soppaa, soppaa...

Töitä on nyt sitten paiskittu oikein olan takaa. Lähes kaikki vapaatkin oon ollu ainakin puoli päivää töissä. Mutta itsepähän lupaan mennä. Ja ratsastaminen on kuitenkin todella hauskaa. Meillä on täällä käynyt sellainen norjalainen nainen nyt joku neljä kertaa putkeen täällä ja se on niin kiva!! Se on todella mukava ja se todella tykkää näistä hepoista ja jotenkin tuntuu niin kivalta että se tulee uudelleen ja uudelleen. Saa mielen niin hyväksi. Se oli täällä toissapäivänä koko päivän siis viisi tuntia ratsastusta ja sillä oli Komma, se on muuten ehkä meidän paras hevonen, mutta sillä on vähän huono selkä. Mutta siis niin se rakastui siihen aivan vallan (kukapa ei, harkitsen ostavani sen ja tuovani suomeen). Ja sitten eilen se sai Komman myös, mutta tänään ei, koska Komma tarvi vapaata, joten se sai Skeggin ja tykkäsi siitä kovasti, mutta se oli niin suloinen kun se tuli ratsastamasta niin se meni ja haki ruohoa ja vei sen Kommalle... Jotkut ihmiset vaan saa mut hyvälle tuulelle ja se on ehdottomasti yksi niistä. Lisää tuollaisia turisteja tänne!!!!!!!!
Perjantaina olin tallissa ja iltapäivällä Sara halusi että menen day tourille ja menen ihan uuden reitin... Mun piti siis mennä Helgafellin ympäri. Silleen tietty ihan kiva että joku vaan näyttää kartasta että menepä tuonne ja sitten yritin näyttää fiksulta ja tietää minne meen. Ja tietenkin eksyin kerran. Seurasin sellaista polkua jonka luulin oikeaksi poluksi, mutta paskat se oikea polku ollut vaan se loppui totaalisesti yht äkkiä ja sitten olin keskellä laava kenttää. Todella turvallista. Laava kun voi vaan pettää alla ja sitten tiput ties minne. Sitten vaan annoin Gjostalle pitkät ohjat ja ajattelin että kohti Helgafelliä ja se ihana hevonen löysi sitten sen ratsastuspolun jolle olis kuulunut mennä. Ihana hevonen. Ja kaikki terveenä polulle ja sen jälkeen se olikin oikein hienoa ja mukavaa. Pidin siitä kovasti ja haluan kovasti mennä uudelleen että pääsee meneen koko reitin oikein ja sitten otan kameran mukaan!!! Siellä on aivan mielettömiä maan tekemiä muodostelmia. Ihana reitti.
Eilen olin keittiössä ja se on sitten tylsää. Siivoa siivoa siivoa ja sitten siivoa taas se sama helkutin pukuhuone. Mutta niin kaippa niitä huonojakin töitä pitää tehdä että tietää sitten kun on kivaa että se on tosi kivaa. Iltapäivällä sentään pääsin ratsastamaan, kun oli niin paljon väkeä. Ja ihan hyvä reissu oli. Perus lava tour. Niin paitsi että juuri ennen reissua, Lara alkoi sitten itkeä... Jep tosi kiva mennä kun yksi opas itkee. En niin tiedä mikä sille tuli ja sitten Maria vaan meni ja ilmoitti että itke myöhemmin nyt ei voi. Ei jestas. Mä en niin tiedä mitä sen ihmisen kanssa tekisi. Sillä vaan ei oo kaikki kotona. Illalla oli sitten sellainen soppa tapaaminen, johon tulee niitä, jotka on menossa pidemmälle reissulle. Että ne voi sitten tutustua muihin, jotka tulee niiden reissulle. Niitä oli 25 ja sitten piti tyyliin lavan jälkeen juosta sisälle ja pistää kaikki kuntoon. Ja sitten tarjoilla ja sitten piti vartissa vääntää kasviskeitto kun joku olikin kasvissyöjä, mutta ei ollut kertonut ennakkoon. Niin ei toki kannata kertoa että on kasvissyöjä, jos on lähössä kuudeksi päiväksi keskelle ei mitään... ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. huoh...
Tänään sitten pääsin talliin, koska Silja halusi että Lara on keittiössä ettei se eilinen itku toistu. Koska et sä vaan voi itkeä turistien edessä, paitsi jos tiput ja sua sattuu... Mutta niin menin sitten talliin. Aamulla sitten olikin kiva shokki kun lähes kaikki hevoset oli aitauksen ulkopuolella syömässä. Ne oli oppineet avaamaan yhden portin, josta kyllä on ollut aiemmin puhetta, mutta kuulemma oli ok. No ei ole enää. Nyt se on sitten kunnolla sidottu. Ja onneksi hevoset oli tossa ihan vieressä, ettei kukaan ollut lähtenyt kauemmas. Suht helposti saatiin kaikki hevoset sisään. Mutta toivon vaan ettei se ikinä ikinä tapahtdu uudelleen. Kyllä meinaan meni sydän kurkkuun kun näki ne poissa aitauksesta.
Mutta niin aamulla sitten laavalle ja hitaalle sellaiselle. Oli totaalisesti eri reitti kuin yleensä, mutta mikäs siinä, vaihtelu on hauskaa. Sain Tangon ja pidän siitä kovasti, joten olin ihan tyytyväinen. Ja sitten tauolla me jaettiin ryhmö hitaaseen ja nopeaan ja mä sain nopean ja se oli oikein hauskaa. Mentiin oikeasti nopeasti ja se oli niin kivaa. Nopein nopea hidas laava jonka oon ikinä vetänyt. Mutta venäytin niskani vähän, kun yksi tyttö huusi että seis ja Tango pysähtyi huutoon... Hyvä hevonen, mutta ei hyvästä niskoille. =). Mutta kyllä se siitä. Tosin mulla oli mukana sellainen tyttö, joka on käynyt ratsastuskoulua Ishestarilla ja se oli rasittava. Sen oli tultava hitaaseen, koska se oli ilman vanhempia ja sitten se oli koko ajan että mennään lujempaa lujempaa tää on niin hidas ja kauheaa huokailua. Se oli rasittava. Ja kotiin sentään tultiin tosi kovaa.
Iltapäivällä oli sitten aika reippaasti porukkaa laavalle vain vaivaiset 35. Ja sitten 14 meni day tourille. Että ihan vilkasta. Jana otti day tourin, joten menin sitten lavalle. Ja omasta tahdosta hitaalle, koska niska kestää sen paremmin. Otin Mangon. Oon luullut että se on täysi ravuri että se ei tölttää mutta mitä vielä. Hieno töltti eikä edes vaikea saada aikaan Kiva kiva hevonen. Positiiviset yllätykset hevosessa on aina niin hyviä. Alku puoli reissusta olikin sitten oikein hyvä. Niin ton uuden tytön perään pitää kyllä katsoa joka hetki... Se meni hakeamaan lisää satuloita. Meillä on kaksi satulaa, jota ei voi käyttää ne näyttää samalta ja ne on keskenään nurkassa. Mutta se otti toisen niistä sen sijan että olis ottanut siitä kasasta mikä oli keskellä lattiaa... Niin no se myös laittoi sen satulan Ljufurille.. Siis ei kannata kokeilla satulaa sisäpuolelta sieltä tulee vaan yli sentin mittainen rauta ulos, joka painuu hevosen selkään. Puolessa matkassa Ljufurin selkä oli sitten niin kipeä että se kieltäytyi liikkumasta ja vasta silloin tajusin ite mikä satula sillä oli. Hevos parka. No mikäs siitä sitten hevonen vaihtoon ja mä kävelin sitten kotiin koko matkan Ljufurin kanssa, koska eihän sen selkään nyt voi mennä varmaan ainakaan kahteen päivään, jos vielä silloinkaan. aaaaarghhh!!! Niin pientä turhautumista ilmassa ehkä. Mutta niin ei sitten muuta tällä erää.
Kuva1: Freya, naapuri tallin omistajan koira. Aivan maailman suloisin.
Kuva2: Minä ja Monica

puksuttaa puksuttaa!

Muutamana viime päivänä on tuntunut ihan kuin aika olisi lentänyt. Päivät vaan häviää jonnekin. Mutta se on varmaan vaan ihan hyvä, koska välillä on myös ollut aika paha koti-ikävä niin tulee sitten elokuu nopeasti. Vaikka sitten taas en halua kyllä ainakaan vielä täältä lähteäkään. =). Oon tehnyt ihan sikana töitä. Lähes joka vapaan sitten vanhempien käynnin niin oon ollut ainakin osittain töissä. Mutta eipä siinä mikään eihän pakko olisi, mutta kun pääsääntöisesti se on hauskaa. Maanantaina meinaan mennä sitten kaupunkiin niin silloin en sitten mene töihin.
Hauskaa on kuitenkin ollut vaikka ei oikein vieläkään tulla juttuun tuon uuden tytön kanssa. Ja se on nyt sitten ollut vaan keittiössä viime päivinä, joten en oikeastaan ole edes juuri sitä nähnyt. Ei haittaa kyllä varsinaisesti ollenkaan. Se on edelleen nukkunut vain sohvalla ja sen kamoja leviää enemmän ja enemmän ympäri kämppää. En mäkään nyt aina kotona oo mitenkään siisti mutta täällä asuu 4 muuta ihmistä joita se ei oikein edes tunne niin jotain kunnioitusta vois olla. No Jana puhui sille eilen että meistä sen pitäis nukkua sängyssä ja pitää kamansa edes jotenkin siististi eikä levitellä niitä joka paikkaan. Niin ja että ruuanjämät heitetään roskiin eikä jätetä pöydille tai lattioille. Katsellaan taas jos asiat paranis
Tallissa on ollut pääsääntöisesti oikein hauskaa. Keskiviikkona vietiin hevoset ekaa kertaa laitumeen yöksi ja se oli niin hauskaa. Kaksi ratsastaa edessä ja sitten meitä oli kolme siellä takana katsomassa ettei kukaan jää jälkeen ja siinä niitä sitten paimennettiin kohti laidunta. Se oli niin hauskaa!! Ne menee tuolla ihan hirveetä vauhtia ja niitä on kuitenkin joku 65 menossa niin se on kyllä aika massiivinen näky. Niin ne joilta puuttuu kenkä niin ei pääse sinne. Vähän sääliksi käy kun ei se niiden vika ole ettei niitä ole kengitetty. Mutta aivan todella paljon kivampaa tuo on kuin ruokkia niitä joka ilta ja aamu!!
Aika helpolla on päässyt turistienkin kanssa. Ovat olleet pääsääntöisesti oikein mukavia. Tai no on nyt muutama ollut joista ei oo ihan varma ollut. Tossa yhtenä päivänä mentiin Elinin kanssa Lavalle ja me ei voitu alussa jakaa sitä millään, koska oli niin paljon hevosia jotka ei oikein liiku ja aloittelijoita. Siinä sitten mentiin rauhakseen ja sitten Kaldarselissä kysyttiin yhdeltä tytöltä että mitäs pidät hevosesta niin vastaus oli että on se ainakin hyvä kävelemään... Niin no, mutta ei paljon voinut muuta siinä alussa tehdä. Sitten kyllä kotiin päin jaettiin se joten sitten ne pääsi meneen aika lujaa ja kaippa sekin sitten oli ihan tyytyväinen kotona. Ja mikä kaikkein kivointa niin nyt on tosi moni sellainen turisti, jolle on matkalla jutellut paljon niin tullut uudelleen. Joko niin että se on aiemmin ollut hitaalla Lavalla ja sitten tulee nopeaan tai sitten ne on ollut nopeassa ja ne tulee day tourille. On niin kiva nähdä että ne todella tykkää tästä ja ne haluu tulla uudelleen!!!
Niin ei kai tässä sitten muuten mitään ihmeitä ole sattunut. Ei ainakaan nyt muistu mieleen, mutta kertoilen sitten kyllä taas!
Kuva: Tässä on Tango mun yksi suosikki!

Uusi tyttö tuli.

On taas aika lentänyt ja ei oo oikein ehtinyt kirjoitella, mutta joo siis meillä on nyt ollut uusi tyttö täällä torstai illasta asti. Perjantaina sillä oli siis eka työpäivä. Se on amerikasta ja sen nimi on Laura, mutta äännetän Lara. Sillä on paljon sukulaisia täällä ja se puhuu islantia, mutta mutta... Se ei tuonut mukanaan mitään ratsastusvarusteita... Ei mitään. Ja ekan päivän se ratsasti farkuissa, koska ne tekee kotonakin niin. No tottakai sillä oli viiden tunnin ratsastuksen jälkeen aika paljon kipeitä kohtia farkkujen saumoista, joten jo heti tokana päivänä se olis halunnu mennä keittiöön, mikä oli mahdotonta koska siellä oli niin paljon tekemistä ja se ei tiedä vielä tietenkään mitään mitä siellä tehdään.
Se myös on nukkunut kaikki yöt tossa sohvalla. Ja niistä ekat kaksi kengät jalassa. Tosi kiva. Sitten pidettiin pieni puhuttelu että me ei käytetä kenkiä sisällä koskaan. Nyt se ei oo käyttänyt, mutta tuolloin se vastas että joo en jos vaan muistan... No parempi olis muistaa hitto...!! Niin ja kaikkein pahinta ehkä on että se ei osaa ratsastaa kunnolla. Sille ei voi toistaiseksi antaa juuri mitään hevosia kun se ei pärjää niille. Ja oppaan olis tarkoitus kuitenkin pystyä hallitsemaan nää kaikki hevoset. Sen lisäksi sen tietämys hevosen käyttäytymisestä on aivan minimaalinen. Luulen että tää opetus kestää ja kauan. En todellakaan halua olla töissä kun se saa ekan kerran mennä yksin ryhmän kanssa. Toistaiseksi sille ei voi luotta mitään yksi paitsi siivoamista ja jos sen luottaa niin se kestää noin sata vuotta että tulee valmista.
Varmaan kamalaa kun valitan näin, mutta tää on siis ihan jäävuoren huippu vasta. Mutta ehkä amerikkalaiset vaan on sellaisia. Se on välillä hyvin töykeä eikä oikein edes yritä sopeutua elämään yhdessä neljän muun tytön kanssa. Välillä jotenkin tuntuu että se ajattelee että joo tää on sen koti ja se voi tehdä ihan mitä se lystää täällä. Mutta ehkä se tästä. Annetaan sille viikko ja katsellaan sitten uudelleen.
Mutta kivaa on ollut pääsääntöisesti töissä, mulla oli aivan mahtava itävaltalais ryhmä. Ne oli kaikki tosi osaavia ja se oli melkein kun olis yksin ollut menossa. Ei mitään ongelmia missään ei välejä ei odottelua!! Siis niin helppoa ryhmää mulla ei oo ikinä ollu ja se oli niin hauskaa. Kovin huoletonta. Ja eilen eli siis sunnuntaina sain jopa 1000 kruunua tippiä mikä on aika iso tippi.! Että muuten on ihan kivaa. Kunhan uusi tyttö oppii tavoille ja ratsastamaan niin kyllä se siitä taas sitten. Sori ei kuvia

Takaisin arkeen.

Niin tiistaina oli sitten viimeinen päivä perheen kanssa, koskapa ne lähti keskiviikko aamuna niin aikaisin. Tiistaina ei enää tehty mitään ihmeempää, oltiin vähän kaupoilla ja käytiin syömässä oikein herkullista kalaa ja jäätelöä. Ostin kaksi hienoa takkia, jotka odottelee mua sitten Suomessa kun palajan. Tai no äiti ja isi osti sen toisen mulle, joten toisen vain maksoin itse=). Illalla käytiin vielä poikien kanssa yhdellä keskustassa ja oli oikein mielyttävää. Cafe Parisissa oltiin ja sitten vielä hodarille ja sitten kotiin. Vähän oli vaikeaa sanoa hei hei... Tuli sellainen aika kova koti-ikävä siinä. Mutta kyllä se sitten taas siitä.
Keskiviikkona mulla oli sitten vielä vapaata ja koska oltiin saatu lippu mennä viikinki festareille niin sinnehän sitten päätin mennä. Ne oli tossa Hafnarfjördurin keskustassa Viikinki hotellin vieressä. Vähän niinkuin keskiaika markkinat, mutta pienemmät ja enemmän keskittyneet. Ja aika moinen panostus täällä on sitten pukuihin. Kaikki myyjät oli pukeutunut ja todella moni muu ja sitten tietysti ne kaikki jotka esiintyi. Ja ihan viimeisen päälle oli puvut. Jopa kengät oli aina oikeanlaiset. Ja yllättävän monta ihmistä täällä on joilla on pitkä tukka ja parta, jonka saa letille. Hienon näköistä. Vaikka oli aika pienet niin ihan hyvin jaksoin siellä heilua pari tuntia. Lippuun kuului ruokaakin, sillä sai lammastortillan. Aivan todella hyvää. Ja juoman myös, joten kyllä jo pelkästään sen takia olisi kannattanut tulla.
Torstaina menin sitten pitkästä aikaa töihin. Oli oikein kiva mennä, kun päivä oli mitä hienoin ja on ollut pois niin kauan. No aamu oli ihan suht helppo, tosin siinä sitten kun luultiin että kaikki on valmista jo niin sitten tiputellen tuli että pari tulee vielä ja sitten vielä pari.. Sain itselleni yhden uusimmista hepoista Tvitin. Ihan ok, mutta ei mitenkään sykähdyttävä todellakaan. Ei tule suosikkia siitä. Mutta sain nopean ryhmän, joten olihan se ihan hauskaa. Ei se tosin hirmu hyvä nopea ryhmä ollut, mutta sentään ihan kohtalainen. Carolinenlla oli paljon haastavampaa, kun sillä oli hidas ryhmä, jossa kolme heppaa jotka ei oikein liiku minnekään. Mutta hyvin nekin sieltä sitten tulivat.
Iltapäivä oli sitten vähän vilkkaampi. Jana tuli kolmanneksi meidän kanssa Lavalle, koska oli niin paljon väkeä. Oli vähän sitten tapahtuma rikkaampi tämä toinen. Jaettiin taas ryhmät ja melko moni aloittelija halusi mennä nopeaan ryhmään, joten Jana meni yksin hitaiden kanssa ja me Carolinen kanssa nopeaan. No heti melkein jaon jälkeen yksi amerikkalainen tyttö menetti tasapaoinon Seifurin selässä ja tipahti... Jep kokemusta on, sanoi kun jaettiin hevosia... No vaihdoin sitten sen kanssa hevosta että se sai Raknan ja mä otin sitten Seifurin ja hyvä niin. Oli oikein iloinen koko loppumatkan. Sitten tauolla. Meillä oli sellainen islantilainen poika nopeassa ryhmässä, joka alussa sanoi mulle että on ratsastanut paljon ja issikoilla, joten annoin sille Eldurin joka on yksi ihan parhaista täällä. JA sitten tauolla se ääliö halusi vaihtaa hitaaseen, koska me kuulemma mentiin liian lujaa... Jos yhtään olisin tiennyt että se on niin huono en olis ikinä antanut sille Elduria vaan olisin antanut sen jollekin muulle osaavalle ihmiselle. Kyllä meinaan hilppasen pistu vituttamaan että yksi parhaista tölttäreistä täällä käveli kotiin ja sitten ihmisillä, jotka olis halunnu töltätä ei ollu niin hyvää hevosta, hiton islantilaiset. No joo tällaisia ne vaan on...
Torstaina myös saapui se uusi tyttö, Lara. Se on Kaliforniasta. Ihan kiva näin ensi vaikutelmalla. Tosin se rakastaa suitsukkeita.. Ja nyt jo meillä on sellainen semi suitsuke haju täällä kämpässä. Se myös kulkee täällä kengät jalassa, mutta pitäis vaan sanoa, että me ei tehdä niin. Tosin luulis nyt tajuavan kun kaikki muut jättää kengät eteiseen. Oudointa musta on kuitenkin se että sillä ei oo mitään ratsastusvarusteita. Niin ne kuulemma aina kotona ratsastaa farkuissa. No voi olla että sekin hankkii, kun ratsasta lähes päivittäin neljä tuntia eikä niinkuin kotona noin tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa. Mutta oikein puhelias ja helposti lähestyttävä se on, joten eiköhän tää sen kanssa suju. Niin ei sitten muuta nyt.
Kuva1: Jopa pikkulapset oli puettu loppuun asti vietyihin vaatteisiin
Kuva2: Minä ja "Viikinki"
Kuva3: Yksi uusista tulokkaista, Venus

Sai perheen kylään!!

Perjantaina 12.6 äiti ja isä ja Mikko ja Riku ja Mamma tuli sitten tänne. Se oli mulla työpäivä mutta menin sitten illasta niitä Reykjavikiin moikkaamaan! Ihana nähdä joku kotoa. Kuitenkin melkein kuukauden oon jo ollu täällä ja onhan se kiva että tulee joku mua katsomaan! Lauantaina ne oli sitten käyny Gullfossilla, Geysirillä ja Thingvellirillä, kun mä olin töissä. Illalla ne tuli sitten mut hakemaan töistä ja menin niiden kanssa kaupunkiin ja olin niiden kanssa hotellissa yötä. Ei varmaan ihan sallittua kun musta ei mitään maksettu, mutta ei kukaan mitään sanonut edes aamupalalla. =). Sunnuntaina lähettiin sitten yhdessä heti aamusta ajamaan kohti Vikiä. Se on sellainen pieni kylä etelärannikolla.
Eka pysähdys tehtiin Seljalandsfossilla. Aivan ihana vesiputous. Sen taakse pääsee kävelemään ja sinne me Mikon kanssa käveltiin ja kastuttiin. Tippuu muuten kivasti läpötila vesiputouksen takana. Muuten oli ihan lämmintä ja aurinkokin paistoi, mutta siellä oli varmaan ainakin 7 astetta kylmempää. Mutta olihan se nyt hieno kokemus päästä vesiputouksen taakse. Seuraavakin stoppi oli vesiputous tällä kertaa Skogafoss. Se on sellainen aika massiivinen 60 metsriä korkea putous. Sen yläpäähän pääsi kiipeämään ja pakkohan sinne oli mennä. Mikko tuli taas mun mukaan ja ylös mentiin. Siellä oli kyllä onneksi rappuset mutta ei se kovin kevyttä silti ollut. Aika huimaa katsella veden tippuvan 60m ylhäältäpäin. Ja turvallisuus ei kyllä täällä oo mikään suurensuuri asia. Mitään kaiteita ei sielläkään ollut saati lappuja että varo reunaa. Mitäs pienistä.
Äiti oli hakenut kahviosta sellaisen tarkemman alueen kartan ja siitä näkyi että vähän matkaa eteenpäin jäätikön reuna tulee varsin lähelle, joten tottakai me ajettiin seuraavaksi sinne ja mentiin kävelemään jäätikölle. Aika mieletöntä. Ei kyllä kauheasti voinut mennä ylöspäin kun ei ollut mitään varusteita, mutta hieman edes siinä reunalla. Seuraava kunnon stoppi oli sitten Vik. Siellä mentiin ensin syömään. Vähän epäilytti paikka ensin, mutta kun ruoka tuli niin kyllä oli hienoa (Mä tosin söin hampurilaisen, mutta jos olis tiennyt paremmin olisin tilannut samaa kun isä, sellaisen kala-annoksen). Ruuan jälkeen mentiin sitten mustalle hiekkarannalle kävelemään. Se oli aivan valtavan lämmintä ja ihanan tuntuista jalanpohjissa. Sellaista hiekkaa saisi olla muuallakin. (Vois vaikka meidän mökkirantaan hankkia sellaista) Ja toki käytiin sitten vähän aalloissa kävelemässä. Aivan mieletöntä.
Takaisin kohti Blue lagoonia mentiin sitten rantatietä. Oikein hauskaa! Se oli sellaista ei mitään kauhean leveää hiekkatietä. Ja aika töyssyistä, mutta musta se oli hauskaa ja oli sitten vähän eri reitti ja eri maisemat. JA siellä olisi saanut ajaa 80km/h mutta en tiedä kuka hullu siellä niin kovaa voi ajaa. Niin ja tulihan meitä bussi vastaan ja kyllä vähän sääliksi kävi sitä kuskia. No lue lagoonille päästiin ja se on ihana paikka ei voi muuta sanoa. Ja kun sääkin oli mitä mainioin niin mikäs siinä oli lilluskellessa. Ja juotiin me siellä sitten yhdet blue lagoon drinkitkin. =) Oikein hyvää oli.
Maanantai alkoi sitten sillä että mentiin valas retkelle. Sekin saatiin puoleen hintaan, kun se kuuluu jotenkin samaan tän mun työpaikan kanssa tai siis ainakin tekevät yhteistyötä. No sää suosi taas. Aurinko paistoi ja tuulikaan ei ollut huimaava, joten meri oli aika tyyni. Kyllä silti otettiin haalarit päälle ja hyvä niin ei siellä liiemmin lämmin ollut. Ei kauaa ajettu, kun jo eka valas havainto saatiin, tosin se oli kovin kaukana, mutta kyllä sen valaaksi tunnisti. Sitten vähän ajan päästä lahtivalas oli ihan lähellä, varmaan joku 10m meistä. Aivan mieletöntä. Se kävi pinnassa kolme kertaa ja katosi. Mutta vielä pariin otteeseen nähtiin lahtivalas oikein läheltä ja oikein hyviä havaintoja. Nähtiin myös valkonokkadelfiinejä ja ne oli kanssa ihan upeita. Niitä oli paljon helpompi seurata kauan, kun ne on niin pinnassa. Lahtivalas tulee ja katoaa ja sitten ehkä tulee taas jossain. Mutta oikein onnistunutta. Hyvin näkyi ja kaksi eri lajia vieläpä. Reissun päätteeksi käytiin sitten hodarilla siellä missä Bill Clintonkin.
Iltapäivästä äiti, isä, Riku ja Mikko tuli sitten ratsastamaan. Mieti kaikki neljä!! Sain onneksi itse valita hevoset niille, joten tietenkin yritin valita mahdollisimman hyviä. Tosin yhden aikaisemman valinnan jouduin muuttamaan, koska Eldur oli mennyt niin paljon etten voinut sitä käyttää. No äidille annoin Fru Margretin. Aivan ihanan tamman, joka ei oikeastaan ravaa ollenkaan vaan tölttää aina ja kaikkien kanssa, Isälle annoin Sokkin. Sokki on niin ihana, mutta aika iso herra. Mutta halusin oikein kiltin hevosen isälle. Riku sai Krakin ja Mikko Jullin tai siis Juliuksen. Niitä ei yleensä annetta alkeisille, mutta ne on meidän parhaita hevosia ja ajattelin että kyllä mun veljet ne saa sitten pideltyä, jos ne yrittää vähän lähteä. Ja oikein hyvin kaikki meni. Otettiin monta kertaa nopeampaa tempoa, lähinnä tölttiä, tai no Sokki lähinnä ravas, mutta niin se isä vaan siellä pysyi eikä edes kertaakaan valittanut!! Hyvä isä!! Mikko menikin sitten kaikkia viittä issikan askellajia. Tosin tuskin tarkoituksella :) Julli vaan on sellainen että se vaihtelee lajia herkästi. Rikukin sai kokemuksen ainakin töltistä ja ravista ja hyvin onnistui pienellä ohjan kiristämisellä muuttamaan epämukavan ravin mukavaksi töltiksi. Ja äidin hevonen onneksi tölttää aina. Oli niin hauskaa saada ne kaikki tänne ratsastamaan!
Illalla mentiin sitten vielä syömään Lunnia Ljaekerbrekkaan. Otettiin koko menuu ja aika hyvin sen jaksoi syödä. No mä en ihan hirveästi tykännyt siitä ekasta salaatista, mutta muuten oli oikein mainiota. Mamma tosin otti kalakeittoa ja kyllä sekin näytti oikein herkulliselta. Lunnia oli sekä alku salaatissa että sitten pääruuassa. Vähän oli muuttunut annos viimevuodesta, mutta aivan yhtä hyvä oli tänäkin vuonna. Lunnin kanssa tule kyllä syötyä melkein mitä vaan. Tosin sieniä en syönyt. Jälkkärikin oli ihana siinä oli ehkä pannacottaa joka oli päällystetty mustikka hyytelöllä ja sitten mustikkasorbettia ja vanilija kastiketta ja sitten mansikoita ja karhunvatukoita. Todella mainio päivällinen. Eiköhän tässä sitten riittämiin tällä erää =D.
Kuva1: Seljaladsfoss
Kuva2: Äiti jäätiköllä
Kuva3: Riku ja äiti vauhdissa
Kuva4: Mikko ja Julli
Kuva5: Isä ja Sokki (Bob Marleyksikin kutsuttu)

Töitä vaan!

Niin vapaapäivät ilman suunnitelmia on turhia ja mullahan ei ollut mitään suunnitelmia eilen (keskiviikkona). Olin sitten tallissa hengaamassa ja Einar ja Sara kysyi jos voin tulla töihin ja mitäs muutakaan mä olisin tehnyt joten menin töihin. Mikäs siinä työ täällä on oikein kivaa. Kukapa ei haluis ratsastaa kauniissa maastossa hepalla, kun sääkin on yleensä varsin hyvä. Turisteja ei onneksi ollut liian paljon, joten mentiin Saran kanssa aamulla kahdestaan että Jana saattoi olla keittiössä ja vähän siivota. Tosin meillä oli yksi amerikkalainen nainen joka oli aika kauhuissaan ja Sara talutti sitä puolimatkaa.. Mutta ihan hyvin sillä kuitenkin meni. Ja loppumatkan se jopa kulki ihan yksin heppansa kanssa.
Oli siellä tosin sellainen ruotsalainen pariskunta. Sara siis valitsi hepan kaikille niin kuin yleensäkin ja se valitsi sille naiselle Straukurin.. ja miehelle Massin.. No joo nainen oli ratsastanut ennen ja olis todella halunnu kokeilla tölttiä ja Sara antoi sille Straukurin... voi huoh.. Straukur tölttää vain jos sillä on selässään joku todella hyvä, kuten Einar... Jopa Saralla on joskus ongelmia saada se tölttään.. EI hyvä. Ja se mies oli ekaa kertaa hepan selässä ja se sai Massin. En tajua. Siis Massi on oikein kiva ja se tölttää kyllä mutta ei nyt sentään alkeisen kanssa. Se myös potkii muita hevosia jos ne yrittää ohi, jos sen ratsastaja ei estä sitä. Ei voi aina ymmärtää Saran mieltä. Mutta ihan jees se meni. Valehtelemalla pääsee pitkälle kun sanoo vaan että kyllä se tölttäs. Useimmat niistä ihan uskoo. Tosin onneksi useimmat hevoset myös oikeasti tölttää. Helpottaa kovasti.
No joo se aamusta. Opin sitten tänään että meillä on täällä sellainen hevonen, joka pelkää oransseja sadetakkeja jos ihminen joka on sen selässä on pukeutunut sellaiseen. Vintur... Ei meinattu saada yhtä ihmistä day tourille, kun Vintur ei suostunut liikkumaan mihinkään. No sitten se otti takin pois ja ne pääsi lähtemään. No osaapa sitten varautua ensi kerralla. Odotan vaan sitten sitä sadepäivää kun kaikilla on oranssi sadetakki... Ehkä Vintur ei sitten vaan tule silloin ollenkaan mukaan. Joo siis iltapäivä meni varsin hyvin! Mä menin yksin Lava tourille kun sille oli vain kuusi ihmistä. Aivan todella hauskaa oli. Kaikki oli kovasti halukkaita menemään kovempaa. Ja tauolla kysyin että haluuko ne kokeilla laukkaa ja kaikki halus joten me mentiin sitten laukka mäelle. Ne oli kaikki niin innoissaan. Kotona ne oli kaikki ihan silmät säkenöiden että ihan mahtavaa. Ja siis niistä kuudesta kolme oli ekaa kertaa hepan selässä. Että sellaista!
Iltaisin en juurikan tee mitään. Lähinnä katselen leffoja tai luen kirjaa, mutta eilen tuli mentyä ulos ja täällä oli se Islannin euroviisu edustaja tekemässä videota hänen päivästä, Johanna mikä lie Arnadottir tai jotain. No kuitenkin. Siinä ne sitten kuvasi tossa meidän aitauksessa. Ihan silleen oli kiva katsella, mutta kukaan ei ollut kertonut meille mitään ja ketään tuttua ei näkynyt ja ne vaan otti hevosen ja alkoi tekeen filmiä. Oli vähän hämmentävää. No sitten Silja onneksi ilmestyi ja kertoi mitä oli tekeillä. Harmi vaan ei ollu kameraa mukana, joten ei saanut kuvaa siitä.
No joo tänään olis oikeastikin ollut työpäivä. Aamulla menin sitten talliin ja availin ovia ja siellä ne hepat sitten kivasti oli oven takana odottamassa... Olivat unohtaneet laittaa portin kiinni. Onneksi tossa on sellaiset ketjut. Vain kaksi heppaa oli osannut mennä niiden ali ja olivat kokonaan vapaana. Mutta onneksi ne oli sellaiset helposti pyydystettävät eli Frida ja Atti. Frida oli varmaan syönyt koko yön. No sen suon sille se on niin äärettömän suloinen ja heti tuli vastaan aamulla vaikka oli ihan vapaana. Se on niin suloinen. No niin aamu meni varsin rattoisasti Saran kanssa kahdestaan, tosin oli meillä noita nuoria täällä auttamassa, joten ihan helposti meni aamutoimet. Sain mennä nopean Lavan aamulla ja se oli varsin hauskaa. Kukaan ei ollut aloittelija vaan kaikki oli ihan ok osaavia joten pääsin tosi helpolla. Ja kaiken lisäksi kaikilla oli oikein hauskaa.
Päivällä menin sitten pitkästä aikaa day tourille. Mulla oli kuusi turistia ja se meni ihan kivasti. Meillä on täällä sellainen hevonen kun Jökull. Se on aivan mielettömän hyvä hevonen, mutta vaatii aika rohkean ratsastajan, koska se innostuu aina joskus laukassa vähän liikaa. No annoin sen sellaiselle naiselle, joka sanoi että kouluttaa pooloponeja kotona. Oletin siis varsin rohkeaksi, mutta ekalla tauolla se halusi vaihtaa, koska sen mielestä Jökull oli liian vahva. No ei siinä mitään se oli oikein onnellinen Krakin kanssa joten mikäs siinä sitten. Ja mä tykkään Jökullista. Se on niin hyvä tölttäri. Että mikäs siinä sitten oli mennessä. Tosin oli siellä sellainen mies jolla oli vääränlaiset housut ja se sai pienen hiertymän sääreen. Mutta kyllä sekin ainakin väitti että sillä oli hauskaa. Ja sellainen nainen sanoi retken jälkeen että täytyy varmaan tulla huomenna uudelleen aviomiehen kanssa. Tervetuloa vaan. Meille on teidän lisäksi tulossa 60 muuta ihmistä...
No joo, mutta ei tässä muuta tällä erää.
Kuva1 Elinin ottama kuva tappelusta (sillä on vähän parempi kamera)
Kuva2 Se pelkuri heppa Vintur
Kuva3 Hubbilius, Rökkvi ja minä

Vapaata ja Blue lagoon

Aah vapaata. Oli siis eilen. (Maanantai) Ja menin Blue lagoonille. Iltapäivästä. Me kun päästään kerran sinne ilmaiseksi. Joten käytin sen nyt ja menin vähän rentoutumaan. Aivan ihanaa. Sää oli suht hyvä, ei siis satanut mitään. Tosin olin siellä joskus vähän ennen kahta ja sitten kolmelta aloin katsella kelloa että okei vois ehkä mennä pois. Mutta bussi takaisin lähtee vasta 17.15... No mutta. Sitten löysin saunan ja hörysaunan ja voi että. Kyllä meni seuraava tunti nopeaan. Aivan ihanaa!! Ja kun ulkonakaan ei ollut kylmä niin oli oikein ihanaa plutia. Se on niin ihana paikka. Siellä saa laittaa kasvoille ja vartalolle sellaista valkoista tahnaa. Toimii aivan mahtavana kuorinta voiteena. Mun posket ei oo varmaan ikinä olleet sileämmät. Aivan ihanaa. Sitten kävin vielä syömässä hodarin (koska niitä saa kaikkialta ja ne on varmasti syötäviä). Ja sitten tulikin jo melkein kiire takaisin bussille, ettei myöhästy.
Bussi kuulemma yleensä jättää Hafnarfjörduriin, mutta olin jollain tapaa kai onnekas ja sain kyydin takaisin kotiin asti. Oikein kilttiä kuskilta Välttyi 4km käveyltä. Olo oli kyllä niin rentoutunut. Sitten harjoittelin vielä vähän ruotsia, kun katseltiin Miekka kivessä ruotsiksi. Yllätävän hyvin pysyin mukana. Mutta kyllä uni maistui. En varmaan kertaakaan oo nukkunut nin hyvin kuin viime yönä. Tosin aamulla kyllä heräsin jo kahdeksalta. En oo tainnu kyllä sitä pidempään minään päivänän nukkukaan.
Tänään menin sitten aamuksi töihin kun tuli sellainen tanskalainen koululuokka. Jotkut luokat kun tekee vähän parempia luokkaretkiä.. Me mentiin vaan Ahvenanmaalle.. Ja toiset tulee sitten Islantiin ratsastamaan. Mutta retki meni vallan mainiosti. Ei mitään ongelmaa ja jopa ne jotka oli kovasti hermostuneita alussa oli ihan onnessaan lopussa. (Tuntuu olevan yleinen kaava täällä että ne hermostuneet on lopussa aina onnellisimpia) Ja yksi niistä opettajista oli ihan että mun on pakko tulla tänne mun tyttären kanssa että se uskoo että olen uskaltanut ratsastaa ja haluan mennä jopa uudelleen. Hyvä että olivat iloisia.
Siggi vei mut tänään käymään kaupassa. Ettei mun tarvitse kävellä. Siggi on aina niin kiltti ja rento. Ja se osti mulle jätskin. Ihan tiedoksi sitten että jos ostatte Islannissa jätskin niin suosittelen pientä, jollei halua lähes tulkoon hukkua jäätelöön. Tänään sain medium kokoisen eikä mitään toivoa syödä sitä kokonaan. No Elin onneksi tarjoutui syömään mun jämät ettei mennyt harakoille. Ostin jopa itselleni mikrohampurilaisen! Olin niin epäterveellinen tänään.=). Mutta kaippa sitä välillä saa ollakin. Sitten vain hengailtiin ja vähän siivoiltiin Elinin kanssa. Se kun ei voi olla töissä ennen sunnuntaita, kun se on antibiooteilla. Joku keuhko juttu. Ja sitten kun Caroline tuli töistä katseltiin yhdessä Twilight. Ei hullumpi elokuva. Tosin nuo kaksi on nähnyt sen joku varmaan väh. 20 kertaa. En ihan niin usein itse katselisi, mutta kyllä se näin kerran meni. Nyt vaan sitten nukkumaan ja miettimään että mitäs ihmettä sitä huomenna tekisi... Jos vaikka saisi mennä huvi ratsastukselle!
Kuva1: Minä Blue lagoonilla. (joo ja sitten siinä on siivu kuvaajan peukaloa, mutta onneksi aika pieni)
Kuva2: Yleinen kuva Blue lagoonista.