viimeisiä viedään...sniff...

Aikamoista kiirettä on pitänyt kaikenlaisen tekemisen kanssa täällä. Mistähän sitä edes aloittaisi. hmm.. No viime viikon tiistaina vuokrasin meille tänne auton, ihan että päästäis vähän enemmän liikkumaan. Ja illalla mentiinkin sitten heti leffaan. Katsottiin unknown. Oli ihan hyvä, en tosin katsoisi uudelleen, mutta kun ilmaiseksi päästiin, kun Ishestar maksoi, niin mikäs siinä. Keskiviikko menikin sitten keittiössä siivoillessa, mutta onneksi se oli viimeinen kerta täällä keittiöhommissa. Illalla menin vielä ratsasteleen hevosia. Ensin Mayan Nutith ja sitten Elinin Mist ja sitten vielä kunnon laukat Tobiaksella. Yksin menin, mutta kivaa oli. Elin ja Abi kun käy täällä opiskelemassa Islantia, joka maanantai ja keskiviikko.


Illalla me sitten Biancan ja Karinin kanssa haettiin tytöt koulusta ja mentiin Mayan luo syömään. Mayan mies oli tehnyt uuniperunoita ja lammasta. Aivan todella hyvää! Siinä ilta sitten menikin rattoisasti jutellessa. Torstaina mulla oli vapaata Biancan kanssa ja me lähdettiin heti aamusta kohti Snaefellsnessiä. Se on tossa Reykjavikista pohjoiseen tuollainen niemi. Ajomatka meni oikein rattoisasti ja maisemat oli tosi hienoja. Tarkoituksena oli siis vaan nähdä maisemia jne, joten lähinnä vaan ajettiin sen ympäri. Ensin ajettiin Ólafsvikiin. Ja vahingossa mentiin sellaista tietä, mitä vuokra-autolla ei saisi ajaa, mutta me ei tiedetty sitä ennen kuin oltiin jo hyvän matkaa ajettu. Ei oo niin hyviä nää opasteet täällä, että pysyis aina kärryillä. :) Ólafsvikissa pidettiin sitten tauko ja syötiin. Siitä sitten otettiin se oikea reitti takaisin ja pysähdeltiin välillä katsomaan erinäisiä juttuja. Aika mahtavia rantoja oli, kyllä niillä vaan kelpaisi ratsastella.

Samana iltana ajettiin sitten vielä katsomaan Elinin toista heppaa Hellaa, joka on aika viimeisillään tiineenä. Se on laitumessa ihan lähellä Geysiriä. Ilta oli melkoisen kylmä ja laidun yksi iso mutalätäkkö, mutta mitäpä nyt pienistä, hevosiahan on aina kiva mennä katsomaan. Siitä mentiin sitten tapaamaan Åsaa ja Hjaltia, jotka vetää sitä Kjölur vaellusta, jolla itsekin olin 2008. Olin aivan äimänä kun Hjalti muisti vielä kuka olin ja millä hepalla olin mennyt. Ja olin kovin otettu, kun kehui, että olen oikein hyvä ratsastaja! Kotimatkalla sitten stopattiin vielä katsomaan "meidän" heppoja niiden talvilaitumeen. Oli oikein kiva nähdä kaikki tutut hepat siellä. Ja tietenkin varsinkin Seifur. <3


Lauantaina meillä oli oikein kiva päivä töissä ja sitten töiden jälkeen mentiin katsomaan vielä islantilaista näytelmää nimeltä Gaukssaga. Yllättävän hyvin sitä pysyi kärryillä vaikka ei islantia osaakaan. Oli siis tosiaan yksi noista vanhoista saagoista. Näytelmän jälkeen me lähdettiin sitten vielä karaokebaariin Reykjavikiin. Minä, Maya, Elin, Bianca, Jenni ja Rannveig mentiin siis sinne ja hauskaahan se oli. Ja mikäs sen parempaa kun sai ilmaisia juomiakain ihan vaan sen takia, että on niin lyhyt. Kerrankin jotain iloa siitä että ei oo kauheesti ikinä kasvanut. Kotona oltiin sitten aika myöhään, about puoli neljä, mutta onneksi Mayan mies oli ihana ja antoi meille kyydin niin ei tarvinnut soittaa taksia.

Sunnuntai menikin sitten rattoisasti aika väsyneessä tunnelmassa työskennellessä, mutta onneksi meidän turistit oli kaikki tosi kivoja ja kaikilla oli tosi hyvä mieli koko päivän. Kaikki sujui kovin jouhevasti ja sain ratsastaa oikein kivoja heppojakin lähes koko päivän niin mikäs siinä. Illalla mentiin sitten vielä Elinin ja Abin kanssa syömään Hafnarfjörduriin sellaisen mestaan kun Vinhúsid. Oli kyllä oikein hyvä rafla. Sieltä olisi saanut hevostakin, mutta tyydyin sitten kuitenkin ihan perus pihviin, kun oli melkoisesti halvempi. Että kaikkea kivaa täällä! Ekassa kuvassa minä Snaefellsnessin rannalla, tokassa Bianca òlafsvikissa ja viimeisessä minä ja Rispa.

pientä tuulen poikasta

Kyllä Islannin sää vaan on upea. Täällä saa ihan kaikkea ihan yhdessä päivässä, helteestä lumisateeseen ja tuulesta tyveneen. Tosin tänään ja eilen on saatu kyllä tuulta oikein kerrakseen. Eilen (lauantaina) olin keittiössä aamusta ja siivoilin siinä kaikkea ja aikaahan oli vallan mahdottomasti, koska aamun ratsastukset oli peruttu kovan tuulen vuoksi. Oli kyllä ihan aiheellista, koska tuuli oli aivan tajuton. Yöllä heräilin moneen kertaan vaan kuunteleen, että mahtaako tuo katto pysyä paikallaan. Taisi olla jossain about 23m/s tuuli. No iltapäiväksi se sitten rauhoittui ja päästiin ratsastamaan. Ja aika isolla ryhmällä vielä, koskapa aamulla perutuksi joutuneet halusivat tietenkin tulla iltapäivällä. Meillä oli siis 27 turistia ja ihan sellainen vireä tuuli edelleen. No onneksi mukana oli myös taitavia ratsastajia, koska muuten olis voinut olla vähän hankalaa löytää kaikille hevonen ja olla rauhallisin mielin. No reissu meni varsin hyvin. Olin oikeastaan aika yllättynyt kuinka hyvin. Menin hitaan ryhmän kanssa ja siellä ainakin kaikki oli ihan mukavaa ja rauhallista. Hevoset pärjäsivät ja käyttäytyivät oikein kivasti.

Illalla tuuli tyyntyikin sitten lähes kokonaan ja me päätettiin lähteä ratsastaan keskenään. Ilma oli aivan ihana! Sellainen kiva auringonlasku, eikä tuulta juuri ollenkaan ja varmaan jotain 7 astetta lämmintä. Mulla oli Elinin hevonen Mist, joka on oikein ihana ja kiva. Elin, Abi ja Bianca oli mukana, mutta Karin ei halunnut enää niin myöhään (kello oli kahdeksan..) lähteä ratsastaan, joten hän jäi sitten kotiin lukemaan. No ehkä hyvä niin, täytyy kuitenkin myöntää, että meillä oli mukavampaa ilman häntä. Kyllä silleen vähän harmittaa, ettei viitsi ottaa tuota kunnon kameraa ratsastamaan mukaan, kun siellä saisi aina niin ihania kuvia, jos olisi kunnon vehkeet mukana. Mutta ei ihan uskalla riskeerata, ettei sille sitten vaan satu mitään. Mutta oli kyllä aivan ihana iltaratsastus!


Tänään (sunnuntaina) oli aamulla vielä suht tyyntä, mutta tuuli yltyi koko ajan. Kymmeneltä kun aamun lava alkoi, oli jo aikamoinen tuuli ja paheni vaan. Elin ja Abi menivät ratsastamaan ja mä jäin sitten Mayan kanssa tekemään tallia. Hyvä päätös! Vaikka tykkäänkin ratsastaa, ei mulla oo mitään halua tehdä sitä seitsemän lähes aloittelijan seurassa tuollaisessa tuulessa ja sateessa. Reissulle lähetettiin lähinnä tosi varmoja hepoja, mutta yhtä lukuun ottamatta ne oli kuitenkin kaikki saaneet erinäisiä kohtauksia tuulen takia. Frami, joka on yksi meidän ihan rauhallisimmista, oli jotain säikähtänyt ja otti ja lähti suoraan keskelle laavakenttää... Tosi turvallista... No onneksi ratsastaja oli juuri pysynyt selässä ja pääsi takaisin ehjin nahoin. Ainoastaan Fritha ja Lukka, jotka on noin ehkä 25v., oli säilynyt koko matkan ajan rauhallisena. Että onneksi en mennyt. En kyllä oikein tajua ihmisiä. Miksi ihmeessä haluaisit tulla ratsastamaan tällä säällä? Mutta ehkä ihmiset ei vaan tajua, että hevonen on elävä olento ja saattaa ottaa itseensä jos tuulee niin, että hyvä että kaviot pysyy maassa. No mutta onneksi tulivat kaikki
hengissä takaisin.


Nyt sitten onkin vapaa iltapäivä, koska eipä tuolla tallissa oikein mitään tekemistä ole. No ruokkimaan tarvii mennä, mutta vasta joskus neljän jälkeen. Että on sitten aikaa päivittää tätäkin. :) Kuvissa tänään: Tuulisella retkellä, Mist meidän iltaretkellä ja minä tässä tallin läheisyydessä.

Eldur ja Tobias!

Kyllä täällä vaan on ihan mieletöntä. Ratsastaa on saanut niin paljon että tuntuu varmaan kummalliselta kun tulee takaisin suomeen ja sit enää ratsastaakin vaan muutaman päivänä viikossa. No onneksi kesäkuu on sitten jo kohta ovella ja sitten saa taas ratsastella vaikka kuinka. Onneksi on jotain mitä odottaa kun tulee Suomeen. (Jos Imiriä ei lasketa mukaan siis). Eli siis, mitäs täällä olis sitten sattunut? No olen saanut taas kaksi uutta ystävää, Biancan ja Abin. Bianca on siis se tyttö saksasta ja Abi on Sveitsistä. Ihan todella mukavia ovat molemmat.



Tänne tuli myös uusi työntekijä, Karin, joka on saksasta. Hän on 43... Vähän ehkä sopeutumisvaikeuksia tänne, mutta saa nyt nähdä. Lähinnä on valitellut, että täällä on aika tylsää, mutta mitä ihmettä se luuli? Siis valittaa siitä, että suurin osa tänne tulevista on ihan tai melkein alkeisia. Kun hän haluaisi ratsastaa oikein kunnolla koko ajan. No eipä paljon mennä laukkaa tai vauhdikasta tölttiä näiden turistien kanssa. No ei ainakaan suurimman osan. Samaten hevosista se ei oo varmaan pitänyt vielä yhdestäkään ja se on ratsastanut vain näitä parhaita... :) Saa nähdä mitä se sanoo, kun se laitetaan jossain vaiheessa vaikka Strákurin selkään tms... heheee sitä odotellessa. No joko hän sopeutuu tähän tai sitten menee kotiin. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada.

Me ollaan käyty aika paljon ratsastamassa töiden jälkeen ihan keskenään ja se on ollut todella hauskaa! Kaksi kertaa oon mennyt Eldurilla, mun lempparilla! Joten mikäs sen hienompaa. Oon myös löytänyt uuden lempihevosen, Tobiaksen. Ei ihan oo Elduriin verrattava, mutta aikans ihana sekin. Tobiaksella on töltti tässä vähän kateissa, mutta ehkä mä vielä löydän sen kun tässä pari viikkoa sitä työstän. Ja se on niin suloinen! Laitan kuvan siitä tänne. :)

Eilen (sunnuntaina) oli aivan mieletön ilma ja aivan luksusta ratsastaa tuolla. Aurinko paistoi eikä tuullut ollenkaan. No töiden jälkeen me sitten mentiinkin ratsastamaan Elinin ja Abin kanssa. Bianca kun oli kaupungissa, yrittämässä saada kameransa korjattu. Oli aivan ihanaa! Mulla oli Tobias ja meni oikein kivasti. Vähän se käy käsien päälle, kun on vähän raskas kädelle. No me mentiin sitten melkein tuo koko daytour reitti ja pitkällä tauolla, missä hepat voi päästää irti, me sitten mentiin vihdoin katsomaan sellaista todella vanhaa lampaiden erottelupaikkaa. Ihan mieletön! Toki siis ei oo enää käytössä, mutta oli hieno. Ja se luola missä ihmiset on viettäneet erinäisiä aikoja oli aivan ihana. (Tai no siis sen rippeet). Ikinä ei oo oikein voinu mennä sinne, kun jos on turisteja mukana niin ei voi jättää hevosia yksin, mutta nyt mentiin kaikki. Hienoa oli. Ja ihan mielettömät maisematkin! Hieno reissu siis.

Tänään (maanantaina) oonkin sitten ollu vapaalla. Kävin Reykjavikissa pyörähtämässä ja sitten hain tytöille lounasta ja tulin takaisin. Kävin sen Mayan nelivuotiaan Nutithin kanssa ratsimassa ja kivaa oli. Illalla vielä Elinin Mist alle ja Mayan ja Biancan kanssa lenkille. Elin ja Abi kun menevät opiskelemaan islantia illaksi. Onneksi sääkin on ainakin vielä tänään oikein kiva. :) Kaikki on kovin kivaa siis.

Taas täällä!

Vihdoin siis taas täällä. Lento oli vaan sellaiset 8 ja ½ tuntia myöhässä, mutta sainpahan 15 euroa käyttörahaa lentokentälle. Että kylläpä kelpasi. (Sillä sai sitten ihan niinkin paljon kuin yhden salaatin, smoothien ja pepsin.) Lentokoneessa onneksi sain itselleni koko rivin, joten sai ihan hyvin nukutuksi lähes koko matkan. Perillä Keflavikissa odottelikin sitten illan viimeinen flybus ja Hafnarfjördurissa olin noin viittä vaille kaksi yöllä. Oli muuten juuri tulleet kaikki kalastusalukset satamaan, joten haju bussista noustessa oli suorastaan..no ei kovin lumoava. Taksia odottelin ehkä viisi minuuttia ja sitten vihdoin olin täällä! No kaikkihan oli tietysti nukkumassa ja tottakai itsekin piti mennä heti vaan koisimaan.

Aamulla heräsin tietenkin tosi ajoissa paikallista aikaa, mutta eipä siinä mitään. Töihin en mennyt, mutta hengaaamaan talliin kyllä. Joten lähdin sitten Mayan seuraksi Lavalle. Ihan vaan huviksi. Ja hauskaahan se olikin. Kun tultiin takaisin, kokeilin Mayan omaa nelivuotista Nutithia. Oikein kiva on. Varsin kokematon, mutta aikans ihana. sitten Elin heräsi (vihdoin) ja me mentiin sen ja sellaisen Biancan (on saksasta) kanssa ratsastamaan. Oli hauskaa ja kelikin ihan suosi. Bianca vaikuttaa oikein mukavalta, mutta on kuulemma ostoshullu. :) Sitten kokeilin vielä Mistiä, Elinin uutta hevosta. Siinä on sitten hieno hevonen!! Illalla menin sitten vielä Mayan ja Abin seuraksi kun veivät nuoriahevosia liikkumaan. Sain Mayan suosikin Febrúarin.. No en tajua miksi se olisi kenenkään suosikki. Varsin tylsä, ei persoonaa eikä edes tölttää.. No kukin tavallaan.

Keskiviikkona olikin sitten eka oikea työpäivä ja eikun vaan täysillä sitten. Aamulla mulla oli viisi kokenutta ratsastajaa, kolme saksasta ja kaksi suomesta. Oli ihan kivaa.En yleensä tykkää, jos on suomalaisia mukana, koska on toisaalta hieman epäreilua muille kun jutellaan suomea keskenään, kun ne ei ymmärrä.. Mutta no menihän se. Iltapäivällä menin sitten suomalaisten kanssa vielä kolmeksi tunniksi keskenään. Ratsukseni sain Febrúarin.. no en pidä siitä ja piste. Toivottavasti ei tartte sen selkään enää kivuta täällä. Mielummin menen näillä muilla. Mutta niin tälläisia uutisia nyt ja lisää pian!

Ei kuvia, koska niitä ei vielä ole koneella. Ensi kerralla sitten.

"kellon seisahtuvan tahdon.."

Aika taas menee ja elää ihan omaa elämäänsä täällä. Päivät vaan hujahtaa ohi. Täällä on aivan liian kivaa ja näköjään aina aivan liian vähän aikaa. Mutta nautittava on sitten vaan siitä ajasta, jonka täällä saa viettää. Ja mulla on vielä monta vuotta tulla tänne, koska Malene on täällä siis ekaa kertaa ja hän on 32, joten en oo mitenkään vanha tulemaan tänne vielä useana vuotena, jos siltä vaan tuntuu! Hieno ajatus.

Mutta niin mitäs täällä on sitten sattunut? hmmm... No lauantai oli mukavan rauhallinen, enkä mennyt aamulla lainkaan ratsastamaan vaan siivoilin sisällä kaikki paikat kuntoon. Iltapäivällä lähdin sitten day tourille. Mulla oli neljä turistia mukana ja olin aivan varma että reissusta tulisi katastrofi. Mulla oli mukana nainen, joka oli aamulla sanonut pelkäävänsä hieman laukkaamista, nainen, joka oli 73 vuotta vanha, mies, jolla oli toinen jalka toista lyhyempi ja yksi tyttö australiasta. Mutta niin ne vaan ihmiset iloisesti yllättää. Oli ehkä paras day tour minkä olen ikinä tehnyt! Meillä oli todella hauskaa ja kaikki juttelivat keskenään ja me mentiin todella kovaa. Se mies, joka oli hieman erilainen ruumiinrakenteeltaan oli ehkä yksi parhaita ratsastajia, joihin olen täällä törmännyt. Hänellä oli heppana Glaesir ja se on siis TODELLA vaikea saada tölttäämään, mutta niin vaan kuule meni tölttiä sekin, että sujahti. Aluksi oli hieman vaikeaa, mutta sitten se ratsasti mun vieressä hieman ja annoin ohjeita ja humps sieltä se löytyi! Hieno tunne. Ja muutenkin kaikki oli niin mukavia ja kaikki tykkäsivät hevosistaan ja kaikki meni niin hyvin. Oli tosi hyvä fiilis. Toki mulla oli sitten heppana Motsart.. heh.. että ravailin sitten ympäriinsä kolme tuntia.. hieman tuntuu vatsalihaksissa..ihan vähän vaan.

Tää päivä (sunnuntai) on sitten ollut hieman kiireempi. Tai ei sinällään, mutta kun meitä oli vain kolme tallissa niin siihen nähden oli hieman kiire. Mutta koska olemme superihmisiä täällä, niin kaikki meni oikein hyvin. Aamulla meillä oli sekä yksityisvaellus että normaali lava. Ihan mukava oli, menin hitaan lava ryhmän kanssa ja niitä oli huimat neljä. Jostain syystä kovin moni halusi aamulla mennä nopeaan ryhmään vaikka ei juurikaan ollut ratsastanut aiemmin. Mutta mikäs siinä, kun kerran hyvin siellä pärjäsivät. Iltapäivä oli sitten hieman koettelemus. Hanna lähti day tourille ja me jäätiin sitten Marionin kanssa kahden tänne. Ensin yhdeltä alkoi tunnin kestävä reissu, jossa oli mukana kolme lasta.. Yksi niistä tosin ratsasti mun kanssa koko matkan ja inisi koko matkan.. hieman rasittavaa kun joku on koko ajan vieressä ja inisee aa aaa aaa aaa aaaa... JA kun kuitenkin ihan käveltiin vaan.. Mutta no hengissä tultiin kotiin. Onneksi.

Lava alkoi sitten kahdelta.. tai oli tarkoitus, mutta pieni mahdottomuus. No ei kuitenkaan onneksi mielettömästi oltu myöhässä. Lavalle sain sitten Venuksen..joopa joo. Hän on oikein sympaattinen, mutta ei varsinaisesti maailman paras opas heppa. No hitaaseen ryhmään vaan taas ja ihan kiva ryhmä onneksi oli. Ja päästiin kulkemaan ihan kivaa vauhtiakin. Tai siis miten sen nyt ottaa, Venus kun ei siis ole mikään formula, enemmänkin kuplavolkkari. =) Mutta hyvin meni kaikesta kiireestä ja pienestä stressistä huolimatta, joten ei kai tässä voi olla kuin tyytyväinen.

Oon katsellut paljon outoja elokuvia täällä. Kuten Stardust. Aika mielenkiintoinen, hyvin outo. Niin ja eilen alettiin katsomaan Ella enchanted, mutta se kanava lopettaa näkymästä hieman yli kahdeksan, joten se jäi valitettavasti kesken ja nyt täytyy jostain vuokrata, että näen loputkin. Niin ja joku muukin.. no ei voi muistaa nimeä. Paljon siis taikaa sisältäviä elokuvia on tullut katsottua. Mutta niin kuvaksi laitan Venuksen, mun pienen kuplavolkkarin.

no english, no english, no brain..

Hehee no ei nyt ehkä ihan noin paha, mutta kuitenkin. Keskiviikko aamusta on siis kyse. Kun nyt näin oli yön saanut toipua ranskalaisista olioista, niin johan sitten keskiviikko aamuna tänne tuli 20 grönlantilaista nuorta. Noin ehkä 15-17 -vuotiaita. Vaikea sanoa, mutta sinne päin kuitenkin. No niin niistä sitten yksi osasi hyvää englantia, niiden opettaja jotain ja sitten kaksi hieman ja muuta ei sitten mitään mistään tajunnutkaan. Ei voi sanoa, kuin että oli onni, että ne oli täällä vain tunnin, koska hieman meinasi hermo revetä jo siinäkin ajassa. Toki ymmärrän, että jos ei kieltä osaa niin ei voi ymmärtää, mutta luulisi, että elekieli on kaikille yhteinen? Men non.. Puolituntia kulutettiin vartin matkaan, koska he vain antoivat hevostensa syödä.. uudelleen ja uudelleen.. Vaikka kuinka yritti näyttää ja sanoa ja näyttää ja auttaa, mutta ei siinä vaan istutaan ja annetaan oman syödä ja muiden mennä miten sattuu.. Jestas. Hieman olisin kaivannut osata tanskaa grönlannin aksentilla, että olisi voinut tehdä itsensä ymmärretyksi.

JA jottei elämä olisi liian helppoa, oma hevoseni päätti sitten loppumetreillä monottaa yhtä toista hevosta.. hehee.. Ja koska minun allahan hevoset ei muita potki näytin hieman mielipidettäni sille ja Harry ei sitä oikein hyvällä ottanut vaan päätti että nyt mennään kotiin ja täysillä.. No alamäki kiitolaukassa on toki elämys, mutta ei sellainen, jonka haluasin kokea uudelleen. Ikinä. No alamäen jälkeen oli onneksi tilaa pistää herra Harry kuriin ja nuhteeseen ja päästiin kotiin ilman sen suurempia ongelmia.

Mutta onneksi iltapäivällä sain oikein kivan ryhmän. Mentiin Hennan kanssa, koska kymmenestä ratsastajasta seitsemän oli suomalaisia. Oikein mukavia vielä. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka mukavia. JA kun kaiken lisäksi olivat vielä ruotsinopettajia.. Jestas. =) Mutta niin oikein hauskaa oli heidän kanssaan ja rauhaisaa myös. Todellista hermolepoa Grönlantilaisten päälle.

Illalla mentiin sitten Viikinki festareille Hafnarfjörduriin. Siellä oli oikein miellyttävää. Siellä oli ilmaista ruokaa ja juomaa, tosin mulle vain holitonta, koska en juo kaljaa. Mutta kaljaa olisi saanut juoda niin paljon kuin napa vetää. Ja todella myös osa joi.. Siis ei meistä vaan niistä muista siellä. Mutta meillä oli oikein mukava ilta siellä istuskellessa ja jutellessa ja syödessä ja juodessa. Oikein kivaa.

Tänään on sitten ollut Islannin itsenäisyyspäivä (17.6). Ja koska Maya halusi sen vapaaksi, menin sitten aamuksi keittiöön. Siivoaminen ja keiton tekeminen ei suorastaan vedonnut, mutta mitäpä sitä ei ystävien vuoksi tekisi? Ja pääsin sitten ajoissa poiskin, joten mikäs tässä on ollut ollessa. Nyt vain odottelen pelolla ensi tiistaita, jolloin Ranskan BMW tuo toisen samankokoisen ryhmän tänne ratsastamaan. Mikä ilo se tuleekaan olemaan... Kuvassa tietenkin viikinkejä festareilta.

sil vous ple.. tai jotain sinne päin..

Tää oli taas sitten yksi niitä päiviä. Hirveästi ihmisiä tulossa ja ei tarpeeksi terveitä hevosia.. Mutta sillä on vaan elettävä mitä annetaan. Aamulle meillä oli täällä 20 hengen ryhmä lapsia Färsaarilta ja sen lisäksi normaali lava. Mä päätin mennä lasten kanssa tunniksi hengaamaan ja se oli varmasti ihan oikea päätös. Lapset oli oikeastaan ihan suloisia. Toki se että saat noin monta lasta heppojen selkään ja että löydät niille hevosen jonka kanssa ne pärjää niin se on jo oma jobinsa, mutta onneksi nää oli tosi kivoja lapsia. Kuuntelivat hyvin ohjeet ja moni niistä puhui oikein hyvää englantia. Ja tekivät koko matkan niinkuin Malene käski. Malene on siis Tanskasta, joten heillä oli onneksi yhteinen kieli. Oli oikeastaan ihan hauska tunti. Olin jopa hivenen yllättynyt, että oli niinkin kivaa. =)

Pikaisen lounaan jälkeen alkoikin sitten se varsinainen ruljanssi. 50 ranskalaista tulossa ja meillä oli ehkä 47 tervettä hevosta. Niin ja oppaathan, joita siis 7 tarvitsivat tietenkin myös hepoisen. Mutta kuten sanoin sen kanssa on elettävä mitä saa ja siitä sitten mukaan muutama vielä flunssainen hepo. Onneksi ei olut odotettavissa mitään suuria nopeuksia, lähes kaikki kun olivat aloittelijoita. Toki alussa siis kysyttiin ne joilla on kokemusta ja jotka haluaisivat mennä lujempaa. Vähän alle puolet meni sitten tähän ryhmään ja Malene, Hildur ja Henna lähti niiden kanssa menemään ja me sitten laitettiin Maggan, Elinin, Marionin ja Hannan (on sellainen uusi, joka tuli tänään, on ruotsista) loput selkään ja eikun menoksi.

Kaldarsélissa sitten tavattiin "nopea" ryhmä.. Hehee. Ne ei sitten joko ollut ohjetta tajunnut tai muuten olivat idiootteja, mutta olivat siis hekin kävelleet lähes koko matkan. Joten kotiin tultiin sitten kaikki yhtä matkaa kivasti pienessä 50 hevosen jonossa. Aika hienon näköistä oikeastaan. Mutta niin, ne ihmiset. Marion ja Henna puhuu molemmat ranskaa, ja molemmista ne teki koko matkan pilaa. Lähinnä siis siitä miten huonosti ne ääntää.. Ja siis kuunnellahan ei tarvii ketään ja englantia ei ymmärretä ja ranskaa solkataan kaikille ja odotetaan että ne jotian ymmärtää. Hivenen hirveää. En mielelläni toistaisi tätä kokemusta uudelleen. Ranskalaisilla on joku hirmuisen suuri kieliongelma tai ego-ongelma tai mikä nyt sitten ikinä lieneekään. Hämmentävää porukkaa. Mutta niinkuin Malene sanoi kun oltiin takaisin, "onneksi oli edes hyvä sää.". No niinpä, jotain positiivista tähänkin päivään!

Ei vaan oikeesti tällainen on ihan kivaa, koska sitten on paljon puhuttavaa koko illaksi ja oikeastaan koko viikoksi. Ja huomenna lupasin kanssa mennä töihin , koska aamulla on vain sellaiset 40 ihmistä tulossa. hehee.. Huomista odotellessa (oikeesti). Kuvassa Fifill, meidän ihana vihainen vanhus. :)