soppaa, soppaa...

Töitä on nyt sitten paiskittu oikein olan takaa. Lähes kaikki vapaatkin oon ollu ainakin puoli päivää töissä. Mutta itsepähän lupaan mennä. Ja ratsastaminen on kuitenkin todella hauskaa. Meillä on täällä käynyt sellainen norjalainen nainen nyt joku neljä kertaa putkeen täällä ja se on niin kiva!! Se on todella mukava ja se todella tykkää näistä hepoista ja jotenkin tuntuu niin kivalta että se tulee uudelleen ja uudelleen. Saa mielen niin hyväksi. Se oli täällä toissapäivänä koko päivän siis viisi tuntia ratsastusta ja sillä oli Komma, se on muuten ehkä meidän paras hevonen, mutta sillä on vähän huono selkä. Mutta siis niin se rakastui siihen aivan vallan (kukapa ei, harkitsen ostavani sen ja tuovani suomeen). Ja sitten eilen se sai Komman myös, mutta tänään ei, koska Komma tarvi vapaata, joten se sai Skeggin ja tykkäsi siitä kovasti, mutta se oli niin suloinen kun se tuli ratsastamasta niin se meni ja haki ruohoa ja vei sen Kommalle... Jotkut ihmiset vaan saa mut hyvälle tuulelle ja se on ehdottomasti yksi niistä. Lisää tuollaisia turisteja tänne!!!!!!!!
Perjantaina olin tallissa ja iltapäivällä Sara halusi että menen day tourille ja menen ihan uuden reitin... Mun piti siis mennä Helgafellin ympäri. Silleen tietty ihan kiva että joku vaan näyttää kartasta että menepä tuonne ja sitten yritin näyttää fiksulta ja tietää minne meen. Ja tietenkin eksyin kerran. Seurasin sellaista polkua jonka luulin oikeaksi poluksi, mutta paskat se oikea polku ollut vaan se loppui totaalisesti yht äkkiä ja sitten olin keskellä laava kenttää. Todella turvallista. Laava kun voi vaan pettää alla ja sitten tiput ties minne. Sitten vaan annoin Gjostalle pitkät ohjat ja ajattelin että kohti Helgafelliä ja se ihana hevonen löysi sitten sen ratsastuspolun jolle olis kuulunut mennä. Ihana hevonen. Ja kaikki terveenä polulle ja sen jälkeen se olikin oikein hienoa ja mukavaa. Pidin siitä kovasti ja haluan kovasti mennä uudelleen että pääsee meneen koko reitin oikein ja sitten otan kameran mukaan!!! Siellä on aivan mielettömiä maan tekemiä muodostelmia. Ihana reitti.
Eilen olin keittiössä ja se on sitten tylsää. Siivoa siivoa siivoa ja sitten siivoa taas se sama helkutin pukuhuone. Mutta niin kaippa niitä huonojakin töitä pitää tehdä että tietää sitten kun on kivaa että se on tosi kivaa. Iltapäivällä sentään pääsin ratsastamaan, kun oli niin paljon väkeä. Ja ihan hyvä reissu oli. Perus lava tour. Niin paitsi että juuri ennen reissua, Lara alkoi sitten itkeä... Jep tosi kiva mennä kun yksi opas itkee. En niin tiedä mikä sille tuli ja sitten Maria vaan meni ja ilmoitti että itke myöhemmin nyt ei voi. Ei jestas. Mä en niin tiedä mitä sen ihmisen kanssa tekisi. Sillä vaan ei oo kaikki kotona. Illalla oli sitten sellainen soppa tapaaminen, johon tulee niitä, jotka on menossa pidemmälle reissulle. Että ne voi sitten tutustua muihin, jotka tulee niiden reissulle. Niitä oli 25 ja sitten piti tyyliin lavan jälkeen juosta sisälle ja pistää kaikki kuntoon. Ja sitten tarjoilla ja sitten piti vartissa vääntää kasviskeitto kun joku olikin kasvissyöjä, mutta ei ollut kertonut ennakkoon. Niin ei toki kannata kertoa että on kasvissyöjä, jos on lähössä kuudeksi päiväksi keskelle ei mitään... ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. huoh...
Tänään sitten pääsin talliin, koska Silja halusi että Lara on keittiössä ettei se eilinen itku toistu. Koska et sä vaan voi itkeä turistien edessä, paitsi jos tiput ja sua sattuu... Mutta niin menin sitten talliin. Aamulla sitten olikin kiva shokki kun lähes kaikki hevoset oli aitauksen ulkopuolella syömässä. Ne oli oppineet avaamaan yhden portin, josta kyllä on ollut aiemmin puhetta, mutta kuulemma oli ok. No ei ole enää. Nyt se on sitten kunnolla sidottu. Ja onneksi hevoset oli tossa ihan vieressä, ettei kukaan ollut lähtenyt kauemmas. Suht helposti saatiin kaikki hevoset sisään. Mutta toivon vaan ettei se ikinä ikinä tapahtdu uudelleen. Kyllä meinaan meni sydän kurkkuun kun näki ne poissa aitauksesta.
Mutta niin aamulla sitten laavalle ja hitaalle sellaiselle. Oli totaalisesti eri reitti kuin yleensä, mutta mikäs siinä, vaihtelu on hauskaa. Sain Tangon ja pidän siitä kovasti, joten olin ihan tyytyväinen. Ja sitten tauolla me jaettiin ryhmö hitaaseen ja nopeaan ja mä sain nopean ja se oli oikein hauskaa. Mentiin oikeasti nopeasti ja se oli niin kivaa. Nopein nopea hidas laava jonka oon ikinä vetänyt. Mutta venäytin niskani vähän, kun yksi tyttö huusi että seis ja Tango pysähtyi huutoon... Hyvä hevonen, mutta ei hyvästä niskoille. =). Mutta kyllä se siitä. Tosin mulla oli mukana sellainen tyttö, joka on käynyt ratsastuskoulua Ishestarilla ja se oli rasittava. Sen oli tultava hitaaseen, koska se oli ilman vanhempia ja sitten se oli koko ajan että mennään lujempaa lujempaa tää on niin hidas ja kauheaa huokailua. Se oli rasittava. Ja kotiin sentään tultiin tosi kovaa.
Iltapäivällä oli sitten aika reippaasti porukkaa laavalle vain vaivaiset 35. Ja sitten 14 meni day tourille. Että ihan vilkasta. Jana otti day tourin, joten menin sitten lavalle. Ja omasta tahdosta hitaalle, koska niska kestää sen paremmin. Otin Mangon. Oon luullut että se on täysi ravuri että se ei tölttää mutta mitä vielä. Hieno töltti eikä edes vaikea saada aikaan Kiva kiva hevonen. Positiiviset yllätykset hevosessa on aina niin hyviä. Alku puoli reissusta olikin sitten oikein hyvä. Niin ton uuden tytön perään pitää kyllä katsoa joka hetki... Se meni hakeamaan lisää satuloita. Meillä on kaksi satulaa, jota ei voi käyttää ne näyttää samalta ja ne on keskenään nurkassa. Mutta se otti toisen niistä sen sijan että olis ottanut siitä kasasta mikä oli keskellä lattiaa... Niin no se myös laittoi sen satulan Ljufurille.. Siis ei kannata kokeilla satulaa sisäpuolelta sieltä tulee vaan yli sentin mittainen rauta ulos, joka painuu hevosen selkään. Puolessa matkassa Ljufurin selkä oli sitten niin kipeä että se kieltäytyi liikkumasta ja vasta silloin tajusin ite mikä satula sillä oli. Hevos parka. No mikäs siitä sitten hevonen vaihtoon ja mä kävelin sitten kotiin koko matkan Ljufurin kanssa, koska eihän sen selkään nyt voi mennä varmaan ainakaan kahteen päivään, jos vielä silloinkaan. aaaaarghhh!!! Niin pientä turhautumista ilmassa ehkä. Mutta niin ei sitten muuta tällä erää.
Kuva1: Freya, naapuri tallin omistajan koira. Aivan maailman suloisin.
Kuva2: Minä ja Monica