanut. Keittiössä sillä on vielä oppimista, mutta se on ollut siellä vasta kerran, joten uskon että sekin alkaa sujua oikein hyvin. Positiiviset odotukset on sen suhteen. Ja myös vapaa ajalla tullaan hyvin juttuun. Ja sitten 16.7 pitäis tulla vielä yksi uusi tyttö saksasta Ann-Sophie, joten sitten meillä on täällä kolme saksalaista.
Me saatiin myös uusi pomo Silja. Kun Sara jäi lomalle ja sitten kokonaan ei tule enää sen jälkeen takaisin. Tosin Silja on täällä vain elokuun loppuun asti ja sitten nää kai palkkaa jonkun uuden. Silja oli alkuun aika töykeän oloinen, mutta päivä päivältä se avautuu vähän enemmän ja luulen että sen kanssa on ihan ok työskennellä, kuhan opitaan tuntemaan vähän paremmin. Toki toivois että se kyselis vähän enemmän näistä hepoista koska se on selkeästi unohtanut aika paljon. Se antaa aloittelijoille sellaisia hevosia, jotka on melko meneviä eikä ollenkaan helppoja... Mutta ihan hyvin menee. Ja kyllä se varmasti oppii pian, koska Einar (sen pomo) on ollut aika paljon viime aikoina jakamassa hevosia ja auttamassa sitä alkuun. Ja Einar kyllä tuntee nää hevoset todella hyvin, joten kyllä tää varmasti hyvin menee.
Oon myös vihdoin löytänyt hevosen, joka on mun suosikki. Ei silleen että olisi kauaa kestänyt, mutta täällä on sellainen hevonen kuin Eldur ja se on niin ihana. Itse asiassa silloin kun mun perhe oli täällä harkitsin antavani sen Mikolle, mutta en sitten voinutkaan. Mutta nyt viime aikoina se on jotenkin vaan erottunut edukseen ja eilen kun olin aika huonolla tuulella ja sitten sain sen ja nopean Lava ryhmän niin johan mieli parani huimasti. Mutta niin perjantaina täällä oli aivan huiman lämmintä ja kaunista. Ja mulla oli vapaata!! Istuin tuolla ulkona terassilla ja hankin rusketusta ja oikeastaan toimikin ihan kivasti! Oli niin lämmintä. Varmaan sellaista kun suomessa on ollut paljon viime aikoina. Mutta niin ihana päivä oli. Täällä ei oo viellä kertaakaan ollut niin lämmintä. Tosin nyt mulla on sitten vähän flunssan poikasta, mutta en tiedä johtuuko siitä vai mistä.
Eilen olin ihan normaalisti töissä ja oli oikein hauskaa vaikka meillä olikin aika paljon turisteja ja olin vielä aika huonolla tuulellakin. Mutta niin aamulla meillä oli 45 turistia ja olihan se nyt aika koomista. Yleensä aina kun on iso ryhmä niin se on koomista. Siellä on aina jotain huvittavaa tai jotain. Nytkin siellä oli sellainen nainen, joka sai kubburin. Se oli niin peloissaan, mutta silti aina kun kysyin se oli vaan että joo joo ok on. Sitten mentiin pari metriä lujempaa niin heti rupesi kuuluumaan kovin kova ääninen hou hou... Silti aina kaikki oli ok. Sanoisivat jos pelottaa. hupsut ruotsalaiset. Mutta olihan sitä nyt aika koomista katsella. heh.
Iltapäivällä sain tosiaan Eldurin ja nopean Lava ryhmän ja se oli ihan hauskaa. Tosin siellä oli sellainen mies tanskasta, joka kovasti halusi töltätä ja se ei vaan kyennyt vaikka kuinka neuvoin ja tiedän että se hevonen kyllä kykenee, mutta se mies ei vaan kyennyt. Kiva siinä sitten neuvoa uudelleen ja uudelleen että joo nostat vaan päätä ja nojaat vähän taakse, kun sille oli selkeästi mahdotonta nojata taakse. Mutta niin muuten oli oikein hauskaa ja siellä oli sellainen suomalainen tyttökin Kuopiosta. Joten olihan se ihan hauskaa taas päästä puhumaan suomeakin. Mutta parasta oli kun lähdettiin oli sellainen nainen New Yorkista joka oli ihan kauhuissaan sillä oli Straukur. Kävelytin sitä vähän ja se oli että joo ei hän voi tulla. No se tuli sitten alas ja sitten Maria puhui sille vähän ja haki Venuksen, meidän yhden pienimmistä hepoista ja se nainen lupasi tulla jos saa olla niin että sitä talutetaan koko matka. No en nähnyt tapahtumaa, mutta jotenkin jossain vaiheessa se selkeästi lopetti pelkäämästä, koska Venus oli kompuroinut ja se nainen oli tippunut, mutta silti se oli halunnut mennä takaisin ja ratsastaa koko matkan. Kovin suloista musta. Ja kotona se oli aivan ihastuksissaan ja niin onnellinen. Ihmiset on niin hauskoja.
Mutta jo ei sitten muuta
Kuva1: Hevosia viedään illalla laitumeen paimentamalla.
Kuva2: Helgafellin ympäri mennessä maisemia
Kuva3: Vindur ja Eldur Kaldarselissa
Kuva4: Ja sitten vähän lapsetti kun haettiin jätskiä