"kellon seisahtuvan tahdon.."

Aika taas menee ja elää ihan omaa elämäänsä täällä. Päivät vaan hujahtaa ohi. Täällä on aivan liian kivaa ja näköjään aina aivan liian vähän aikaa. Mutta nautittava on sitten vaan siitä ajasta, jonka täällä saa viettää. Ja mulla on vielä monta vuotta tulla tänne, koska Malene on täällä siis ekaa kertaa ja hän on 32, joten en oo mitenkään vanha tulemaan tänne vielä useana vuotena, jos siltä vaan tuntuu! Hieno ajatus.

Mutta niin mitäs täällä on sitten sattunut? hmmm... No lauantai oli mukavan rauhallinen, enkä mennyt aamulla lainkaan ratsastamaan vaan siivoilin sisällä kaikki paikat kuntoon. Iltapäivällä lähdin sitten day tourille. Mulla oli neljä turistia mukana ja olin aivan varma että reissusta tulisi katastrofi. Mulla oli mukana nainen, joka oli aamulla sanonut pelkäävänsä hieman laukkaamista, nainen, joka oli 73 vuotta vanha, mies, jolla oli toinen jalka toista lyhyempi ja yksi tyttö australiasta. Mutta niin ne vaan ihmiset iloisesti yllättää. Oli ehkä paras day tour minkä olen ikinä tehnyt! Meillä oli todella hauskaa ja kaikki juttelivat keskenään ja me mentiin todella kovaa. Se mies, joka oli hieman erilainen ruumiinrakenteeltaan oli ehkä yksi parhaita ratsastajia, joihin olen täällä törmännyt. Hänellä oli heppana Glaesir ja se on siis TODELLA vaikea saada tölttäämään, mutta niin vaan kuule meni tölttiä sekin, että sujahti. Aluksi oli hieman vaikeaa, mutta sitten se ratsasti mun vieressä hieman ja annoin ohjeita ja humps sieltä se löytyi! Hieno tunne. Ja muutenkin kaikki oli niin mukavia ja kaikki tykkäsivät hevosistaan ja kaikki meni niin hyvin. Oli tosi hyvä fiilis. Toki mulla oli sitten heppana Motsart.. heh.. että ravailin sitten ympäriinsä kolme tuntia.. hieman tuntuu vatsalihaksissa..ihan vähän vaan.

Tää päivä (sunnuntai) on sitten ollut hieman kiireempi. Tai ei sinällään, mutta kun meitä oli vain kolme tallissa niin siihen nähden oli hieman kiire. Mutta koska olemme superihmisiä täällä, niin kaikki meni oikein hyvin. Aamulla meillä oli sekä yksityisvaellus että normaali lava. Ihan mukava oli, menin hitaan lava ryhmän kanssa ja niitä oli huimat neljä. Jostain syystä kovin moni halusi aamulla mennä nopeaan ryhmään vaikka ei juurikaan ollut ratsastanut aiemmin. Mutta mikäs siinä, kun kerran hyvin siellä pärjäsivät. Iltapäivä oli sitten hieman koettelemus. Hanna lähti day tourille ja me jäätiin sitten Marionin kanssa kahden tänne. Ensin yhdeltä alkoi tunnin kestävä reissu, jossa oli mukana kolme lasta.. Yksi niistä tosin ratsasti mun kanssa koko matkan ja inisi koko matkan.. hieman rasittavaa kun joku on koko ajan vieressä ja inisee aa aaa aaa aaa aaaa... JA kun kuitenkin ihan käveltiin vaan.. Mutta no hengissä tultiin kotiin. Onneksi.

Lava alkoi sitten kahdelta.. tai oli tarkoitus, mutta pieni mahdottomuus. No ei kuitenkaan onneksi mielettömästi oltu myöhässä. Lavalle sain sitten Venuksen..joopa joo. Hän on oikein sympaattinen, mutta ei varsinaisesti maailman paras opas heppa. No hitaaseen ryhmään vaan taas ja ihan kiva ryhmä onneksi oli. Ja päästiin kulkemaan ihan kivaa vauhtiakin. Tai siis miten sen nyt ottaa, Venus kun ei siis ole mikään formula, enemmänkin kuplavolkkari. =) Mutta hyvin meni kaikesta kiireestä ja pienestä stressistä huolimatta, joten ei kai tässä voi olla kuin tyytyväinen.

Oon katsellut paljon outoja elokuvia täällä. Kuten Stardust. Aika mielenkiintoinen, hyvin outo. Niin ja eilen alettiin katsomaan Ella enchanted, mutta se kanava lopettaa näkymästä hieman yli kahdeksan, joten se jäi valitettavasti kesken ja nyt täytyy jostain vuokrata, että näen loputkin. Niin ja joku muukin.. no ei voi muistaa nimeä. Paljon siis taikaa sisältäviä elokuvia on tullut katsottua. Mutta niin kuvaksi laitan Venuksen, mun pienen kuplavolkkarin.

no english, no english, no brain..

Hehee no ei nyt ehkä ihan noin paha, mutta kuitenkin. Keskiviikko aamusta on siis kyse. Kun nyt näin oli yön saanut toipua ranskalaisista olioista, niin johan sitten keskiviikko aamuna tänne tuli 20 grönlantilaista nuorta. Noin ehkä 15-17 -vuotiaita. Vaikea sanoa, mutta sinne päin kuitenkin. No niin niistä sitten yksi osasi hyvää englantia, niiden opettaja jotain ja sitten kaksi hieman ja muuta ei sitten mitään mistään tajunnutkaan. Ei voi sanoa, kuin että oli onni, että ne oli täällä vain tunnin, koska hieman meinasi hermo revetä jo siinäkin ajassa. Toki ymmärrän, että jos ei kieltä osaa niin ei voi ymmärtää, mutta luulisi, että elekieli on kaikille yhteinen? Men non.. Puolituntia kulutettiin vartin matkaan, koska he vain antoivat hevostensa syödä.. uudelleen ja uudelleen.. Vaikka kuinka yritti näyttää ja sanoa ja näyttää ja auttaa, mutta ei siinä vaan istutaan ja annetaan oman syödä ja muiden mennä miten sattuu.. Jestas. Hieman olisin kaivannut osata tanskaa grönlannin aksentilla, että olisi voinut tehdä itsensä ymmärretyksi.

JA jottei elämä olisi liian helppoa, oma hevoseni päätti sitten loppumetreillä monottaa yhtä toista hevosta.. hehee.. Ja koska minun allahan hevoset ei muita potki näytin hieman mielipidettäni sille ja Harry ei sitä oikein hyvällä ottanut vaan päätti että nyt mennään kotiin ja täysillä.. No alamäki kiitolaukassa on toki elämys, mutta ei sellainen, jonka haluasin kokea uudelleen. Ikinä. No alamäen jälkeen oli onneksi tilaa pistää herra Harry kuriin ja nuhteeseen ja päästiin kotiin ilman sen suurempia ongelmia.

Mutta onneksi iltapäivällä sain oikein kivan ryhmän. Mentiin Hennan kanssa, koska kymmenestä ratsastajasta seitsemän oli suomalaisia. Oikein mukavia vielä. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka mukavia. JA kun kaiken lisäksi olivat vielä ruotsinopettajia.. Jestas. =) Mutta niin oikein hauskaa oli heidän kanssaan ja rauhaisaa myös. Todellista hermolepoa Grönlantilaisten päälle.

Illalla mentiin sitten Viikinki festareille Hafnarfjörduriin. Siellä oli oikein miellyttävää. Siellä oli ilmaista ruokaa ja juomaa, tosin mulle vain holitonta, koska en juo kaljaa. Mutta kaljaa olisi saanut juoda niin paljon kuin napa vetää. Ja todella myös osa joi.. Siis ei meistä vaan niistä muista siellä. Mutta meillä oli oikein mukava ilta siellä istuskellessa ja jutellessa ja syödessä ja juodessa. Oikein kivaa.

Tänään on sitten ollut Islannin itsenäisyyspäivä (17.6). Ja koska Maya halusi sen vapaaksi, menin sitten aamuksi keittiöön. Siivoaminen ja keiton tekeminen ei suorastaan vedonnut, mutta mitäpä sitä ei ystävien vuoksi tekisi? Ja pääsin sitten ajoissa poiskin, joten mikäs tässä on ollut ollessa. Nyt vain odottelen pelolla ensi tiistaita, jolloin Ranskan BMW tuo toisen samankokoisen ryhmän tänne ratsastamaan. Mikä ilo se tuleekaan olemaan... Kuvassa tietenkin viikinkejä festareilta.

sil vous ple.. tai jotain sinne päin..

Tää oli taas sitten yksi niitä päiviä. Hirveästi ihmisiä tulossa ja ei tarpeeksi terveitä hevosia.. Mutta sillä on vaan elettävä mitä annetaan. Aamulle meillä oli täällä 20 hengen ryhmä lapsia Färsaarilta ja sen lisäksi normaali lava. Mä päätin mennä lasten kanssa tunniksi hengaamaan ja se oli varmasti ihan oikea päätös. Lapset oli oikeastaan ihan suloisia. Toki se että saat noin monta lasta heppojen selkään ja että löydät niille hevosen jonka kanssa ne pärjää niin se on jo oma jobinsa, mutta onneksi nää oli tosi kivoja lapsia. Kuuntelivat hyvin ohjeet ja moni niistä puhui oikein hyvää englantia. Ja tekivät koko matkan niinkuin Malene käski. Malene on siis Tanskasta, joten heillä oli onneksi yhteinen kieli. Oli oikeastaan ihan hauska tunti. Olin jopa hivenen yllättynyt, että oli niinkin kivaa. =)

Pikaisen lounaan jälkeen alkoikin sitten se varsinainen ruljanssi. 50 ranskalaista tulossa ja meillä oli ehkä 47 tervettä hevosta. Niin ja oppaathan, joita siis 7 tarvitsivat tietenkin myös hepoisen. Mutta kuten sanoin sen kanssa on elettävä mitä saa ja siitä sitten mukaan muutama vielä flunssainen hepo. Onneksi ei olut odotettavissa mitään suuria nopeuksia, lähes kaikki kun olivat aloittelijoita. Toki alussa siis kysyttiin ne joilla on kokemusta ja jotka haluaisivat mennä lujempaa. Vähän alle puolet meni sitten tähän ryhmään ja Malene, Hildur ja Henna lähti niiden kanssa menemään ja me sitten laitettiin Maggan, Elinin, Marionin ja Hannan (on sellainen uusi, joka tuli tänään, on ruotsista) loput selkään ja eikun menoksi.

Kaldarsélissa sitten tavattiin "nopea" ryhmä.. Hehee. Ne ei sitten joko ollut ohjetta tajunnut tai muuten olivat idiootteja, mutta olivat siis hekin kävelleet lähes koko matkan. Joten kotiin tultiin sitten kaikki yhtä matkaa kivasti pienessä 50 hevosen jonossa. Aika hienon näköistä oikeastaan. Mutta niin, ne ihmiset. Marion ja Henna puhuu molemmat ranskaa, ja molemmista ne teki koko matkan pilaa. Lähinnä siis siitä miten huonosti ne ääntää.. Ja siis kuunnellahan ei tarvii ketään ja englantia ei ymmärretä ja ranskaa solkataan kaikille ja odotetaan että ne jotian ymmärtää. Hivenen hirveää. En mielelläni toistaisi tätä kokemusta uudelleen. Ranskalaisilla on joku hirmuisen suuri kieliongelma tai ego-ongelma tai mikä nyt sitten ikinä lieneekään. Hämmentävää porukkaa. Mutta niinkuin Malene sanoi kun oltiin takaisin, "onneksi oli edes hyvä sää.". No niinpä, jotain positiivista tähänkin päivään!

Ei vaan oikeesti tällainen on ihan kivaa, koska sitten on paljon puhuttavaa koko illaksi ja oikeastaan koko viikoksi. Ja huomenna lupasin kanssa mennä töihin , koska aamulla on vain sellaiset 40 ihmistä tulossa. hehee.. Huomista odotellessa (oikeesti). Kuvassa Fifill, meidän ihana vihainen vanhus. :)

SEIFUR!

No niin kuten otsikkokin kertoo olen nyt vihdoin päässyt taas oman rakkaan Seifurin selkään! Jopa kahteen eri otteeseen. Se hevonen vaan on jotain spesiaalia. Saa mut hymyilemään pelkkä ajatuskin että voin ratsastaa sillä! Ja tietenkin myös se että kahtena edellisenä päivänä eli torstaina ja perjantaina pääsin sillä myös ratsastamaan. Oikein hienoa! Olen ihan banaaneina täällä. heh.

No mutta muuten. Oikein hauskaa on siis ollut. Ollaan oltu elokuvissakin. Käytiin katsomassa Sinkkuelämää 2. En oikein tiedä lämpesinkö sille juuri ollenkaan, ei ollut kovin erityinen, mutta olihan se ihan hauskaa käydä yhdessä elokuvissa. Aikamoista stereotypioilla leikkimistä se kuitenkin oli. En katsoisi ehkä kuitenkaan uudelleen ei ollut niin hauska.

Torstai oli sitten oikein hauska päivä. Hieman sateli vettä, mutta ei onneksi niin kuin nyt. Aamulla siis sain hevosekseni Seifurin ja sitten sain vielä vedettäväkseni nopean ryhmän, jossa oli kuusi ihmistä, joilla kaikilla oli hevosensa hallussa ainakin suurin piirtein ja myös kaksi suomalaista varmaan noin mun ikäistä tyttöä. Meillä oli oikein hauskaa matkalla kotiin. Tosin mukana oli myös yksi mies, joka oli täällä koko päivän ja olin hieman huolissani kuinka se mahtaa iltapäivällä pärjätä, oli varmaan vaimon painostuksesta suosutunut viiden tunnin ratsastukseen, vaikka aiempaa kokemusta oli kyllä suht vähän. Mutta hyvin se oli iltapäivänkin pärjännyt. Mutta ihan noin yleensä ei kannata ratsastaa viittätuntia, jos aiemmin on ratsastanut noin kymmenen kertaa. Tulee takapuoli hyyyyyvin kipeäksi. Itse menin kuitenkin iltapäivälläkin vain lavalle ja meillä oli todella mukava ryhmä. Kaikki olivat oikein innoissaan ja lähes kaikki aivan aloittelijoita. Kuitenkin kaikki suhtautuivat oikein positiivisesti siihen että mennään hieman kovempaa. Hieno ryhmä. Paljon pointseja sellaiselle ruotsalaiselle naiselle, joka oli ehkä noin 60v ja ehkä eniten innoissaan kaikesta.

Illalla sitten Elin pakotti mut katsomaan Pulpfictionia, kun oli ollut puhetta, että en oikein tajua mikä siitä tekee niin hyvän. No sitä sitten siinä tuijottelin ja edelleenkään en tiedä mikä tekee siitä hyvän elokuvan. On vain lähinnä kummallinen ja unettava. huoh.. En sitten ehkä vain ole kovin kultturelli tai jotain. ;)

Perjantai sitten valkeni oikein hienona. Aurinko paistoi ja onneksi paistoi sitten koko päivän. Aamulla sain taas säästettyä itselleni Seifurin ja sehän on sitten aina oikein viihdyttävää. Täällä on töissä sellainen Valla. Oli viimekesänäkin, mutta en muista kertoilinko hänestä mitään. No Valla on siis kai 16 vuotias ja sillä on todella paha ADHD ja se puhuu aivan lakkaamatta. No hän on kuitenkin hyvin sympaattinen ja vaikka usein hermo hiukan kiristyy niin oikein ei voi suuttua kuitenkaan. Periaatteessa Vallan ei ole sallittua puhua turisteille, koska se on niin täysin rehellinen ja sanoo aina suoraan oman mielipiteensä, mikä ei ehkä aina ole hyvä. Turisti harvemmin arvostaa kun joku laukoo vierestä, että "saitko sä tuon? Se ei sitten liiku minnekään teitpä mitä hyvänsä". Tai vastaavaa. Eilen kuitenkin MAgga kysyi, josko mulle sopii, että Valla tulee mukaan lavalle. Ja toki sopihan se, koska Valla innostuu aina niin kovin jos se saa tulla mukaan ja koska se saa niin pientä palkkaa niin musta on vaan reilua, että se saa aina joskus tulla mukaan. Ja oikeastaan oli ihan hyväkin että tuli, koska niin moni lähes aloittelija halusi mennä Hennan mukana nopeaan ryhmään ja Valla meni sinne sitten auttamaan. Hyvä näin ja Vallakin oli oikein onnellinen.

Iltapäivällä lähdin sitten kahden amerikkalaisen kanssa day tourille. Ne oli niin sympaattisia. Äiti ja tytär. Olin vähän mietteliäs, kun amerikkalaiset ei aina ihan oo mitään parasta lajia saada mukaan, mutta nää oli onneksi todella mukavia ja osasivat ihan oikeasti jopa hyvin ratsastaa. Ja kun sääkin oli mitä hienoin niin johan vain kelpasi mennä. Ratsuksenikin sain vielä Svavarin ja se on niin ihana. Aivan mahtava töltti ja oikein pehmeä muutenkin. Ihana hevonen. (Ei toki mitään Seifuriin verrattuna, mutta kuitenkin) Meillä oli oikein hauska reissu ja kaikki sujui hyvin ja sain ihan kivoja kuviakin taas Helgafellistä, kun sitten vaan suomessa saan ne koneelle :). Mutta niin lisää uutisia taas jossain vaiheessa!
Kuvissa albiino Svavar ja kultani Seifur.

laitumilla

Jaa jaa! Sitä sai sitten vihdoinkin aloittaa työt maanantaina. Aamulla sitten vaan Lavalle. Onneksi tosin ei ollut mikään hirmuisen kiire päivä. Aamulla mukaan tuli 13 henkeä ja olihan se nyt ihan hauskaa. Lähes kaikki oli aloittelijoita, joten me lähinnä vain käveltiin ja vasta sitten ihan lopussa jaettiin ryhmä, jotta osa sai mennä hieman edes töltti/ravia/mitä vaan nopeampaa mihin kukakin sitten pystyy. Iltapäivällä lähdin sitten daytourille Helgafellin ympäri, josta kuvakin on. Mukana mulla oli kaksi saksalaista tyttöä ja ne oli oikein mukavia. Meillä oli suorastaan hauskaa. Ja koska en missään vaiheessa kertonut, että ymmärrän saksaa niin mulla vasta hauskaa olikin, kun salakuuntelin niitä pitkin matkaa. Olihan se nyt hiukan koomista kun kolmekymppiset naiset kinastelee siitä kumman hevonen on ihanampi. Mutta oikein suloista kuitenkin.


No tiistaina Einar sitten ilmoitti heti aamusta, että mun tulee lähteä hänen kanssaan viemään ja hakemaan hevosia laitumesta. No mikäs siinä. Vähän ennen kymmentä lähdettiin matkaan ja Marion tuli meidän kanssa, koska Malenella oli synttärit ja Anna ja Henna oli menossa sen kanssa katsomaan valaita. No joo siinä sitten ajeltiin ekaan paikkaan mihin jätettiin neljä hepoa ja otettiin mukaan kuusi. Sitten taas hieman yli tunti ajelua ja sitten jätettiin matkasta kolme hevosta. Siihen vaan pysähdyttiin keskelle tietä, hepat ulos ja viereiselle pellolle. Oli hiukan mielenkiintoista, mutta onneksi ei ollut juuri tuona hetkenä muuta liikennettä. No niin ja sitten seuraavaan paikkaan minne jäi yksi hepo ja mukaan tuli yksi vuotias varsa...

Seuraavaksi sitten vietiin varsa sen uusille omistajille, joiden labradori uros kusi mun kengille ja joiden poika oli pukeutunut batman asuun ja todella eli jossain muussa maailmassa. Mutta olihan se hieman huvittavaa, kun toinen kiipeilee trailerin seinää ja kuuntelee maata ja kaikkea. Oikein suloinen poika. Ja tokihan matka vain jatkui. Seuraavaksi vietiin loput kolme hevosta farmille, joka vetää Kjölur vaelluksia. Siellä missä minäkin siis olen ollut. =)

Seuraava puoli tuntia ajeltiin sitten tyhjällä traikulla, kun oltiin menossa hakemaan viimeisiä heppoja talvilaitumesta. No nämä yhdeksän ihanaista eivät varsinaisesti olleet kovin halukkaita jäämään kiinni ja siinä sitä sitten ensimmäinen tunti juoksenneltiin edestakaisin pitkin laidunta. Vihdoin sitten Einar päätti muuttaa suunnitelmaa ja sitten hepat onneksi melko pian jäivätkin kiinni... kunnes Venus sitten päätti mennä aidasta ali... No onneksi ne sitten kuitenkin saatiin kaikki kiinni ja puolentoista tunnin juoksentelun jälkeen saatiin hepat autoon ja päästiin matkaamaan kohti kotia. Hieman kyllä tuntui jaloissa kun juoksenteli kivassa kumpumaastossa ratsastuskengissä. Mutta onneksi ei sitäkään sitten turhaan tehnyt.

Kotona sitten oltiin noin kuudelta, että vaan kevyet kahdekasan tuntia kului reissussa ja koska talliin olin tullut jo kahdeksalta niin sehän tekee sitten sellaisen kivan lyhyen kahdentoista tunnin päivän.. Enkä edes saanut ratsastaa askeltakaan ja ruuaksikin sain jopa huiman yhden hodarin. Yhtään en ollut kärttyisä kun päivä oli lopussa. ;) Mutta olihan se nyt hauskaa!

Tänään mulla sitten oli taas vapaata, kun jo oon niin hirveästi rehkinyt. heh.. Mutta joo aamulla yritin ottaa hieman kuvia, mutta jotenki valo oli pielessä ja kaikki oli pielessä... No katsotaan kun saan ne joskus koneelle, voihan olla että osa on sittenkin ihan hyviä. Koska siis kaikki oli pielessä lähdin sitten ostoksille. Ja onneksi löysinkin sitten itselleni farkut. Oikein kivat sellaise. Täytyy vaan saada joku ne lyhentämään, että voin sitten käyttääkin niitä. Iltapäivän sitten vaan hengailin ulkona ja sisällä ja auttelin hieman, jos sattui siltä tuntumaan. Huomenna saa onneksi mennä sitten taas töihin!!

Uutta kesää aloittamassa

Jai jai. Olen siis taas täällä, mulle niin rakkaassa Islannissa. Oli ihan mielettömän hienoa taas tulla Flybussilla kohti Hafnarfjörduria ja nähdä taas ne synkeät maisemat, jotka tulijoita odottaa matkalla Keflavikista tänne. Bussissa sain taas viereeni suomalaista seuraa. Oikein kivan pojan Vantaalta, joka oli ollut Islannissa töissä neljä vuotta sitten. Oli oikein hauskaa, että oli juttuseuraa matkalla. Ja vieläpä sellaista, joka ymmärsi täysin ihastukseni tähän maahan.

No Silja sitten tuli ja toi mut tänne tallille, jossa nää täällä nykyään olevat tytöt, Elin (tietenkin), Marion saksasta, Anna ja Malena tanskasta ja Henna suomesta, olivat valmistelemassa grillausta. Olihan se kiva että heti ekana päivänä kaikki ottaa hyvin vastaan. Tytöt vaikuttavat oikein kivoilta. Anna tosin ei mun kanssa täällä kauaa ole kun on ihan kohta lähdössä kotiin. Mutta tosiaan illalla siinä sitten grillailtiin ja myös Magga, tämä tän hetkinen pomo, tuli meidän kanssa grillaamaan. Hänestä en niin kauhean hyvää ensivaikutelmaa saanut, mutta saa nähdä josko se paranisi tässä viikkojen aikana.

Mutta niin, mulle oli sitten laitettu vasta maanantaista alkavaksi työt, joten lauantai oli hieman kummallinen. Ei mitään tekemistä, kunhan hengailin tallilla ja otin paljon kuvia hepoista. Toki ne voin näyttää vasta suomessa, koska en saa kumpaakaan kameraa täällä tyhjennetty, kun en edes pieneen sitten ottanut johtoa mukaan. No sen kanssa täytyy vaan elää. =). Mutta niin launatai meni siis hengaillessa ja tutustuessa muutamaan uuteen heppaan joita täällä on. Niin ja tietenkin vaihtaen kuulumisia Mayan kanssa! Maya alkaa olla jo aika iso ja kai pitääkin kun on kohta seitsemännellä kuulla raskaana. Mutta oli kyllä hauska juttutuokio.

Elin on sitten päättänyt astuttaa nyt tammansa ja näin ollen se eilen meni sitten orin luo käymään ja menee sitten myös tänään. Ori on Einarin ja sen nimi on Herkules ja aivan todella upea onkin. Olihan se ihan kokemus olla katsomassa astutustakin. ;). Hyvin tuntui menevän mutta menee nyt ainakin pari kertaa vielä, jotta todella tulisi tiineeksi ja sitten mun pitää matkata tänne myös ensi vuonna katsomaan Hellan vauvaa! Mutta nyt siinä uutiset tähän asti ja suihku odottaa ja sitten ehkä pientä shoppailua tiedossa. Niin ja ekassa kuvassa on siis Anna, Magga ja Elin ja toisessa sitten Herkules ja Hella.