Miten helppoa olikaan kesäkuussa

Niin kyllä meinaan huomaa sitten että eletään heinäkuuta ja parasta keski-Euroopan loma aikaa. On meinaan sellaista hullun myllyä täällä että ei mitään rajaa. Joka päivä on ihan sikana ihmisiä ja töitä on stressiksi asti. Mutta aika hyvin nää päivät jokatapauksessa menee. Stressiä on kovasti mutta asiakkaat on tyytyväisiä niin mikäs siinä sitten. Toki vähän käy hevosia sääliksi kun ne joutuu tekeen aika rankkoja päiviä, mutta on niillä sitten suurimmalla osalla lähes seitsemän kuukautta vuodesta lomaa. Ja varsinkin nyt on jotkut hepat työskennelleet tosi kovasti, kun joltain 12 puuttuu kenkä tai useampikin. Kun ei oo kengittäjä ehtinyt tulemaan.. Huomenna sitten. Ja niin kyllä Silja tänään (tiistai) kengitti muutaman.
Eilen vaan pisti aika silleen ressiksi, kun iltapäivällä meille piti olla tulossa 38 ihmistä ja sitten neljä opasta. Tarkoittaa siis 42 hevosta. Niin ja 17 hevosta oli koko päivän vaelluksella. No meillähän oli sitten suitset vaan 39. Ja meillä oli vain 38 hevosta joilla on kaikki kengät tallella tai jotka ei onnu. Kiva siinä sitten miettiä että mitäs mitäs... No onneksi neljä ihmistä ei sitten ikinä saapunut, joten meillä oli tarpeeksi hevosia ja suitsia. Mutta hetken oltiin jo Elinin kanssa valmistauduttu kävelemään tunnin vaellus. Onneksi ei tarvinnut kävellä. Mutta aika sellainen kireä ilmapiiri oli sitten ennen vaellusta. Mutta onneksi sain tänään siten vähän shoppailu terapiaa.
Tosiaan mulla oli tänään vapaapäivä. Ja kyllä tosiaan sitä tarvitsin. Tosin aamulla yhdeksältä Silja tuli tallista että jos kuitenkin voisin tulla töihin... No onneksi Caroline sitten meni että mun ei tarvinnut. Tosin en tiedä olisinko mennyt vaikka Caroline olis sanonut ei. Niin siis syy miksi ne olisi tarvinnut ekstran oli se että Maria tippui hevosen selästä kun ne haki laumaa laitumelta... Mutta ihan oma moka kyllä oli... Se valitsi hevoseksi Jökullin... Ja sitten se halusi välttämättä olla takana. Kuka tahansa meistä täällä olisi voinut kertoa että huono idea ja kyllä sen olisi se itsekin pitänyt tietää. No niin Jökull sitten sekosi ja otti ja lähti ja Maria sitten tippui... Oma moka olisi valinnut jonkun muun tai edes suostunut olemaan ensimmäinen. Mutta kuitenkin Maria on ihan kunnossa parin päivän päästä ei murtumia eikä mitään.
Mutta niin menin sitten shoppailemaan ja ai että se oli hauskaa!!! Tosin olis ollut hauskempaa jos olis ollut seuraa mutta kaikkea ei voi saada. Menin Kringlanille ja se oli oikein hyvä päätös. Siinä sitten kiertelin ja löysin aivan ihanata korolliset kengät... Eikä olleet edes pahan hintaiset vaan 8500 islannin kruunua. Ja sitten löysin aivan ihanan liilan topin... huoh se on niiiiiiin hieno! Ja sitten löysin vielä toiset kengät! Mainio päivä!! Niin sitten menin Mäkkäriin herkuttelemaan ja soitin Mikolle. Siinä sitten kaksi islantilaista kuuli kun puhuin ja kun lopetin ne tuli jutteleen, koska niistä oli sääli että ulkomaalainen oli yksi. Kiva oli saada seuraa.
Kävin sitten vielä Hagkaupissa ja sitten olin menossa kotiin. Siinä sitten mietin Kringlanin ulkopuolella että otanko taksin vai bussin. No siellähän ne sitten ne islantilaiset joille olin jutellut oli just ottamassa taksia ja menossa samaan suuntaan. Itse asiassa ihan tähän lähelle Brekkuasiin. Ne siitä sitten huuteli että tuu samalla taksilla kun ne on kuitenkin tänne tulossa. Joten sain sitten lähes ilmaisen taksimatkan kotiin. Mikäs siinä maksoin vain matkan Brekkuasista tänne ja se oli joku 240 kruunua. Ei paha ollenkaan. Ja oli sitten vielä ihan hauskaa seuraakin. En voi uskoa että kävi niin hyvä säkä. Edelleen oon ihan sika hyvällä tuulella toivottavasti jatkuu huomiseen. Kärpäset tosin joku voisi tappaa meidän kämpästä. Hellurei taas tällä erää.
Kuva1: Vindur Kaldarselissa
Kuva2: Carolinen päivä vaelluksella lupiinien keskellä.

kauhu kokemus

Niin sunnuntai aamu ei sitten alkanut ihan parhaissa merkeissä. Oltiin juuri ulkona hakemassa hevosia aamun lava tourille kun siihen ajoi nainen autolla ja pyysi meitä auttamaan, koska hänen vuoden vanha varsansa oli jumissa. No toki me lähdettiin heti minä, Farina ja Caroline mukaan auttamaan. Samalla soitettiin Marialle että tulee myös. En oo ikinä nähnyt mitään yhtä kamalaa... Siellä oli tosiaan vuotias, joka oli yrittänyt mennä boksiin sisään siitä mistä ne voi syödessä laittaa pään käytävälle. Siinä se sitten oli niin että takajalat oli käytävällä ja muu hevonen sisällä boksissa ja täysin jumissa lantiosta. Sen lisäksi se oli luonnollisesti aivan paniikissa. Farina sano heti että meidän pitäis leikata tuo toinen rauta että se mahtuis läpi, mutta se nainen halusi työntää sen ulos. No sitten Maria tuli ja sanoi meille että menkää pois ja jatkakaa töitä ja kertokaa Sunnalle mitä on sattunut.
Jotenkin oli todella helpottavaa lähteä, mutta samalla ihan kauheaa, koska se hevonen oli siellä edelleen jumissa... No me mentiin tallille ja menin kertoon Sunnalle ja se lähti sitten Elinin kanssa auttamaan. Siinä välissä sinne oli tullut myös kolme miestä ja joku nainen ja sitten ne otti autosta kai vetoöysiä, jolla ne saattoi kannatella sen painoa ja auttaa sen ulos. Maria sano että niitä oli kolme miestä ja se työntämässä ja sitten Sunna Elin ja kaksi muuta naista vetämässä. No ne sai sen sitten ulos. Ja se seisoi ja käveli, joten sen pitäisi siis olla kunnossa. Toki se ei varmasti ikinä saa varsoja ja ei voi tietää jos sillä on jotain sisäisiä ongelmia. Mutta se oli aivan kamalaa ja sitten yksi niistä miehistä oli siellä sanonut että jos annatte tän tapahtua enää ikinä niin hän ei enää tule auttamaan. Tarkoittaen siis että on ollut siellä kaksi kertaa aiemmin aikaisempina vuosina kun sama on tapahunut. Se tapahtuu koska ne ei sulje tallin ovea vaan ne hevoset voi vapaasti kulkea sisään ja ulos ilman valvontaa..... No täytyy vaan toivoa että sitä ei enää ikinä tapahdu uudelleen ja pitää vaan yrittää muistaa että se hevonen on kunnossa ja liikkuu.. Mutta en varmaan ikinä saa sitä kuvaa pois mun päästä. Sitä missä näin vaan takajalat ilmassa... No tulipahan itkettyä oikein porukalla.
Töissä oli aika vaikeaa olla koko sunnuntai, koska eihän asiakkaille voi näyttää että on ollut kauhea aamu. Mutta sen verran meni sunnuntai ohi että en oikeastaan edes tiedä millaisia ihmisiä meillä täällä silloin oli. Kaikki oli vähä sumua. Illalla me mentiin sitten kaupunkiin että päästiin vähän tuulettumaan. Tosin ei siellä juuri mikään ollut auki joten juotiin vaan muutama ja syötiin vähän paremmin. Sitten tultiinkin jo taksilla kotiin ja nukkumaan.
Maanantai oli jo paljon parempi. Pystyi jo ajattelemaan että se varsa on ihan kunnossa ja elämään taas lähes normaalia elämää. Toki meillä myös oli varsin hektinen päivä, joten ei paljon ollut aikaa edes mitään ajatella kun piti pitää niin kovaa kiirettä koko ajan. Aamu nyt sujui edes jotenkuten mutta iltapäivä oli kyllä aika moinen kaaos. Ensin mun piti auttaa Janaa day tour hevosten kanssa, koska se oli ollut aamun keittiössä. Sitten piti olla family tour, mutta ei ollutkaan, vaan kävelytin vaan paria lasta tuossa aitauksessa. Sitten lava tour. En niin aina tajua Siljaa.. Kello oli jotain 13.45 ja se ei ollut yhtään hevosta vielä ottanut kiinni. Ja mä oli valmistellut kuitenkin day tourin, lapset ja sitten 14.30 alkavan yksityis retken, joka mun oli tarkoitus vetää. Sitten menin kysyyn että mites Lava? Joo en tiedä vielä onko 28 vai 31. Niin eli et oo sitten yhtään hakenut kun et tiedä? Siis ei oo todellista. Sitten Caroline tuli ulos ja me siinä sitten pää kolmantena jalkana haetaan 30 hevosta ja yritetään mielettömällä kiirellä pistää satulaa selkään ja Farina juoksi hakeen lisää satuloita ja auttoi meitä. Silja oli sitten jossain. Meinasi pikkasen pärähtää. Se on välillä niin pata laiska vaikka onkin oikein kiva ihminen. Mutta joo katoa toki maan rakoon meitä on kolme täällä satuloimassa vartissa 30 hevosta... Hyvin sujuu. Voi olla että joku päivä vähän kilahtaa. Mutta niin ei muuta tällä kertaa. Jaa niin paitsi että tiistaina mulla oli vapaata ja jouduin ostaan uudet ratsastuskengät koska ne jotka toin mukana päätti mennä palasiksi... Ei kuvia tänään liian synkkä mielentila.

hmm...

Meillä oli todella hauska torstai. Aamulla mentiin sekä minä että Elin ratsastamaan, vaikka meillä olikin vapaa päivä. Täällä oli sellainen yksityisvaellus tai siis vain sen yrityksen väelle kaksi tuntia. Ne oli sitten kaikki saksasta ja meitä oli kolme niiden kanssa. Minä, Elin ja sellainen islantilainen 15-vuotias Eik... Ei toki kannata meidän saksalaisia lähettää saksalaisten kanssa vaan pistetään kaikki muut. Mutta niin ei siinä mitään sekä minä että Elin puhutaan vähän saksaa ja ainakin ymmärretään lähes kaikki. Tai no jotain. Mutta niin niitä oli 25 ja niillä oli islantilainen opas joka käänsi kaiken saksaksi tai siis kaikki ohjeet. Retki meni todella hyvin ainakin siihen nähden että ne oli kaikki aloittelijoita. Paitsi opas ja kaksi muuta. Mutta se oli niin koomista. Ne oli niin huvittavan järjestäytyneitä. Tosi saksalaisia siis. Mutta niin esim kun me tultiin takaisin ja me sanottiin että viekää satulat sisälle sillä on sellainen teline mihin ne voi jättää tai jos siihen ei mahdu niin lattialle. Siinä telineessä on yleensä tilaa 20 satulalle ja se tekee tiukkaa, mutta ne sai siihen tungettua kaikki 25 koska niiden mielestä satulaa ei voinut jättää lattialle... Hyvä tietysti niin, mutta ei ketkään muut turistit tee niin.
Iltapäivällä me sitten mentiin käymään kaupassa ja se sai mut tunteen oloni todella mökki höperöksi kun mentiin sentään Bonukseen, eli vähän niinkuin s-market ja se oli kuin juhlaa. Pääsi pois täältä ja sai jopa ostaa ihan shampoota ja hoitoainetta. Siis kiva tietysti että tulee vähästä onnelliseksi. Sitten käytiin nopeasti Ikeassa ja sitten Sunna ajoi meidät vielä Taco bellin läpi että saatiin tortilloja. Yhtä juhlaa siis. =D. Sitten tultiin takaisin ja leivottiin vähän kakkua myyntiin. Se oli vallan hauskaa. Vallan hauska päivä siis. Niin että voi vaan miettiä miten hauskaa mulla on kun tuun suomeen ja meen ihan vaikka prismaan.
Perjntai mulla oli sitten taas vapaata ja sehän takoitti sitten kaunista ilmaa ja lämpöä. Sain taas vaan istuskella ulkona ja nauttia upeasta ilmasta. Lueskelin taas kirjaa ja nukahtelin aurinkoon. Aivan ihanaa. Toki sitten illalla tein lihapullia niin kuin kotonakin. Ettei muiden sitten tarvii rankan päivän jälkeen kokata vaan niillä on jotain syömistä. Tosin olin sitten niin laiska etten jaksanut perunoita keittää vaan tein spagettia ja syötiin sitä sitten pullien kanssa. Ja jotenkin huvittavaa että olin vapaa päivän jälkeen paljon väsyneempi kuin yleensä työpäivän jälkeen. Mutta silti katsottiin vielä leffa. Ihan niinkin hyvä kuin The hills have eyes. Aivan tajuttoman huono. En katso ikinä uudelleen. Ällöttävä!
Tänään (lauantai 11.7) olin sitten taas keittiön hellässä huomassa. Onneksi mulla on koko tässä kuussa vain viisi keittiö vuoroa ja niistä nyt sitten kaksi jo takana, joten kaippa sen sitten kestää. Mutta hirveän tylsää se on silti. Siivoa siivoa siivoa, kokkaa kokkaa, siivoa, kokkaa lisää.... Illalla oli siis taas soppa kokoontuminen vaan säälittävälle 35 ihmiselle niin että tekemistä kyllä riitti. Mutta pääsin sentään tunniksi ratsastamaankin, kun sellainen saksalainen nainen halusi mennä yksityisesti tunniksi. Se oli oikein hauskaa. Annoin sille Fru Margretin, koska se sanoi että siltä on jossain vaiheessa leikattu lonkka ja polvi ja että se on vähän huolissaan miten ne kestää, ja kuten äiti voi varmasti vahvistaa Fru Margret on todella mukava ja kiltti ja pehmeä liikkeinen. Siinä me sitten mentiin tunti ja juteltiin paljon ja alkuun se oli vähän hermostunut miten sen lonkka kestää, mutta hyvin kesti töltin, joten mentiin vähän nopampaakin. Se oli todella mukava nainen. Se ei ollu ratsastanut 10 vuoteen ja nyt sen mies oli sanonut että nyt menet kun kerran ollaan Islannissa ja kun päästiin takaisin se oli ihan että jos ja varmaan kun se joskus ostaa vielä hevosen se on juuri niin kuin Fru Margret, pieni, pyöreä ja pehmeä liikkeinen. Jotenkin niin hassua kun se aluksi oli niin hermostunut ja lopussa jo melkein viemässä hevosen kotiin. Sen mies tuli ihan kädestä pitäen mua kiittämään kun vaimolla oli ollut niin kivaa ja nyt se ehkä lopettaa puhumasta että pitäisi mennä ratsastamaan ja todella menee. Se sai niin hyvälle tuulelle.
Tosin ei se hyvä tuuli niin kovin kauaa kestänyt koska sitten olikin jo kiire lämmittää soppaa ja leipää ja kattaa ja laittaa... Niin ja sitten ne söi ikuisuuden. Kun ne lopulta lopetti kello oli jo melkein seitsemän ja sitten piti tiskata. Tulee aika paljon tiskiä kun 35 ihmistä syö keittoa ja leipää ja ottaa kahvia ja teetä ja kaikkea. Sunna antoi meille kyydin 1011, sitten kun lopulta olin valmis keittiön kanssa. Käytiin myös hampurilaisella, koska mulla oli silleen ihan hivenen nälkä kello kahdeksa, kun edellisen kerran on syönyt 12.30. Mutta vaikka sieltä vähän matkaa kotiin onkin, niin ei se kauheasti haittaa kun ilma on hyvä ja on hyvää seuraa. Farina, tuo uudehko tyttö saksasta on todella kiva. Tullaan todella hyvin juttuun. Jotenkin vähän sääliksi käy välillä Janaa kun se on kuitenin aika paljon meitä vanhempi ja se ei tuu ihan niin hyvin meidän kanssa juttuun kun me tullaan kaikki keskenään. Saa sitten nähdä millainen se on joka tulee viiden päivän päästä. Mutta niin kaippa tässä riittävästi tälle erää.
Kuva1: Minä ja Tango
Kuva2: Soley

hullua päivää odotellessa

Jep sain sitten jonkin asteisen nuha pöpön ja nenä alkaa pikku hiljaa olla entinen nenä, mutta muuten en oo kipeä niin en oo sitten vapaata pyytänyt. Ja huomenna ja perjantaina mulla pitäis olla joka tapauksessa, joten kaippa tässä nyt yhden päivän kestää. Ja toistaiseksi en ainakaan herää öisin tähän niin ei se sitten kovin paha ole. =). Töitä taas riittää aivan todella paljon ja kyllä huomaa että on kesä ja turisti kausi vaan paranee koko ajan. Päivät on koko ajan tosi kiireisiä ja melko isoja ryhmiä on sekä aamulla että iltapäivällä. Ja ilta vaelluskin on lähes joka päivä. Mutta ei se kyllä ainakaan mua mitenkään haittaa. Isoissa ryhmissä on aina jotain koomista. Kiva kun ihmiset kyselee että kuinka jaksat päivästä toiseen neuvoa samoja asioita uusille ihmisille että eikö oo tylsää, mutta ei todellakaan oo tylsää. Huvittavaa enemmänkin.
Eilen oli iltapäivästä taas sellainen kivasti vähän isompi ryhmä 34 ihmistä. Menin Siljan kanssa hitaaseen ryhmään, kun se näytti mulle sellaisen reitin millä en oo ennen ollut. Että voin sitten sinnekin joskus mennä. Mutta jestas. Mulla oli sellainen hevonen kun Addi... Se sitten osaa olla kyllä itsepäinen jos sille päälle sattuu. Yritin ensin olla se, joka menee edes takaisin, mutta siitä ei tullut mitään, koska Addihan ei mene takaisin... Kääntyy kyllä mutta ei askeltakaan suostunut ottamaan ns. väärään suuntaan. Tosi helppoa siinä sitten yrittää auttaa ihmisiä, jotka on jäämässä vähän jälkeen. Ja mulla sentää oli siinä vaiheessa vielä kaksi raippaa, jos joku olisi tarvinnut, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ihan kun olis kumipalloa lyönyt ja mitään ei tapahdu. No mikäs siinä ekaksi hepaksi sitten vaan ja se toimikin paljon paremmin.
Mentiin tosiaan mulle uusi reitti mutta varmaan vaikka olisin mennyt sinn yksin olisin löytänyt oikean tien. Mutta niin, siellä oli sellainen nainen, vähän vanhempi, jolle annoin Brunstjernin... En niin tiedä mitä tapahtui, mutta yhden todella lyhyen nopeamman pätkän jälkeen katsoin taakse ja sieltä Brunstjerni tuli yksinään ilman sitä naista. Niin ja vähän matkaa sen perässä käveli tää nainen ja yrittää ottaa hevostaan kiinni. Mutta mä en niin tiedä miten se on voinut tipahtaa sen hevosen selästä... Meinaan vaan että se heppa ei kyllä mihinkään säntäile että tulisi jotain liian äkkiä tai muutenkaan liiku mitenkään nopeasti.. Mutta niin se vaan jotenkin oli kellahtanut alas. Lähinnä se kyllä nauroi itselleen ja sillä itse asiassa vaikutti olevan kovinkin hauskaa. Mikäs siinä sitten. Nainen takaisin selkään ja menoksi. Mutta olihan se nyt koomista katsoa taakse kaikki ok ja sitten tyyliin 30 sekuntia ja hevonen tuleekin yksinään..
Ja aamupäivällä sai taas todistaa ihmisten terveen järjen puutetta. Oltiin Carolinen kanssa Lavalla ja tauolla. Me aina sanotaan ihmisille että vaikka tuutte alas niin pitäkää ohjista kiinni ettei hevonen lähde minnekään. Sitten katsoo ympärilleen niin joku viisi hevosta on yksinään ja ihmiset ottamassa kuvia jossain sadan metrin päässä. Ne vaan jotenkin olettaa että kun hevonen syö niin ei se minnekään mene saati takerru ohjiin tai mitään... Kiva siinä sitten huutaa että teidän täytyy pitää kiinni hevosesta. Sitten ne on ihan että, mutta sehän syö... Joo niin nyt mutta entäs minuutin päästä, jos se vaikka säikähtää? Ihan tosissaan harkittiin että lyödään Hròia lautasille että se menis kotiin ja se mies olis sit voinut kävellä. Sanoin sille sentään kolme kertaa että sun pitää pitää ohjista kiinni... Idiootit. Älä toki kuuntele opasta vaan tee ihan mitä huvittaa. Mutta eihän me voitu niin ilkeitä olla vaikka todela teki kyllä mieli. Olisipahan oppinut sitten, kun olisi kävellyt kotiin.. Joopa ei sitten muuta kun aloittamaan tätä päivää ja odottamaan aamun 40 ihmistä ja sitten kolmen tunnin vaelluksen 13 ja iltapäivän 35... Hyvä päivä tiedossa siis.
Kuva1: Nimet kivessä minä ja Maria

aurinkoa ja rusketusta

No niin kaikkea onkin sitten tapahtunut viime kerran jälkeen. Se Usalainen tyttö Lara sai kenkää ja kaikki huokaisi suuresta helpotuksesta. Meistä kun ei kukaan tullut sen kanssa toimeen ja se oli suoraan sanoen huono tässä työssä. Huono ratsastaja ja keittiökään ei oikein ollut siisti sen jäljiltä joten hvä vain että sai kenkää ja meni kotiin. Me saatiin myös kaikkien yllätyksesksi tänne uusi tyttö saksasta Farina. Se sen sijaan osaa ratsastaa ja on oikein hyvän alun saanut. Keittiössä sillä on vielä oppimista, mutta se on ollut siellä vasta kerran, joten uskon että sekin alkaa sujua oikein hyvin. Positiiviset odotukset on sen suhteen. Ja myös vapaa ajalla tullaan hyvin juttuun. Ja sitten 16.7 pitäis tulla vielä yksi uusi tyttö saksasta Ann-Sophie, joten sitten meillä on täällä kolme saksalaista.
Me saatiin myös uusi pomo Silja. Kun Sara jäi lomalle ja sitten kokonaan ei tule enää sen jälkeen takaisin. Tosin Silja on täällä vain elokuun loppuun asti ja sitten nää kai palkkaa jonkun uuden. Silja oli alkuun aika töykeän oloinen, mutta päivä päivältä se avautuu vähän enemmän ja luulen että sen kanssa on ihan ok työskennellä, kuhan opitaan tuntemaan vähän paremmin. Toki toivois että se kyselis vähän enemmän näistä hepoista koska se on selkeästi unohtanut aika paljon. Se antaa aloittelijoille sellaisia hevosia, jotka on melko meneviä eikä ollenkaan helppoja... Mutta ihan hyvin menee. Ja kyllä se varmasti oppii pian, koska Einar (sen pomo) on ollut aika paljon viime aikoina jakamassa hevosia ja auttamassa sitä alkuun. Ja Einar kyllä tuntee nää hevoset todella hyvin, joten kyllä tää varmasti hyvin menee.
Oon myös vihdoin löytänyt hevosen, joka on mun suosikki. Ei silleen että olisi kauaa kestänyt, mutta täällä on sellainen hevonen kuin Eldur ja se on niin ihana. Itse asiassa silloin kun mun perhe oli täällä harkitsin antavani sen Mikolle, mutta en sitten voinutkaan. Mutta nyt viime aikoina se on jotenkin vaan erottunut edukseen ja eilen kun olin aika huonolla tuulella ja sitten sain sen ja nopean Lava ryhmän niin johan mieli parani huimasti. Mutta niin perjantaina täällä oli aivan huiman lämmintä ja kaunista. Ja mulla oli vapaata!! Istuin tuolla ulkona terassilla ja hankin rusketusta ja oikeastaan toimikin ihan kivasti! Oli niin lämmintä. Varmaan sellaista kun suomessa on ollut paljon viime aikoina. Mutta niin ihana päivä oli. Täällä ei oo viellä kertaakaan ollut niin lämmintä. Tosin nyt mulla on sitten vähän flunssan poikasta, mutta en tiedä johtuuko siitä vai mistä.
Eilen olin ihan normaalisti töissä ja oli oikein hauskaa vaikka meillä olikin aika paljon turisteja ja olin vielä aika huonolla tuulellakin. Mutta niin aamulla meillä oli 45 turistia ja olihan se nyt aika koomista. Yleensä aina kun on iso ryhmä niin se on koomista. Siellä on aina jotain huvittavaa tai jotain. Nytkin siellä oli sellainen nainen, joka sai kubburin. Se oli niin peloissaan, mutta silti aina kun kysyin se oli vaan että joo joo ok on. Sitten mentiin pari metriä lujempaa niin heti rupesi kuuluumaan kovin kova ääninen hou hou... Silti aina kaikki oli ok. Sanoisivat jos pelottaa. hupsut ruotsalaiset. Mutta olihan sitä nyt aika koomista katsella. heh.
Iltapäivällä sain tosiaan Eldurin ja nopean Lava ryhmän ja se oli ihan hauskaa. Tosin siellä oli sellainen mies tanskasta, joka kovasti halusi töltätä ja se ei vaan kyennyt vaikka kuinka neuvoin ja tiedän että se hevonen kyllä kykenee, mutta se mies ei vaan kyennyt. Kiva siinä sitten neuvoa uudelleen ja uudelleen että joo nostat vaan päätä ja nojaat vähän taakse, kun sille oli selkeästi mahdotonta nojata taakse. Mutta niin muuten oli oikein hauskaa ja siellä oli sellainen suomalainen tyttökin Kuopiosta. Joten olihan se ihan hauskaa taas päästä puhumaan suomeakin. Mutta parasta oli kun lähdettiin oli sellainen nainen New Yorkista joka oli ihan kauhuissaan sillä oli Straukur. Kävelytin sitä vähän ja se oli että joo ei hän voi tulla. No se tuli sitten alas ja sitten Maria puhui sille vähän ja haki Venuksen, meidän yhden pienimmistä hepoista ja se nainen lupasi tulla jos saa olla niin että sitä talutetaan koko matka. No en nähnyt tapahtumaa, mutta jotenkin jossain vaiheessa se selkeästi lopetti pelkäämästä, koska Venus oli kompuroinut ja se nainen oli tippunut, mutta silti se oli halunnut mennä takaisin ja ratsastaa koko matkan. Kovin suloista musta. Ja kotona se oli aivan ihastuksissaan ja niin onnellinen. Ihmiset on niin hauskoja.
Mutta jo ei sitten muuta
Kuva1: Hevosia viedään illalla laitumeen paimentamalla.
Kuva2: Helgafellin ympäri mennessä maisemia
Kuva3: Vindur ja Eldur Kaldarselissa
Kuva4: Ja sitten vähän lapsetti kun haettiin jätskiä

soppaa, soppaa...

Töitä on nyt sitten paiskittu oikein olan takaa. Lähes kaikki vapaatkin oon ollu ainakin puoli päivää töissä. Mutta itsepähän lupaan mennä. Ja ratsastaminen on kuitenkin todella hauskaa. Meillä on täällä käynyt sellainen norjalainen nainen nyt joku neljä kertaa putkeen täällä ja se on niin kiva!! Se on todella mukava ja se todella tykkää näistä hepoista ja jotenkin tuntuu niin kivalta että se tulee uudelleen ja uudelleen. Saa mielen niin hyväksi. Se oli täällä toissapäivänä koko päivän siis viisi tuntia ratsastusta ja sillä oli Komma, se on muuten ehkä meidän paras hevonen, mutta sillä on vähän huono selkä. Mutta siis niin se rakastui siihen aivan vallan (kukapa ei, harkitsen ostavani sen ja tuovani suomeen). Ja sitten eilen se sai Komman myös, mutta tänään ei, koska Komma tarvi vapaata, joten se sai Skeggin ja tykkäsi siitä kovasti, mutta se oli niin suloinen kun se tuli ratsastamasta niin se meni ja haki ruohoa ja vei sen Kommalle... Jotkut ihmiset vaan saa mut hyvälle tuulelle ja se on ehdottomasti yksi niistä. Lisää tuollaisia turisteja tänne!!!!!!!!
Perjantaina olin tallissa ja iltapäivällä Sara halusi että menen day tourille ja menen ihan uuden reitin... Mun piti siis mennä Helgafellin ympäri. Silleen tietty ihan kiva että joku vaan näyttää kartasta että menepä tuonne ja sitten yritin näyttää fiksulta ja tietää minne meen. Ja tietenkin eksyin kerran. Seurasin sellaista polkua jonka luulin oikeaksi poluksi, mutta paskat se oikea polku ollut vaan se loppui totaalisesti yht äkkiä ja sitten olin keskellä laava kenttää. Todella turvallista. Laava kun voi vaan pettää alla ja sitten tiput ties minne. Sitten vaan annoin Gjostalle pitkät ohjat ja ajattelin että kohti Helgafelliä ja se ihana hevonen löysi sitten sen ratsastuspolun jolle olis kuulunut mennä. Ihana hevonen. Ja kaikki terveenä polulle ja sen jälkeen se olikin oikein hienoa ja mukavaa. Pidin siitä kovasti ja haluan kovasti mennä uudelleen että pääsee meneen koko reitin oikein ja sitten otan kameran mukaan!!! Siellä on aivan mielettömiä maan tekemiä muodostelmia. Ihana reitti.
Eilen olin keittiössä ja se on sitten tylsää. Siivoa siivoa siivoa ja sitten siivoa taas se sama helkutin pukuhuone. Mutta niin kaippa niitä huonojakin töitä pitää tehdä että tietää sitten kun on kivaa että se on tosi kivaa. Iltapäivällä sentään pääsin ratsastamaan, kun oli niin paljon väkeä. Ja ihan hyvä reissu oli. Perus lava tour. Niin paitsi että juuri ennen reissua, Lara alkoi sitten itkeä... Jep tosi kiva mennä kun yksi opas itkee. En niin tiedä mikä sille tuli ja sitten Maria vaan meni ja ilmoitti että itke myöhemmin nyt ei voi. Ei jestas. Mä en niin tiedä mitä sen ihmisen kanssa tekisi. Sillä vaan ei oo kaikki kotona. Illalla oli sitten sellainen soppa tapaaminen, johon tulee niitä, jotka on menossa pidemmälle reissulle. Että ne voi sitten tutustua muihin, jotka tulee niiden reissulle. Niitä oli 25 ja sitten piti tyyliin lavan jälkeen juosta sisälle ja pistää kaikki kuntoon. Ja sitten tarjoilla ja sitten piti vartissa vääntää kasviskeitto kun joku olikin kasvissyöjä, mutta ei ollut kertonut ennakkoon. Niin ei toki kannata kertoa että on kasvissyöjä, jos on lähössä kuudeksi päiväksi keskelle ei mitään... ihmiset on joskus niin ajattelemattomia. huoh...
Tänään sitten pääsin talliin, koska Silja halusi että Lara on keittiössä ettei se eilinen itku toistu. Koska et sä vaan voi itkeä turistien edessä, paitsi jos tiput ja sua sattuu... Mutta niin menin sitten talliin. Aamulla sitten olikin kiva shokki kun lähes kaikki hevoset oli aitauksen ulkopuolella syömässä. Ne oli oppineet avaamaan yhden portin, josta kyllä on ollut aiemmin puhetta, mutta kuulemma oli ok. No ei ole enää. Nyt se on sitten kunnolla sidottu. Ja onneksi hevoset oli tossa ihan vieressä, ettei kukaan ollut lähtenyt kauemmas. Suht helposti saatiin kaikki hevoset sisään. Mutta toivon vaan ettei se ikinä ikinä tapahtdu uudelleen. Kyllä meinaan meni sydän kurkkuun kun näki ne poissa aitauksesta.
Mutta niin aamulla sitten laavalle ja hitaalle sellaiselle. Oli totaalisesti eri reitti kuin yleensä, mutta mikäs siinä, vaihtelu on hauskaa. Sain Tangon ja pidän siitä kovasti, joten olin ihan tyytyväinen. Ja sitten tauolla me jaettiin ryhmö hitaaseen ja nopeaan ja mä sain nopean ja se oli oikein hauskaa. Mentiin oikeasti nopeasti ja se oli niin kivaa. Nopein nopea hidas laava jonka oon ikinä vetänyt. Mutta venäytin niskani vähän, kun yksi tyttö huusi että seis ja Tango pysähtyi huutoon... Hyvä hevonen, mutta ei hyvästä niskoille. =). Mutta kyllä se siitä. Tosin mulla oli mukana sellainen tyttö, joka on käynyt ratsastuskoulua Ishestarilla ja se oli rasittava. Sen oli tultava hitaaseen, koska se oli ilman vanhempia ja sitten se oli koko ajan että mennään lujempaa lujempaa tää on niin hidas ja kauheaa huokailua. Se oli rasittava. Ja kotiin sentään tultiin tosi kovaa.
Iltapäivällä oli sitten aika reippaasti porukkaa laavalle vain vaivaiset 35. Ja sitten 14 meni day tourille. Että ihan vilkasta. Jana otti day tourin, joten menin sitten lavalle. Ja omasta tahdosta hitaalle, koska niska kestää sen paremmin. Otin Mangon. Oon luullut että se on täysi ravuri että se ei tölttää mutta mitä vielä. Hieno töltti eikä edes vaikea saada aikaan Kiva kiva hevonen. Positiiviset yllätykset hevosessa on aina niin hyviä. Alku puoli reissusta olikin sitten oikein hyvä. Niin ton uuden tytön perään pitää kyllä katsoa joka hetki... Se meni hakeamaan lisää satuloita. Meillä on kaksi satulaa, jota ei voi käyttää ne näyttää samalta ja ne on keskenään nurkassa. Mutta se otti toisen niistä sen sijan että olis ottanut siitä kasasta mikä oli keskellä lattiaa... Niin no se myös laittoi sen satulan Ljufurille.. Siis ei kannata kokeilla satulaa sisäpuolelta sieltä tulee vaan yli sentin mittainen rauta ulos, joka painuu hevosen selkään. Puolessa matkassa Ljufurin selkä oli sitten niin kipeä että se kieltäytyi liikkumasta ja vasta silloin tajusin ite mikä satula sillä oli. Hevos parka. No mikäs siitä sitten hevonen vaihtoon ja mä kävelin sitten kotiin koko matkan Ljufurin kanssa, koska eihän sen selkään nyt voi mennä varmaan ainakaan kahteen päivään, jos vielä silloinkaan. aaaaarghhh!!! Niin pientä turhautumista ilmassa ehkä. Mutta niin ei sitten muuta tällä erää.
Kuva1: Freya, naapuri tallin omistajan koira. Aivan maailman suloisin.
Kuva2: Minä ja Monica

puksuttaa puksuttaa!

Muutamana viime päivänä on tuntunut ihan kuin aika olisi lentänyt. Päivät vaan häviää jonnekin. Mutta se on varmaan vaan ihan hyvä, koska välillä on myös ollut aika paha koti-ikävä niin tulee sitten elokuu nopeasti. Vaikka sitten taas en halua kyllä ainakaan vielä täältä lähteäkään. =). Oon tehnyt ihan sikana töitä. Lähes joka vapaan sitten vanhempien käynnin niin oon ollut ainakin osittain töissä. Mutta eipä siinä mikään eihän pakko olisi, mutta kun pääsääntöisesti se on hauskaa. Maanantaina meinaan mennä sitten kaupunkiin niin silloin en sitten mene töihin.
Hauskaa on kuitenkin ollut vaikka ei oikein vieläkään tulla juttuun tuon uuden tytön kanssa. Ja se on nyt sitten ollut vaan keittiössä viime päivinä, joten en oikeastaan ole edes juuri sitä nähnyt. Ei haittaa kyllä varsinaisesti ollenkaan. Se on edelleen nukkunut vain sohvalla ja sen kamoja leviää enemmän ja enemmän ympäri kämppää. En mäkään nyt aina kotona oo mitenkään siisti mutta täällä asuu 4 muuta ihmistä joita se ei oikein edes tunne niin jotain kunnioitusta vois olla. No Jana puhui sille eilen että meistä sen pitäis nukkua sängyssä ja pitää kamansa edes jotenkin siististi eikä levitellä niitä joka paikkaan. Niin ja että ruuanjämät heitetään roskiin eikä jätetä pöydille tai lattioille. Katsellaan taas jos asiat paranis
Tallissa on ollut pääsääntöisesti oikein hauskaa. Keskiviikkona vietiin hevoset ekaa kertaa laitumeen yöksi ja se oli niin hauskaa. Kaksi ratsastaa edessä ja sitten meitä oli kolme siellä takana katsomassa ettei kukaan jää jälkeen ja siinä niitä sitten paimennettiin kohti laidunta. Se oli niin hauskaa!! Ne menee tuolla ihan hirveetä vauhtia ja niitä on kuitenkin joku 65 menossa niin se on kyllä aika massiivinen näky. Niin ne joilta puuttuu kenkä niin ei pääse sinne. Vähän sääliksi käy kun ei se niiden vika ole ettei niitä ole kengitetty. Mutta aivan todella paljon kivampaa tuo on kuin ruokkia niitä joka ilta ja aamu!!
Aika helpolla on päässyt turistienkin kanssa. Ovat olleet pääsääntöisesti oikein mukavia. Tai no on nyt muutama ollut joista ei oo ihan varma ollut. Tossa yhtenä päivänä mentiin Elinin kanssa Lavalle ja me ei voitu alussa jakaa sitä millään, koska oli niin paljon hevosia jotka ei oikein liiku ja aloittelijoita. Siinä sitten mentiin rauhakseen ja sitten Kaldarselissä kysyttiin yhdeltä tytöltä että mitäs pidät hevosesta niin vastaus oli että on se ainakin hyvä kävelemään... Niin no, mutta ei paljon voinut muuta siinä alussa tehdä. Sitten kyllä kotiin päin jaettiin se joten sitten ne pääsi meneen aika lujaa ja kaippa sekin sitten oli ihan tyytyväinen kotona. Ja mikä kaikkein kivointa niin nyt on tosi moni sellainen turisti, jolle on matkalla jutellut paljon niin tullut uudelleen. Joko niin että se on aiemmin ollut hitaalla Lavalla ja sitten tulee nopeaan tai sitten ne on ollut nopeassa ja ne tulee day tourille. On niin kiva nähdä että ne todella tykkää tästä ja ne haluu tulla uudelleen!!!
Niin ei kai tässä sitten muuten mitään ihmeitä ole sattunut. Ei ainakaan nyt muistu mieleen, mutta kertoilen sitten kyllä taas!
Kuva: Tässä on Tango mun yksi suosikki!