hmm...

Meillä oli todella hauska torstai. Aamulla mentiin sekä minä että Elin ratsastamaan, vaikka meillä olikin vapaa päivä. Täällä oli sellainen yksityisvaellus tai siis vain sen yrityksen väelle kaksi tuntia. Ne oli sitten kaikki saksasta ja meitä oli kolme niiden kanssa. Minä, Elin ja sellainen islantilainen 15-vuotias Eik... Ei toki kannata meidän saksalaisia lähettää saksalaisten kanssa vaan pistetään kaikki muut. Mutta niin ei siinä mitään sekä minä että Elin puhutaan vähän saksaa ja ainakin ymmärretään lähes kaikki. Tai no jotain. Mutta niin niitä oli 25 ja niillä oli islantilainen opas joka käänsi kaiken saksaksi tai siis kaikki ohjeet. Retki meni todella hyvin ainakin siihen nähden että ne oli kaikki aloittelijoita. Paitsi opas ja kaksi muuta. Mutta se oli niin koomista. Ne oli niin huvittavan järjestäytyneitä. Tosi saksalaisia siis. Mutta niin esim kun me tultiin takaisin ja me sanottiin että viekää satulat sisälle sillä on sellainen teline mihin ne voi jättää tai jos siihen ei mahdu niin lattialle. Siinä telineessä on yleensä tilaa 20 satulalle ja se tekee tiukkaa, mutta ne sai siihen tungettua kaikki 25 koska niiden mielestä satulaa ei voinut jättää lattialle... Hyvä tietysti niin, mutta ei ketkään muut turistit tee niin.
Iltapäivällä me sitten mentiin käymään kaupassa ja se sai mut tunteen oloni todella mökki höperöksi kun mentiin sentään Bonukseen, eli vähän niinkuin s-market ja se oli kuin juhlaa. Pääsi pois täältä ja sai jopa ostaa ihan shampoota ja hoitoainetta. Siis kiva tietysti että tulee vähästä onnelliseksi. Sitten käytiin nopeasti Ikeassa ja sitten Sunna ajoi meidät vielä Taco bellin läpi että saatiin tortilloja. Yhtä juhlaa siis. =D. Sitten tultiin takaisin ja leivottiin vähän kakkua myyntiin. Se oli vallan hauskaa. Vallan hauska päivä siis. Niin että voi vaan miettiä miten hauskaa mulla on kun tuun suomeen ja meen ihan vaikka prismaan.
Perjntai mulla oli sitten taas vapaata ja sehän takoitti sitten kaunista ilmaa ja lämpöä. Sain taas vaan istuskella ulkona ja nauttia upeasta ilmasta. Lueskelin taas kirjaa ja nukahtelin aurinkoon. Aivan ihanaa. Toki sitten illalla tein lihapullia niin kuin kotonakin. Ettei muiden sitten tarvii rankan päivän jälkeen kokata vaan niillä on jotain syömistä. Tosin olin sitten niin laiska etten jaksanut perunoita keittää vaan tein spagettia ja syötiin sitä sitten pullien kanssa. Ja jotenkin huvittavaa että olin vapaa päivän jälkeen paljon väsyneempi kuin yleensä työpäivän jälkeen. Mutta silti katsottiin vielä leffa. Ihan niinkin hyvä kuin The hills have eyes. Aivan tajuttoman huono. En katso ikinä uudelleen. Ällöttävä!
Tänään (lauantai 11.7) olin sitten taas keittiön hellässä huomassa. Onneksi mulla on koko tässä kuussa vain viisi keittiö vuoroa ja niistä nyt sitten kaksi jo takana, joten kaippa sen sitten kestää. Mutta hirveän tylsää se on silti. Siivoa siivoa siivoa, kokkaa kokkaa, siivoa, kokkaa lisää.... Illalla oli siis taas soppa kokoontuminen vaan säälittävälle 35 ihmiselle niin että tekemistä kyllä riitti. Mutta pääsin sentään tunniksi ratsastamaankin, kun sellainen saksalainen nainen halusi mennä yksityisesti tunniksi. Se oli oikein hauskaa. Annoin sille Fru Margretin, koska se sanoi että siltä on jossain vaiheessa leikattu lonkka ja polvi ja että se on vähän huolissaan miten ne kestää, ja kuten äiti voi varmasti vahvistaa Fru Margret on todella mukava ja kiltti ja pehmeä liikkeinen. Siinä me sitten mentiin tunti ja juteltiin paljon ja alkuun se oli vähän hermostunut miten sen lonkka kestää, mutta hyvin kesti töltin, joten mentiin vähän nopampaakin. Se oli todella mukava nainen. Se ei ollu ratsastanut 10 vuoteen ja nyt sen mies oli sanonut että nyt menet kun kerran ollaan Islannissa ja kun päästiin takaisin se oli ihan että jos ja varmaan kun se joskus ostaa vielä hevosen se on juuri niin kuin Fru Margret, pieni, pyöreä ja pehmeä liikkeinen. Jotenkin niin hassua kun se aluksi oli niin hermostunut ja lopussa jo melkein viemässä hevosen kotiin. Sen mies tuli ihan kädestä pitäen mua kiittämään kun vaimolla oli ollut niin kivaa ja nyt se ehkä lopettaa puhumasta että pitäisi mennä ratsastamaan ja todella menee. Se sai niin hyvälle tuulelle.
Tosin ei se hyvä tuuli niin kovin kauaa kestänyt koska sitten olikin jo kiire lämmittää soppaa ja leipää ja kattaa ja laittaa... Niin ja sitten ne söi ikuisuuden. Kun ne lopulta lopetti kello oli jo melkein seitsemän ja sitten piti tiskata. Tulee aika paljon tiskiä kun 35 ihmistä syö keittoa ja leipää ja ottaa kahvia ja teetä ja kaikkea. Sunna antoi meille kyydin 1011, sitten kun lopulta olin valmis keittiön kanssa. Käytiin myös hampurilaisella, koska mulla oli silleen ihan hivenen nälkä kello kahdeksa, kun edellisen kerran on syönyt 12.30. Mutta vaikka sieltä vähän matkaa kotiin onkin, niin ei se kauheasti haittaa kun ilma on hyvä ja on hyvää seuraa. Farina, tuo uudehko tyttö saksasta on todella kiva. Tullaan todella hyvin juttuun. Jotenkin vähän sääliksi käy välillä Janaa kun se on kuitenin aika paljon meitä vanhempi ja se ei tuu ihan niin hyvin meidän kanssa juttuun kun me tullaan kaikki keskenään. Saa sitten nähdä millainen se on joka tulee viiden päivän päästä. Mutta niin kaippa tässä riittävästi tälle erää.
Kuva1: Minä ja Tango
Kuva2: Soley