Jep sain sitten jonkin asteisen nuha pöpön ja nenä alkaa pikku hiljaa olla entinen nenä, mutta muuten en oo kipeä niin en oo sitten vapaata pyytänyt. Ja huomenna ja perjantaina mulla pitäis olla joka tapauksessa, joten kaippa tässä nyt yhden päivän kestää. Ja toistaiseksi en ainakaan herää öisin tähän niin ei se sitten kovin paha ole. =). Töitä taas riittää aivan todella paljon ja kyllä huomaa että on kesä ja turisti kausi vaan paranee koko ajan. Päivät on koko ajan tosi kiireisiä ja melko isoja ryhmiä on sekä aamulla että iltapäivällä. Ja ilta vaelluskin on lähes joka päivä. Mutta ei se kyllä ainakaan mua mitenkään haittaa. Isoissa ryhmissä on aina jotain koomista. Kiva kun ihmiset kyselee että kuinka jaksat päivästä toiseen neuvoa samoja asioita uusille ihmisille että eikö oo tylsää, mutta ei todellakaan oo tylsää. Huvittavaa enemmänkin.
Eilen oli iltapäivästä taas sellainen kivasti vähän isompi ryhmä 34 ihmistä. Menin Siljan kanssa hitaaseen ryhmään, kun se näytti mulle sellaisen reitin millä en oo ennen ollut. Että voin sitten sinnekin joskus mennä. Mutta jestas. Mulla oli sellainen hevonen kun Addi... Se sitten osaa olla kyllä itsepäinen jos sille päälle sattuu. Yritin ensin olla se, joka menee edes takaisin, mutta siitä ei tullut mitään, koska Addihan ei mene takaisin... Kääntyy kyllä mutta ei askeltakaan suostunut ottamaan ns. väärään suuntaan. Tosi helppoa siinä sitten yrittää auttaa ihmisiä, jotka on jäämässä vähän jälkeen. Ja mulla sentää oli siinä vaiheessa vielä kaksi raippaa, jos joku olisi tarvinnut, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ihan kun olis kumipalloa lyönyt ja mitään ei tapahdu. No mikäs siinä ekaksi hepaksi sitten vaan ja se toimikin paljon paremmin.
Mentiin tosiaan mulle uusi reitti mutta varmaan vaikka olisin mennyt sinn yksin olisin löytänyt oikean tien. Mutta niin, siellä oli sellainen nainen, vähän vanhempi, jolle annoin Brunstjernin... En niin tiedä mitä tapahtui, mutta yhden todella lyhyen nopeamman pätkän jälkeen katsoin taakse ja sieltä Brunstjerni tuli yksinään ilman sitä naista. Niin ja vähän matkaa sen perässä käveli tää nainen ja yrittää ottaa hevostaan kiinni. Mutta mä en niin tiedä miten se on voinut tipahtaa sen hevosen selästä... Meinaan vaan että se heppa ei kyllä mihinkään säntäile että tulisi jotain liian äkkiä tai muutenkaan liiku mitenkään nopeasti.. Mutta niin se vaan jotenkin oli kellahtanut alas. Lähinnä se kyllä nauroi itselleen ja sillä itse asiassa vaikutti olevan kovinkin hauskaa. Mikäs siinä sitten. Nainen takaisin selkään ja menoksi. Mutta olihan se nyt koomista katsoa taakse kaikki ok ja sitten tyyliin 30 sekuntia ja hevonen tuleekin yksinään..
Ja aamupäivällä sai taas todistaa ihmisten terveen järjen puutetta. Oltiin Carolinen kanssa Lavalla ja tauolla. Me aina sanotaan ihmisille että vaikka tuutte alas niin pitäkää ohjista kiinni ettei hevonen lähde minnekään. Sitten katsoo ympärilleen niin joku viisi hevosta on yksinään ja ihmiset ottamassa kuvia jossain sadan metrin päässä. Ne vaan jotenkin olettaa että kun hevonen syö niin ei se minnekään mene saati takerru ohjiin tai mitään... Kiva siinä sitten huutaa että teidän täytyy pitää kiinni hevosesta. Sitten ne on ihan että, mutta sehän syö... Joo niin nyt mutta entäs minuutin päästä, jos se vaikka säikähtää? Ihan tosissaan harkittiin että lyödään Hròia lautasille että se menis kotiin ja se mies olis sit voinut kävellä. Sanoin sille sentään kolme kertaa että sun pitää pitää ohjista kiinni... Idiootit. Älä toki kuuntele opasta vaan tee ihan mitä huvittaa. Mutta eihän me voitu niin ilkeitä olla vaikka todela teki kyllä mieli. Olisipahan oppinut sitten, kun olisi kävellyt kotiin.. Joopa ei sitten muuta kun aloittamaan tätä päivää ja odottamaan aamun 40 ihmistä ja sitten kolmen tunnin vaelluksen 13 ja iltapäivän 35... Hyvä päivä tiedossa siis.
Kuva1: Nimet kivessä minä ja Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti