Islannissa viimein

No niin... Herra isä mä oon oikeasti täällä! Lentomatkalla rupes tuleen jo ajatuksia että miksi ihmeessä mä tänne lähin oonko ihan hullu tai jotain, mutta kyllä mä luulen että tää tästä iloksi muuttuu. Täällä päässä kaikki sujui suht jouhevasti. Laukut tuli nopeasti ja flybus toi hafnarfjörduriin tai miten tää nyt ikinä kirjoitetaan. No sitten piti mennä kertomaan Viking hotellin henkilökunnalle että oon täällä että joku voi tulla hakeen. En sitten löytänyt yhtään avointa ovea koko mestasta ja kellon soittoon ei kukaan alkuun vastannu... Vähän olin hukassa. Sitten onneks joku tuli avaan oven ja saatiin soitettua mulle kyyti, joka varsin nopeasti tulikin. Silja haki mut ja juoksutti ympäri paikan ja esitteli mut Heidille. Heidi on paikan toinen suomalainen, tosin lähdössä kotiin parin viikon päästä. Kämppä on tällainen kimppakämppä. Ei kovin kummoinen, mutta eiköhän tässä asu. Vaatteille ei vaan oikein oo mitään paikkaa. Toinen tyttö johon tutustuin tänään on Jana se on saksasta ja vaikuttaa oikein mukavalta. Se on kanssa täällä elokuun loppuun, joten on sitten seuraa alusta loppuun. Mutta niin huomenna sitten lisää.