perjantai 19. kesäkuuta 2009

Takaisin arkeen.

Niin tiistaina oli sitten viimeinen päivä perheen kanssa, koskapa ne lähti keskiviikko aamuna niin aikaisin. Tiistaina ei enää tehty mitään ihmeempää, oltiin vähän kaupoilla ja käytiin syömässä oikein herkullista kalaa ja jäätelöä. Ostin kaksi hienoa takkia, jotka odottelee mua sitten Suomessa kun palajan. Tai no äiti ja isi osti sen toisen mulle, joten toisen vain maksoin itse=). Illalla käytiin vielä poikien kanssa yhdellä keskustassa ja oli oikein mielyttävää. Cafe Parisissa oltiin ja sitten vielä hodarille ja sitten kotiin. Vähän oli vaikeaa sanoa hei hei... Tuli sellainen aika kova koti-ikävä siinä. Mutta kyllä se sitten taas siitä.
Keskiviikkona mulla oli sitten vielä vapaata ja koska oltiin saatu lippu mennä viikinki festareille niin sinnehän sitten päätin mennä. Ne oli tossa Hafnarfjördurin keskustassa Viikinki hotellin vieressä. Vähän niinkuin keskiaika markkinat, mutta pienemmät ja enemmän keskittyneet. Ja aika moinen panostus täällä on sitten pukuihin. Kaikki myyjät oli pukeutunut ja todella moni muu ja sitten tietysti ne kaikki jotka esiintyi. Ja ihan viimeisen päälle oli puvut. Jopa kengät oli aina oikeanlaiset. Ja yllättävän monta ihmistä täällä on joilla on pitkä tukka ja parta, jonka saa letille. Hienon näköistä. Vaikka oli aika pienet niin ihan hyvin jaksoin siellä heilua pari tuntia. Lippuun kuului ruokaakin, sillä sai lammastortillan. Aivan todella hyvää. Ja juoman myös, joten kyllä jo pelkästään sen takia olisi kannattanut tulla.
Torstaina menin sitten pitkästä aikaa töihin. Oli oikein kiva mennä, kun päivä oli mitä hienoin ja on ollut pois niin kauan. No aamu oli ihan suht helppo, tosin siinä sitten kun luultiin että kaikki on valmista jo niin sitten tiputellen tuli että pari tulee vielä ja sitten vielä pari.. Sain itselleni yhden uusimmista hepoista Tvitin. Ihan ok, mutta ei mitenkään sykähdyttävä todellakaan. Ei tule suosikkia siitä. Mutta sain nopean ryhmän, joten olihan se ihan hauskaa. Ei se tosin hirmu hyvä nopea ryhmä ollut, mutta sentään ihan kohtalainen. Carolinenlla oli paljon haastavampaa, kun sillä oli hidas ryhmä, jossa kolme heppaa jotka ei oikein liiku minnekään. Mutta hyvin nekin sieltä sitten tulivat.
Iltapäivä oli sitten vähän vilkkaampi. Jana tuli kolmanneksi meidän kanssa Lavalle, koska oli niin paljon väkeä. Oli vähän sitten tapahtuma rikkaampi tämä toinen. Jaettiin taas ryhmät ja melko moni aloittelija halusi mennä nopeaan ryhmään, joten Jana meni yksin hitaiden kanssa ja me Carolinen kanssa nopeaan. No heti melkein jaon jälkeen yksi amerikkalainen tyttö menetti tasapaoinon Seifurin selässä ja tipahti... Jep kokemusta on, sanoi kun jaettiin hevosia... No vaihdoin sitten sen kanssa hevosta että se sai Raknan ja mä otin sitten Seifurin ja hyvä niin. Oli oikein iloinen koko loppumatkan. Sitten tauolla. Meillä oli sellainen islantilainen poika nopeassa ryhmässä, joka alussa sanoi mulle että on ratsastanut paljon ja issikoilla, joten annoin sille Eldurin joka on yksi ihan parhaista täällä. JA sitten tauolla se ääliö halusi vaihtaa hitaaseen, koska me kuulemma mentiin liian lujaa... Jos yhtään olisin tiennyt että se on niin huono en olis ikinä antanut sille Elduria vaan olisin antanut sen jollekin muulle osaavalle ihmiselle. Kyllä meinaan hilppasen pistu vituttamaan että yksi parhaista tölttäreistä täällä käveli kotiin ja sitten ihmisillä, jotka olis halunnu töltätä ei ollu niin hyvää hevosta, hiton islantilaiset. No joo tällaisia ne vaan on...
Torstaina myös saapui se uusi tyttö, Lara. Se on Kaliforniasta. Ihan kiva näin ensi vaikutelmalla. Tosin se rakastaa suitsukkeita.. Ja nyt jo meillä on sellainen semi suitsuke haju täällä kämpässä. Se myös kulkee täällä kengät jalassa, mutta pitäis vaan sanoa, että me ei tehdä niin. Tosin luulis nyt tajuavan kun kaikki muut jättää kengät eteiseen. Oudointa musta on kuitenkin se että sillä ei oo mitään ratsastusvarusteita. Niin ne kuulemma aina kotona ratsastaa farkuissa. No voi olla että sekin hankkii, kun ratsasta lähes päivittäin neljä tuntia eikä niinkuin kotona noin tunnin kerrallaan pari kertaa viikossa. Mutta oikein puhelias ja helposti lähestyttävä se on, joten eiköhän tää sen kanssa suju. Niin ei sitten muuta nyt.
Kuva1: Jopa pikkulapset oli puettu loppuun asti vietyihin vaatteisiin
Kuva2: Minä ja "Viikinki"
Kuva3: Yksi uusista tulokkaista, Venus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti