Oikeasti vapaata!!

Niin tänään mulla oli sitten ihan todella vapaata. Aamulla lähdin sitten katsastamaan meidän kaupunkia eli Hafnarfjörduria. Pyörällä lähdin ja sain kolme ohjetta: ensin suoraa, liikenne ympyrästä alamäkeen oikealle ja alamäen jälkeen vasemmalle... Unohdin sitten tuon viimeisen ja tein noin 5km ylimääräisen lenkin. Oli todella fiksu olo. Kaupunki on kyllä aika pieni. Ehdin tunnissa kävellä keskustan kaks kertaa edestakas ja käydä kaupassa ja hodarilla. Että ei oo kovin iso ei. Toki Reykjavik on varsin lähellä, joten menen sitten bussilla sinne jos alkaa tuntua siltä.
Takaisin tullessa pysähdyin katsomaan lamapaita, jotka on tossa aika lähellä meidän tallia. (Aika lähellä eli siis 1 km, kaupungin keskustaan about 4 km, jos ei eksy!) Aivan ihania. Niitä ei oltu vielä keritty, joten ne oli ihan hirveän paksussa villassa, mutta aivan sairaan suloisia. Tulivat katsomaan mua oikein läheltä ja osa jopa uskalsi nuolla kättä. Siellä oli myös ihan pikkuisia, mutta ne oli vähän pelokkaampia. Todella suloista. Oli ihanan rauhallista vaan istua siinä kivellä ja katsella lampaita juoksentelemassa ja kaikkea. Tuun varmaan tekemään sitä varsin usein=).
Iltapäivällä päätin sitten että lähden kuitenkin mukaan omaksi huviksi ratsastamaan. Ja samalla opettelemaan nopeampaa Lava tour reittiä. Oikein hauskaa oli. Vain kaksi turistia valitsi nopeamman reitin ja sitten siellä oli Jana ja minä. Miehet oli Ruotsista ja Israelista ja oikein hauskoja olivat. Ruotsalaisella vaan oli aluksi vähän väärä hevonen, mutta kilttinä tyttönä sitten vaihdoin sille omani ja sitten kaikki alkoi sujua varsin mainiosti. Tauon jälkeen jopa laukattiin oikein kunnolla ja molemmat olivat aivan innoissaan. Voivat sitten kertoa kotona, että ovat laukanneet hevosella. Mainio reissu! Varsinkin kun ei varsinaisesti ollut vastuussa mistään. Oikein mainio vapaa päivä siis. Huomenna joudunkin taas keittiöön, joten sitä en pahemmin kyllä odota, mutta kaippa se menee...
Ja taas pari kuvaa=). Ekassa kuvassa on Mauni eli siis kuu, sillä on aivan upea harja ja toisessa sitten vähän vauhdikkaampaa menoa!

huuh ruotsalaisia huuh...

Niinpä niin... Tänään siis piti olla mun vapaa päivä, MUTTA... eihän se sitten sitä ollut. Meidän pomo Sara, jota en oo koskaan nähnyt, oli kipeänä, joten yhdeksältä tytöt tuli kysyyn jos voisin millään tulla töihin. Ja mähän menin. Oon kai vähän hullu. Mutta niin vaellukselle sitten vaan! Ihan hauskaa oli aamulla, kun kaikki sujui hyvin ja turistit oli ihan kivoja ja kaikkea. Sitten opettelin keiton keittämisen jaloa taitoa täällä, kun sattui olemaan aikaa. En söisi itse sitä mitä tänään tein, mutta turisteille tuntui maistuvan, joten mikäs siinä.
Iltapäivän vaellus olikin sitten tähän astisista kaikkein kamalin. Meille tuli moonta ruotsalaista ja se oli aivan kauheaa. Niistä vaan kaksi oli ratsastanu ennen ja ne oli lähes kaikki keski-ikäisiä naisia... Vain yksi mies ja kolme nuorempaa naista. Se oli sitten kamalaa. Onneksi Elin puhui niille kaiken tärkeän, Elin kun on ruotsista... Helpotti paljon. Tosin Elin muutenkin oli vastuussa kaikesta joten sen pitäiskin hoitaa kaikki tuo. Mutta siis itse vaellus, voi jestas. Mentiin käyntiä lähes koko matka, mutta ne ei meinannu silti pysyä mukana. Niin joo ja kaksi ei edes lähtenyt mukaan oltuaan selässä noin kaks minuuttia.. Kiva sitten maksaa siitä ilosta 45 euroo... Jihaa. Mutta onneksi meille ettei tulleet mukaan. Jossain vaiheessa matkaa sitten Fru margret, yksi heppa siis alkoi ontua ja Elinin piti taluttaa sitä ja sitten ne vasta jäikin jälkeen. Jouduin odottaan osaa varmaan 7 kertaa ja kun yritin mennä auttaan että hepat kävelis edes vähän ne vaan katso vihasesti ja mitään ei tapahtunu... Voih.. Mutta selvittiin sentään elävänä kotiin ja vielä ajoissa, joten mikäs siinä. En vaan usko että ne oli kauhean onnellisia siitä että olivat tulleet... Raukat (joopa joo)
Mutta jos jotain hyvää tästä päivästä niin meillä kävi sellainen suomalainen pariskunta ja se oli niin kivaa. Olivat oikein mukavia varmaan noin 60v ihmisiä. Olivat oikein iloissaan takasin tullessaan ja mies sanoi että tätä voisi tehdä kotonakin, joten niillä oli sitten ollut varsin onnistunut reissu. Hyvä niin!! Ja näin sivumennen ne ei ollu myöskään ratsastaneet koskaan ennen ja silti se suomalais nainen sai Mykkan liikkumaan ihan hyvin vaikka se ruotsalainen ei saanut. Hyvä suomi!
Saatiin tänään myös uutta seuraa, kun Elinin ystävä Caroline tuli tänne, ja heti töihin vaan iltavaellukselle. Mutta iltavaellus oli ihan jees, sellainen porukka Ohiosta. Ihan kivoja olivat. Ainakin ne pari naista edessä. :). Aurinko paistaa edelleen, joten hauskaahan tää pääsääntöisesti on. Huomenna sitten pidän oikeasti vapata ja menen jonnekin käymään!

Laitoin tähän kuvan meidän asunnon olkkarista, joka on ainoa oikeasti tilava huone meidän kämpässä. Ja sitte kuvan Fridasta, meidän söpöstä sinisilmästä.

Näin sitä mennään!

Tänään pääsin sitten tutustumaan keittiön ihmeelliseen maailmaan ja se vasta sitten tylsää olikin. Siis ihan todella voi herran jumala. Aamulla oli ihan tekemistä kun siivoili paikkoja ja laittoi kaiken valmiiksi, mutta sitten turistibussi oli noin 20 min myöhässä, joten kellään ei ollu aikaa ostaa mitään. Ne sitten vaan suunnilleen juoksi siitä läpi ja lähtivät, joten mä siivosin sitten vähän lisää. Yksi ihminen sentään söi lounasta joten sain lämmittää keittoa ja sulattaa leipää. Jippii!!
Iltapäivällä onneksi pääsin sitten taas vaellukselle mukaan. Olisin varmaan muuten kuollut tylsyyteen keittiössä. Nooo vaellus alkoi ihan jees ja oli oikein kivaa. Sitten Katrinen hevoselta lähti kenkä ja jouduin taluttamaan sen kotiin ja hakemaan itselleni uuden. Kiva kävellä kotiin.. Mutta sentään sai mennä kovaa yksin takaisin ja sehän on aina plussaa!! Että ihan kiva vaellus tänään.
Eilen oltiinkin grillaamassa yhden islantilaisen tytön luona ja se oli niin hauskaa. Mut on otettu niin hyvin vastaan täällä että ihan ällistyttää. Eilen olin myös sellaisella kolmen tunnin vaelluksella ja sehän oli oikein hauskaa. Paitsi mitä nyt mukana oli muutama kaikki tietävä tanskalainen ihminen. Mutta muuten oli todella hauskaa. Mulla oli kaksi tyttöä mukana mutta periaatteessa mä vedin koko reissun vaikka en ollu ikinä ennen ollu siellä. =D
Mutta niin hienoa on kyllä. Ja mukaan vielä pari kuvaa!

Eka työpäivä

Joo heti töihin vaan. Hyvä niin muuten ois ollu varmaan vaikea kuluttaa koko päivä. Aamulla heti kahdeksalta ruokkimaan hevoset ja sitten jo valmistauduttiinkin ekalle vaellukselle. Täällä on ollu tosi nätti ilma, joten tiet pölys ihan sikana ja mulla oli silmät ihan täynnä pölyä... Mutta ihan kivaa oli. Sain ekalla reissulla hepaksi Glacierin, sellainen oikea sydäntemurskaaja polle, mutta varsin meneneväinen ja kädet oli kyllä aika kovilla.
Sitten lounastettiin ihan yhden leivän verran ja sitten seuraava vaellus. Vain säälittävät 28 turisti... Herranjumala. Ja se on ihan normaalia kuulemma. Siinä oli ryhmä puolalaisia ja islantilaisia nuoria miehiä jotka oli aika pahoja lähdössä, mutta onneksi matkalla noudattivat ohjeita. Mulla ei oikeastaan juurikaan oo aavistustakaan missä me oltiin mutta kaippa se sitten siitä. Ja hevosia on joku 48 ja ne kuulemma pitäis kaikki sitten opetella ulkoa... Että paljon on muistettavaa.
Mutta jos tarkoituksena on timmiytyä ja päästä kuntoon ni se varmasti kyllä onnistuu. Kerran päivässä lämmin ruoka ja nyt oon kaks päivää syöny lämpimänä ruokana riisiä ja tomaattikastiketta, joten kyllä tällä kuntoon pääsee. Toivottavasti. Seuraavalla kerralla sitten lisää.

Islannissa viimein

No niin... Herra isä mä oon oikeasti täällä! Lentomatkalla rupes tuleen jo ajatuksia että miksi ihmeessä mä tänne lähin oonko ihan hullu tai jotain, mutta kyllä mä luulen että tää tästä iloksi muuttuu. Täällä päässä kaikki sujui suht jouhevasti. Laukut tuli nopeasti ja flybus toi hafnarfjörduriin tai miten tää nyt ikinä kirjoitetaan. No sitten piti mennä kertomaan Viking hotellin henkilökunnalle että oon täällä että joku voi tulla hakeen. En sitten löytänyt yhtään avointa ovea koko mestasta ja kellon soittoon ei kukaan alkuun vastannu... Vähän olin hukassa. Sitten onneks joku tuli avaan oven ja saatiin soitettua mulle kyyti, joka varsin nopeasti tulikin. Silja haki mut ja juoksutti ympäri paikan ja esitteli mut Heidille. Heidi on paikan toinen suomalainen, tosin lähdössä kotiin parin viikon päästä. Kämppä on tällainen kimppakämppä. Ei kovin kummoinen, mutta eiköhän tässä asu. Vaatteille ei vaan oikein oo mitään paikkaa. Toinen tyttö johon tutustuin tänään on Jana se on saksasta ja vaikuttaa oikein mukavalta. Se on kanssa täällä elokuun loppuun, joten on sitten seuraa alusta loppuun. Mutta niin huomenna sitten lisää.

Miten paljon voi tarvita kamaa

Niin ihan niin kuin otsikko sanoi. Miten paljon voi ihminen tarvita kamaa mukaan jos meinaa olla kolme ja puoli kuukautta pois Suomesta? Ihan hirveästi. Tai ainakin näin itse kun on yrittänyt keräillä ne kamat mitä tarvitsee niin tuntuu aivan mahdottomalta. Kyllä taitaa painorajat vähän paukkua lentokentällä. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa etten joudu lähettään rahtina... Pientä jännitystä olis ilmassa...

kaikkea kuuluisi muistaa...

Matkalaukku on kovasti iso kun se on tyhjä, mutta vähän huolestuttaa että kaikki ei silti tuu mahtuun mukaan. Tai ei ainakaan ihan painorajoissa taideta mennä...