Mmmm.

Jaa jaa uusia kuulumisia taas. Aika rauhaisaa on ollut. Sellaisia peruspäiviä on ollut. Töitä on koko ajan ja paljon, mutta kukapa siitä välittää kun se on kivaa! Lauantaina olin tallissa ja se oli oikein kivaa. Oli oikeastaan aika rauhallinen päivä, joten oli ihan kiva olla töissä. Lähes kaikki hevoset meni vaan kerran ja niin sen mun mielestä pitäis ollakin, mutta tietenkin kaikkea ei voi saada ja tuollaiset päivät on kovin harvinaisia tällä hetkellä, kun turisteja on niin paljon. Ja oli niin kivaa kun ei ollut family touria. Se on niin pyllystä, joten jo se sai hyvälle tuulelle. Varsinkin kun perjantaina oli ja siis voi jeesus. En tiedä mitä Janalle on tapahtunut, mutta se on aivan todella hidas nykyään. Meillä oli perjantaina 10 ihmistä tuolle tourille. No niin mä olin sitten 12.3 mennessä pyydystänyt kaikki hevoset ja sitonut ne. Sitten Jana tuli ulos, ja sanoin että jos satuloit nuo, niin mä haen hevoset myös Elinille. Se kun oli menossa day tourille… No 12.50 olin sitten saanut ne haettua ja Jana oli sitten siinä ajassa satuloinut komeat kolme hevosta.. Ei niin oo todellista. Kukaan ei oo niin hidas. No siinä sitten pistettiin kiireeksi ja autoin Eliniäkin. Kun sitten hain ihmiset 13.00 ja tulin ulos Dimma oli edelleen ilman satulaa. On aina kiva antaa lapselle hevonen, jolla ei edes oo satulaa vielä. Ihan pikkuisen pisti vituttamaan. Mutta en ole ainoa, ja ne on nyt puhuneet että Einarin pitää puhua sille, kun se on mennyt noin huonoksi.
Mutta niin takaisin lauantaihin. Aamun Lavalla oli ihan kivat sellainen 30 ihmistä. Se on sellainen hallinnassa oleva ryhmä, yleensä. Mutta Einar sitten halusi Elinin ottavan Vidalinin ja sen piti olla eka, ettei sen tarvi kääntyillä koko aikaa. No ei siinä mitään, mutta mun piti sitten ottaa Fylkir.. Se on uusi täällä ja vasta 7 ja aivan tajuttoman lihava. Niin sen kanssa piti kanssa mennä hitaaseen ryhmään. Ja sitten nopeaan meni niin paljon että Marian oli ensin pakko mennä sinne. No ei hirveästi toiminut tuo ihmisten auttaminen kun oli uusi hevonen alla, joka a.) ei käänny oikealle, b.) ei seiso paikoillaan ja c.) ei mene kovin lähelle muita hevosia. Ei ollut liiemmin helppoa… No kotimatkaksi Maria tuli sitten meidän kanssa ja meni paljon paremmin. Mutta muuten Fylkir on kuitenkin todella kiva hevonen ja oikein hyvä tölttäri.
No niin sitten ei onneksi ollut family touria. Ja se on aina mukavaa. Iltapäivän Lavalla oli myös vain joku 25 tai jotain, joten sekin oli oikein helppo. Ja ihmiset oli ihan mukavia. Tosin meillä oli aika paljon islantilaisia ja se on aina pyllystä. Ne on niin saakutin tarkkoja kaikesta ja valittavat kovin herkästi ja mukamas aina tietävät kaiken vaikka eivät olisi ikinä hevosta nähneetkään. Ihania nuo islantilaiset. Mutta niin oikein hyvin meni ja kaikki olivat tyytyväisiä, joten mikäs siinä sitten oli ollessa. Sitten oli vielä evening tour ja sekin meni ihan kivasti. Ei ongelmia ja voitiin jopa mennä vähän vauhdikkaammin. Ja sitten jaettiin ja sain nopean ryhmän ja mulla meni oikein mainiosti sen kanssa. Kaikki pysyi hyvin mukana ja oli oikein hauskaa. Hyvä päivä siis. Illalla sitten mentiin Reykjavikiin. Carolinen perhe tuli tänne, joten mentiin sitä morjestamaan ja sitten hetkeksi kaupungille. Oikein mukavaa oli. Istuttiin sellaisessa kahvila/baarissa. Ja maistoin sitten sellaisen shotin kuin Elbow. Oikein mainio!!! Siihen tulee siis banaani likööriä ja baileysiä. Todella hyvää. Suosittelen. Hyvä ilta oli.
Sunnuntain olin sitten keittiössä. No sehän ei ole kivaa, mutta kuitenkin ihan kestettävissä aina silloin tällöin. Aamu oli ihan normaali. Tosin olin vähän laiska ja en pessyt lattioita, lakaisin vain. Tosin sitä ei täällä kyllä huomaa vaikka ei pesisi.. Ja niin lounaaksikin sain vain lämmittää lihakeittoa, joten ei oikeastaan tarvinnut tehdä juuri mitään. Sitten iltapäivällä menin tunnin vaellukselle, kun ei muuten ollut tarpeeksi oppaita. Se oli ehkä paras tunnin vaellus, jolla oon koskaan ollut. Siellä oli sellainen 68-vuotias suomalainen nainen ja sen tyttärentytär. Se nainen oli niin suloinen. Sen haave on aina ollut tulla Islantiin ja se on aina rakastanut hevosia, mutta ei ole uskaltanut ratsastaa. No nyt se toteutti molemmat unelmat tulemalla tänne lapsenlapsen kanssa, joka ratsastaa. Se oli niin kovin suloinen. Se oli vaan kovin huolissaan että pysyykö se selässä, joten mulla oli sitten lähes koko ajan sen ohjat, jotta se sai keskittyä pysymään satulassa. Mutta sillä ei onneksi ollut mitään sitä vastaan että mentiin kovempaa, joten mikäs siinä sitten. Ja sitten siellä oli sellainen mies, jolla oli Hrafn (äännetään Rap). Hrafn on kovin pomppuisa, koska se vaan ravaa, mutta sillä miehellä oli niin hauskaa. Se nauroi todella kovaa joka kerta kun mentiin kovempaa. Se oli niin hassua. Ihanaa kun ihmisillä on hauskaa.
Sitten illalla oli vielä soppa kokous. Ja se sujui oikein mallikkaasti, niitä kun oli vain 11. Mutta oli niin kivaa, koska sen jälkeen Silja kiitteli että teen niin hyvää työtä ja että Gitta, siis se joka pitää kokouksia, oli niin kovin tyytyväinen muhun. Tykkää kuulemma siitä että mä olen siellä auttamassa. Hyvä että pitävät. Aina on tietysti kiva kuulla että tekee työnsä hyvin. Illalla sitten pelattiin sing staria, jonka Carolinen vanhemmat toi tänne. Niin ja pleikan myös. Vievät sen sitten mukanaan kun lähtevät, joten vain pari iltaa voidaan viihdyttää itseämme sillä.
Maanantai mulla sitten olikin vapaa. Menin Gullfossille ja Geysirille. Kun kerran sellainen saadaan ilmaiseksi niin pakkohan se oli käyttää. Ensin mentiin Thingvellirille. Siellä saatiin huimat 20 min aikaa. Juoksin sitten alas, koska halusin mennä sille lammelle siellä ja sitten hölkkää ylös että ehtii bussiin. Hyvää kuntoilua. Sitten jatkettiin Gullfossille. Se on kyllä mahtava. Pidän siitä kovasti. Ja sitten löysin vielä jotenkin suomalaisen ottamaan musta kuvan. Niin maailma on pieni. Sitten Geysirille ja katsomaan Strokkuria. Hieno on, toki hieman savuisa oli, kun siellä vähän satoi. Muuten oli oikein hieno ilma, mutta Strokkurilla satoi. Mitäs pienestä tää on islanti. Ihan kiva reissu oli vaikkakin se meidän opas tuntu olevan aina välillä vähän pihalla. Se saattoi aloittaa tarinan ja sitten se ei ikinä kertonut sitä loppuun… Mutta mitäpä pienistä. Kivaa oli.
Kuva: Minä ja Gustur Kaldarselissa