Tää oli taas sitten yksi niitä päiviä. Hirveästi ihmisiä tulossa ja ei tarpeeksi terveitä hevosia.. Mutta sillä on vaan elettävä mitä annetaan. Aamulle meillä oli täällä 20 hengen ryhmä lapsia Färsaarilta ja sen lisäksi normaali lava. Mä päätin mennä lasten kanssa tunniksi hengaamaan ja se oli varmasti ihan oikea päätös. Lapset oli oikeastaan ihan suloisia. Toki se että saat noin monta lasta heppojen selkään ja että löydät niille hevosen jonka kanssa ne pärjää niin se on jo oma jobinsa, mutta onneksi nää oli tosi kivoja lapsia. Kuuntelivat hyvin ohjeet ja moni niistä puhui oikein hyvää englantia. Ja tekivät koko matkan niinkuin Malene käski. Malene on siis Tanskasta, joten heillä oli onneksi yhteinen kieli. Oli oikeastaan ihan hauska tunti. Olin jopa hivenen yllättynyt, että oli niinkin kivaa. =)
Pikaisen lounaan jälkeen alkoikin sitten se varsinainen ruljanssi. 50 ranskalaista tulossa ja meillä oli ehkä 47 tervettä hevosta. Niin ja oppaathan, joita siis 7 tarvitsivat tietenkin myös hepoisen. Mutta kuten sanoin sen kanssa on elettävä mitä saa ja siitä sitten mukaan muutama vielä flunssainen hepo. Onneksi ei olut odotettavissa mitään suuria nopeuksia, lähes kaikki kun olivat aloittelijoita. Toki alussa siis kysyttiin ne joilla on kokemusta ja jotka haluaisivat mennä lujempaa. Vähän alle puolet meni sitten tähän ryhmään ja Malene, Hildur ja Henna lähti niiden kanssa menemään ja me sitten laitettiin Maggan, Elinin, Marionin ja Hannan (on sellainen uusi, joka tuli tänään, on ruotsista) loput selkään ja eikun menoksi.
Kaldarsélissa sitten tavattiin "nopea" ryhmä.. Hehee. Ne ei sitten joko ollut ohjetta tajunnut tai muuten olivat idiootteja, mutta olivat siis hekin kävelleet lähes koko matkan. Joten kotiin tultiin sitten kaikki yhtä matkaa kivasti pienessä 50 hevosen jonossa. Aika hienon näköistä oikeastaan. Mutta niin, ne ihmiset. Marion ja Henna puhuu molemmat ranskaa, ja molemmista ne teki koko matkan pilaa. Lähinnä siis siitä miten huonosti ne ääntää.. Ja siis kuunnellahan ei tarvii ketään ja englantia ei ymmärretä ja ranskaa solkataan kaikille ja odotetaan että ne jotian ymmärtää. Hivenen hirveää. En mielelläni toistaisi tätä kokemusta uudelleen. Ranskalaisilla on joku hirmuisen suuri kieliongelma tai ego-ongelma tai mikä nyt sitten ikinä lieneekään. Hämmentävää porukkaa. Mutta niinkuin Malene sanoi kun oltiin takaisin, "onneksi oli edes hyvä sää.". No niinpä, jotain positiivista tähänkin päivään!
Ei vaan oikeesti tällainen on ihan kivaa, koska sitten on paljon puhuttavaa koko illaksi ja oikeastaan koko viikoksi. Ja huomenna lupasin kanssa mennä töihin , koska aamulla on vain sellaiset 40 ihmistä tulossa. hehee.. Huomista odotellessa (oikeesti). Kuvassa Fifill, meidän ihana vihainen vanhus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti