Hehee no ei nyt ehkä ihan noin paha, mutta kuitenkin. Keskiviikko aamusta on siis kyse. Kun nyt näin oli yön saanut toipua ranskalaisista olioista, niin johan sitten keskiviikko aamuna tänne tuli 20 grönlantilaista nuorta. Noin ehkä 15-17 -vuotiaita. Vaikea sanoa, mutta sinne päin kuitenkin. No niin niistä sitten yksi osasi hyvää englantia, niiden opettaja jotain ja sitten kaksi hieman ja muuta ei sitten mitään mistään tajunnutkaan. Ei voi sanoa, kuin että oli onni, että ne oli täällä vain tunnin, koska hieman meinasi hermo revetä jo siinäkin ajassa. Toki ymmärrän, että jos ei kieltä osaa niin ei voi ymmärtää, mutta luulisi, että elekieli on kaikille yhteinen? Men non.. Puolituntia kulutettiin vartin matkaan, koska he vain antoivat hevostensa syödä.. uudelleen ja uudelleen.. Vaikka kuinka yritti näyttää ja sanoa ja näyttää ja auttaa, mutta ei siinä vaan istutaan ja annetaan oman syödä ja muiden mennä miten sattuu.. Jestas. Hieman olisin kaivannut osata tanskaa grönlannin aksentilla, että olisi voinut tehdä itsensä ymmärretyksi.
JA jottei elämä olisi liian helppoa, oma hevoseni päätti sitten loppumetreillä monottaa yhtä toista hevosta.. hehee.. Ja koska minun allahan hevoset ei muita potki näytin hieman mielipidettäni sille ja Harry ei sitä oikein hyvällä ottanut vaan päätti että nyt mennään kotiin ja täysillä.. No alamäki kiitolaukassa on toki elämys, mutta ei sellainen, jonka haluasin kokea uudelleen. Ikinä. No alamäen jälkeen oli onneksi tilaa pistää herra Harry kuriin ja nuhteeseen ja päästiin kotiin ilman sen suurempia ongelmia.
Mutta onneksi iltapäivällä sain oikein kivan ryhmän. Mentiin Hennan kanssa, koska kymmenestä ratsastajasta seitsemän oli suomalaisia. Oikein mukavia vielä. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka mukavia. JA kun kaiken lisäksi olivat vielä ruotsinopettajia.. Jestas. =) Mutta niin oikein hauskaa oli heidän kanssaan ja rauhaisaa myös. Todellista hermolepoa Grönlantilaisten päälle.
Illalla mentiin sitten Viikinki festareille Hafnarfjörduriin. Siellä oli oikein miellyttävää. Siellä oli ilmaista ruokaa ja juomaa, tosin mulle vain holitonta, koska en juo kaljaa. Mutta kaljaa olisi saanut juoda niin paljon kuin napa vetää. Ja todella myös osa joi.. Siis ei meistä vaan niistä muista siellä. Mutta meillä oli oikein mukava ilta siellä istuskellessa ja jutellessa ja syödessä ja juodessa. Oikein kivaa.
Tänään on sitten ollut Islannin itsenäisyyspäivä (17.6). Ja koska Maya halusi sen vapaaksi, menin sitten aamuksi keittiöön. Siivoaminen ja keiton tekeminen ei suorastaan vedonnut, mutta mitäpä sitä ei ystävien vuoksi tekisi? Ja pääsin sitten ajoissa poiskin, joten mikäs tässä on ollut ollessa. Nyt vain odottelen pelolla ensi tiistaita, jolloin Ranskan BMW tuo toisen samankokoisen ryhmän tänne ratsastamaan. Mikä ilo se tuleekaan olemaan... Kuvassa tietenkin viikinkejä festareilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti