Niinpä niin. Mitäs siis. Eilen (lauantai) oli aivan hullu päivä. Olin oikeastaan ihan onnellinen että oli keittiössä enkä tallissa. Aamu olis muuten varmaan ollut ihan normaali, mutta onneksi joku meidän ihanista hepoista oli sitten rikkonut aidan ja kaikki täällä olleet hevoset oli sitten ulkona. Ja jostain kumman syystä Maria päätti herättää meidät kaikki ottamaan kiinni noin 20 hevosta. Aivan turhaa. Kun menin ulos kaikki hevoset oli jo matkalla aitaukseen takaisin, joten kiva että herätit. No ei se mua niin haitannut koskapa olisin kuitenkin mennyt yhdeksään töihin, joten olisin pian herännyt kuitenkin. Mutta kiva niille joilla on vapaa päivä. Mutta niin sitten hevoset vaan aitaukseen ja keittiöön töihin.
Sielläkin oli ihan hirveä kiire, mutta vähän sääli niitä jotka oli tallissa. Aamulla oli joku 45 turistia. Niistä 12 söi lounasta ja oli koko päivän ja sitten ainakin 8 muuta osti lounaan, koska ne oli menossa Blue lagoonille ja ne joutuu aina odottamaan. Onneksi tein paljon ruokaa, koska piti tehdä myös illan lihakeitto kokoukseen kasviskeittoa. Ei muuten parsakaali pysy kauhean hyvänä keitossa, jos sen lämmittää uudelleen. Mutta niin eilen oli 21 ihmistä day tourille. Sääli Farinaa joka meni sinne. Niin ja meni toimisto Silja Farinan mukaan ettei sen tarvinnut mennä yksin. Mutta hyvä niin, koska kun ne oli vikalla tauolla Hrói menetti kenkänsä ja alkoi ontua... Silja sitten käveli kotiin raukkaparan kanssa ja Farina toi kaikki turistit kotiin. Terveinä ja ainakin jotenkin tyytyväisinä.
Niin sitten meillähän ei ollut tarpeeksi hekilökuntaa iltapäiväksi ja sitten Einar oli vaan että joo kyllähän te voitte lähettää Riika ratsastamaan. Niin joo että ensin teet lounaan 20+ illaksi kasviskeittoa. Sitten syöt ite tiskaat lounastiskit, siivoat pöydät, ja sitten kahdelta pitäisi mennä ratsastamaan ja olla siellä neljään, mutta onneksi viimeistään kolmelta pitäisi laittaa lihakeitto lämpiämään... Koska on helppoa olla kahdessa paikassa samaan aikaan... Niin juu ja sitten jossain vaiheessa olisi pitänyt kattaa pöydät 46 ihmiselle ja siivota kaikki pöydät ennen sitä ja lakaista ja kaikkea. Ja kaikenhan olisi ehtinyt tehdä ennen viittä kun ihmiset tulee? Niin ja siinä välissä vielä siis neljän ja viiden myydä kaikenlaista ihmisille jotka tulee lava tourilta. Niin ei mitään ongelmaa.. Olen superihminen. No onneksi saimme sellaisen hollantilaisen tytön tänne eilen iltapäivällä, joka on täällä vain about viikon. Se sitten meni ratsastamaan että sain kaiken aikaiseksi soppa kokousta varten. Mutta hullu päivä. Olin vaan vaatimattomat 11 tuntia töissä. Niin plus se että menin ottaan hevosia kiinni kahdeksalta... Niin että mikäs siinä oikeastaan olin siis 12 tuntia töissä. Kiva kiva päivä. Mutta edelleen onneksi en ollut tallissa.
No tänään olin sitten tallissa. Mutta onneksi tänään oli paljon hiljaisempaa. Aamulla
oli vain 28 ihmistä lava tourille. Se on ihan kiva määrä. Meillä oli myös neljä opasta ja kaksi meni kumpaankin ryhmään. Oli ihan hauskaa oikeastaan. Koska suurin osa ihmisistä meni nopeaan ryhmään, meillä oli Ann-Sophien kanssa oikein helppoa pitää hidas ryhmä kasassa ja liikkeesä. Että ihan sellainen rento aamu. No iltapäivällä jouduin meneen day tourille, koska Farina ei halunnut ja Ann-Sophie ei tunne vielä reittiä. No niin se oli oikeastaan aika kivaa. Kaikki ihmiset oli oikein mukavia ja näin jopa jonkin sortin ihmeen. Meillä on sellainen hevonen kuin Logi. Ja tänään näin sen tölttäävän ilman raippaa. En tiennyt että se on mahdollista. Mutta nyt tiedän. Olin todella vakuuttunut siitä miehestä. No tauolla annoin sille raipan että sen on vähän helpompi työskennellä ja se oli oikein onnellinen. Kaikki oikeastaan olivat oikein onnellisen tuntuisia ja oikein tyytyväisiä hevosiinsa.Kaikki meni oikein hyvin ja olin jo oikein hyvällä tuulella... kunnes... Niin oltiin onneksi lähes jo kotona, kun sitten Fakur kaatui. Ja pahasti kaatuikin. Kuperkeikka kuvaa ehkä parhaiten tyyliä millä se kaatui. Ja tietysti osittain sitten ratsastajan päälle. Olin ihan varma että nyt se kuoli tai ainakin mursi selkärangan tai jotain. Siis ratsastaja ei hevonen. Onneksi se kuitenkin oli suht kunnossa. Yllättävän rauhallisesti sitä silti pystyi toimimaan vaikka olinkin aika paniikissa kun se vaan makasi siinä maassa ihan hiljaa. Onneksi se oli tajuissaan ja heti vastasi mulle ja hetken päästä istui ja jopa sitten ratsasti kotiin. Mutta toivon vaan että on edelleen kunnossa huomenna. Ainakin varmaan on kylki kipeänä. En oo pitkään aikaan nähnyt hevosen kaatuvan oikein kunnolla. Se oli aika kammottavaa, mutta ainakin toistaiseksi näyttää siltä että sekä hevonen että ihminen ovat ihan kunnossa. Ja kaikilla oli kivaa kun huomasivat että ratsastaja on kunnossa. Toivon vaan ettei niin tapahdu enää koskaan ikinä. Niin ei muuta sitten tänään ilta menee shokista toipuessa.
Kuva1: Auringolasku Alfthanesissa
Kuva2: Toimisto Silja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti